Lue keskustelun säännöt.
onko kellään miestä, joka pystyy TODELLA huolehtimaan lapsista ja kodista
03.01.2010 |
Mulla on ns hyvä mies, joka antaa mun nukkua, jos olen kipeä ja on kiva lapsille ja laittaa tiskit aina ja siivoaa enemmän kuin minä. Ja on mullekin yleensä kiltti. Tsemppaa töissä tosi paljon, että ehtii yleensä hakemaan lapset, koska tietää, että mulla on töissä vaikeampaa kuin sillä, ja selviän vähemmällä stressillä, jos saan olla rauhassa vähän yliyöissä. Jne jne. Silti mua tuskastuttaa välillä se, ettei se kerta kaikkiaan osaa organisoida tätä hommaa järkevästi. Yrittää kyllä tavallaan, mutta menee aina sieltä, mistä aita on matalin. Ei ikinä ala esim lasten kanssa siivota ennen nukkumaanmenoa leluja, vaan laittaa lapset nukkumaan sekasotkussa ja sitten laittaa tiskejä ja siivoaa leluja ja viikkaa pyykkejä kaappiin loppuillan. ja on sitten kärttyinen, kun ei vapaa-aikaa ole. Vaikka kotitöistä on sitten tehtynä kuitenkin vain ne ihan pakolliset, ei mitään projektiluonteista ikinä, ruoka on einestä tai pakastimesta jne. Miehellä ei siis ole sovelluskykyä. Jos itse ajattelen, että on pakko käydä kaupassa ja ulkoiluttaa lapset aamupäivällä, niin nykäisen lapsille esim täysjyvämurot, omenanpuolikkaat ja valmiit voileivät nenän eteen aamupalaksi, ja keskityn sitten kauppalista tekoon. Mies taas laittaa hartaasti aamupalapöytään kaiken puurosta kurkkuviipaleisiin ja useisiin leivänpäällysvaihtoehtoihin, siivoaa sitten kaiken pois, ja ihmettelee, kun lasten aamupesujen jälkeen on kello 10.30 ja mikään kotityö ei ole edennyt ja sitten ei ennen pienemmän päiväunia ehdi muuta kuin ulkoiluttaa ne ja lämmittää eineksiä. Ja mies varmasti ikuisesti keräilisi lasten vaatteita ympäri kämppää mieluummin kuin ikinä opettaisi lapsille mytyssä olevien vaatteiden oikomista ja pyykkiin/puolipitoisten hyllylle viemistä.
Siis ongelma ei ole siinä, että mies kohtelisi minua tai lapsia huonosti, van ettei se reppana kerta kaikkiaan tunnu kykenevän pyörittämmän tänä lapsiperheen arkea.
Ja jos joku kysyy, että mitäs minä sitten teen, niin olen viimeisilläni raskaudessa, jossa on ollut erittäin huono tuuri, sekä raskauteen liittyviä että liittymättömiä ongelmia toinen toisensa perään,olen ollut lukemattomia viikkoja viimeisen 8 kuukauden aikana vuodelevossa ja kykenemätön auttamaan. Menee jotenkin vaan hermot, kun katsoo toisen puurtamista, joka olisi niin paljon helpompaa,kun sitä vähän organisoisi. Ja siis mies ei ole ollut yksi vuorossa koko aikaa, minun äitini on ollut täällä välillä minun sairastaessani, ja mies on esim päässyt työpaikkansa illanistujaisiin ym aina kun on halunnut. Ja välillälapset ovat olleet mummolassakin. Mutta sairastamiseni on ollut sitä luokkaa, että toki miehelläkin on ollut rankaa,se myönnetään.
Onko yhtään kohtalonsisarta, joka ymmärtää, mitä tarkoitan, vai valitanko täysin turhasta, enkä ymmärrä iloita kiltistä miehestä?
Kommentit (37)
Ja sattumalta myos oma isani pystyy myos (ootkohan edellinen mun sisko? ;-)). Itse asiassa ap:n kuvaus miehestaan vois olla kuvaus MINUSTA, ma olen nimittain meidan suhteessa se avuttomampi mita tulee kodinhoitoon... ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kantapään kautta mekin olemme nuo taidot oppineet, eiköhäne oppisi, jos joutuisi tekemään samat hommat joka päivä vaikka vuoden ajan. : )
Oma mies on noin 90 %:sesti yhtä taitava kotihommissa kuin minä, mutta se vuosien aikana opittu "viimeinen silaus" puuttuu. Olen siis myös tehokkaampi kuin mieheni, vaikka kyllä hän huushollia saisi pyöritettyö kuitenkin. Esim. sairaalasta palatessani koti oli ihan tiptop, mutta miehellä kuluu tämän saavuttamiseen enemmän aikaa kuin minulla.
Eli olen kuin ap, mutta mieheni on ehkä hieman tehokkaampi kuin ap:n mies. Toisilla hommien oppiminen sujuu nopeammin kuin toisilla. Ihan sama, mistä työstä on kyse, jotkut vaan osaavat organisoida paremmin kuin toiset, vaikka kaikki periaatteessa oppisivat samat hommat tekemään.
Eikö sekin ole arjen pyörittämistä, mitä miehesi tekee, tosin eri tavoin kuin sinä? Jokainen ihminen toimii hiukan eri tavoin, organisoi enemmän tai vähemmän, eikä kukaan voi oikeasti sanoa, että juuri hänen tapansa tehdä asiat on parempi kuin toisen tapa.
Minulla muuten on mies, joka varmasti pystyy huolehtimaan lapset ja kodin, luultavasti paremmin kuin minä. Silti minua ärsyttää välillä hänen tapansa toimia, vaikka se on itse asiassa useimmiten paljon tehokkaampi kuin minun. Se, että jokin asia miehen/vaimon toiminnassa ärsyttää, ei tee sitä toimintaa jotenkin huonommaksi. Eikö pääasia kuitenkin ole se, että perhee saa ruokaa, koti pysyy suht koht kunnossa, on puhdasta päälle pantavaa ja kaikilla on perushyvä olla?
Miksi ne lelut pitää kerätä ja siivota joka ilta? Miksi vaatteet pitää viikata kaappeihin? Miksei voi syödä eineksiä? Miksi lapset pitää ulkoiluttaa joka päivä?
Hellitä nyt vähän! Ei maailma kaadu vaikkei koti aina olekaan ihan tip top, vaikkei lapsille olekaan puhtaita ja silitettyjä vaatteita, vaikkeivät pääsekään joka päivä tiettyyn aikaan ulkoilemaan jne. Anna miehen tehdä sen minkä ehtii ja jättää loput tekemättä. Pääasia että lapsilla on hyvä olla. Mitä siitä jos koti on vähän sekaisin tai syödään eineksiä.
Ja anna itsellesi hyvä ihminen lupa samaan. Ei lapsiperheen arkea kerta kaikkiaan pysty pyörittämään täydellisesti. Se on joskus vähän kaaosta ja sekasotkua, ei se haittaa. Ihan hyvin ne lapset näyttävät siitä huolimatta kasvavan ja selviytyvän jos niillä vain on tarpeeksi ruokaa ja rakastavat vanhemmat.
Mä tein aikaisemmin yötyötä, eli koti ja muksut olivat aina viikon kokonaan miehen vastuulla. Pärjäsi oikeasti paremmin ku mä. Mulla ei oikein ole semmoista järjestelmällisyyttä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vaan se kun ne on miehiltä, ei niiltä vaan voi odottaa niin paljoa. Miehillä on niin rajottunu juurikin tuo organisointikyky ja ylipäätään tietty "moniajotaito" ja semonen tilannekohtanen joustavuus ja ennakointi.
Mulla kans osunu kohdalle niin hyvä tuuri, että mies on ku unelma ja tekee kotona enemmän ku minä ja on ihana lapsille jne. Mutta se organisointi-...siitä ei sitten tule yhtikäs mitään, vaan sitä mennään ku paukapää suomenhevonen jollain miehisellä kaavalla, jossa hoidetaan yhtä asiaa kerrallaan, pontevasti ja paneutuen, eikä huomata että samalla kerätään itselle joku pian eteen avautuva ongelmaskenaario. Ei ne vaan ressut tiedä milloin voi ja pitää paneutua johonkin sata lasissa ja milloin taas pitää hoitaa vaan kevyesti joku juttu niin että vauhtia on sata lasissa. Eli voivat olla tehokkaita yhdessä jutussa, mutta kokonaisuuden hahmotus ontuu.
Mä kyllä arvostan miestäni kovasti enkä ylipäätään halua mitenkään mollata miehiä, mutta kyllä se nyt vaan on niin että ne on "vaan" miehiä, ei niiltä edes voi vaatia samaa ku naisilta, niillon kykyjä enemmän sit kun tarvitaan habaa, eikä kaikilla edes sillon... Jos ajatellaan kodin arkea niin parhaiten se sujuu ainakin meillä kun komento on 100% mulla ja mies ei yritäkään mitään oma-alotteisesti nysvätä, vaan toimii mun "pikku apulaisena" täsmälleen siten kuin pyydän. Näin kaikki saadaan hoidetuksi ja vähän enemmänkin ja kaikille jää vapaa-aikaakin niin yhdessä kuin erikseenkin ja homma pyörii kitkatta.
Mulla on mies, joka pystyy pyörittämään täysin arjen. Ihmettelin sitä aika kovastikin kun oltiin oltuu yhdessä vasta reilu vuosi ja se joutui koetukselle ja mulla oli vielä edellisestä suhteesta lapsikin ja mies oli vähää aikaisemmin ollut ihan sinkku vaan. Toisaalta ehkä se sinkkuus oli just se hyve ollutkin - ei ollut kukaan passannut miestä piloille ja mies pystyi nopeasti sitten omaksumaan lapsen hoidonkin ja sen rutiinit.
En kyllä usko, että meistä kumpikaan osaisi tehdä välttämättä asioita sinun mieliksesi... Relaa vähän ja anna miehen tehdä omalla tavallaan. Mies tarvitsee omaa tilaa ja arvostusta asioiden hoidostakin. Uskon, että monet naiset tavallaan ei päästä miestään toteuttamaan isyyttään omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sellainen mies, ettei se varmasti selviäisi perhe-elämästä ilman mua :) en jaksa edes listata kaikkea, mutta on vaan niin saamaton ihan joka asiassa. Mitään kotihommia ei tee "järkevästi", aina vasemmalla kädellä ja vain jos hänellä itsellään sattuu olemaan sellainen hetki, että huvittaa. Eihän tiskikonetta joka päivä ole pakko täyttää, vasta sitten kun puhtaat astiat loppuvat ;)
Mun mielestä ap siis valittaa turhasta...
Kantapään kautta mekin olemme nuo taidot oppineet, eiköhäne oppisi, jos joutuisi tekemään samat hommat joka päivä vaikka vuoden ajan. : )
Oma mies on noin 90 %:sesti yhtä taitava kotihommissa kuin minä, mutta se vuosien aikana opittu "viimeinen silaus" puuttuu. Olen siis myös tehokkaampi kuin mieheni, vaikka kyllä hän huushollia saisi pyöritettyö kuitenkin. Esim. sairaalasta palatessani koti oli ihan tiptop, mutta miehellä kuluu tämän saavuttamiseen enemmän aikaa kuin minulla.
Eli olen kuin ap, mutta mieheni on ehkä hieman tehokkaampi kuin ap:n mies. Toisilla hommien oppiminen sujuu nopeammin kuin toisilla. Ihan sama, mistä työstä on kyse, jotkut vaan osaavat organisoida paremmin kuin toiset, vaikka kaikki periaatteessa oppisivat samat hommat tekemään.
Luin noita muiden kommentteja, niin kyllä mua ainakin naisena häiritsee jollei koti ole tip top ja jollei lapsia ole ulkoilutettu yms. päivittäisrutiinit hoidettu kuten ns. kuuluu. Eli asetan tietyt tavoitteet niin työ- kuin kotielämälleni enkä voisi kuvitella eläväni jossain sekasotkun keskellä eineksiä lämmittäen kun ei ole ollenkaan niin monimutkaista tai vaikeaa hoitaa hommia tyylikkäästi ja silti nopeasti. Se vain edellyttää juurikin sitä rautaista organisointia ja toisaalta se on tärkeää että hahmottaa missä mies on hyvä ja lositaa ja osaa ohjata miehen niihin tehtäviin. No, ehkä esimiestaidot ovat sovellettavissa kotiinkin ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies pystyy pyörittämään täysin arjen, niin töissäkäynnin, lastenhoidon, siivoamisen kuin ruoanlaitonkin. Muutenkin pystyy hoitamaan hyvin asioita.
Mutta... huomaan olevani huomattavasti parempi organisoimaan tehtäviä ja asioita kuin mieheni eli vähän samoissa tunnelmissa olen kuin ap.
Toisin sanoen, kyllä mies siihen yksinään pystyisi, mutta ei yhtä tehokkaasti kuin minä :)
tossa se ongelma onkin, että kun oma toimintakyky on tällä hetkellä lähes olematon, niin homma ei vaan skulaa, ja hermot menee. Jos olisin itse terve, niin työjako olis juuri noin kuin teillä, aj kaikki onnellisia. Tosin silloinkin on joskus sitä ongelmaa, että miehelle tulee hommamksi usein lasten kanssa oloa, ja mulle kotitöitä. Koska tunti lastenhoitoa on tunti lastenhoitoa, tekipä sen kumpi vaan, mutta mä teen siinä ajassa kolminkertaisen määrän kotitöitä. Ja joskus mua harmittaa, että itsekin halusin enemmän "olla vaan" lasten kanssa. Mutta onhan se omastakin priorisoinnista kiinni. No, kunhan saadaan tämä kolmas lapsi maailmaan, niin lapset on siinä ja tod näk (toivottavasti) kaikki ollaan terveitä ja homma skulaa taas...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siihen sitten paneudutaan kunnolla ja laput silmillä ; )Eli kun pyykätään, niin sitten vain ja ainoastaan pyykätään. Ei nosteta siinä matkan varrella jaloissa pyöriviä leluja hyllyyn, ei viedä samalla maitoa jääkaappiin tai kanneta itkevää vauvaa. Minä taas teen usein monta asiaa kerralla ja hommat on valmiina kolme kertaa nopeammin kuin miehellä. Mies esim. jättää vauvan itkemään, jos pyykkääminen on kesken, eikä ikäänkuin kuule tai näe silloin mitään muuta.
Eihän se "väärin" ole, mutta usein huomattavasti hitaampaa. Siksi se on "huonommin" tehty kuin minun tekemäni. Eli siis kokonaisuuden arviointi puuttuu minun fiksulta insinöörimieheltäni täysin. Toivottavasti kuitenkin päivätyössä onnistuu...
Miehet tuskin koskaan pystyvät oikeasti ajattelemaan kuten naiset. Putkiaivot vs. tippaleipäaivot ;-)
Anna miehesi tehdä kuten tekee. Voithan joskus sopivassa tilanteessa - arvostelematta ja loukkaamatta - vihjaista, että tuo kannattaa tehdä ensin ja sitten vasta se jne.
Ole tyytyväinen, että osallistuu noin hyvin arkeenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kysyisin kasilta vielä, että miten teillä käy, jos olet sairas? Meidän miehet tuntuvat meinaan aika identtisiltä. Meillä on sellaitst, että kun olen ollut esim sairaalassa, niin en ole ollut sinänsä lapsista mitenkään huolissani. tiedän, että saavat päiväkotiin oikeat vaatteet mukaan ja hampaat pestään ja ruokaa on ajallaan ja nukkuvat niin kuin pitää. Eikä ole tarttenut tulla mihinkään törkeään sekasotkuun sairaalasta. Mutta pidemmän päälle ei huusholli miehen käsissä pyörisi, ja mies väsyy mun sairastaessa jotenkin kohtuuttomasti.
Hän kyllä hoitaa lapset ja kodin, tekee kotitöitä ja niin edelleen, ei siis ole mikään "äidin pikkuapulainen joka tekee mitä äiti käskee" - mutta aina se aita on oltava matalin mahdollinen, eikä mitään pysty etukäteen suunnittelemaan eikä organisoimaan. Ihan samanlailla toimii kuin ap:n mies.
Joskus se on ärsyttänyt tosi paljon, toisinaan taas ei. Kun molemmat olimme töissä, en tainnut kauheasti edes panna merkille tätä toimintamallia. Varmaan siksi, että tavallaan molemmilla oli yhtä raskas työpäivä, ja molemmat palasivat töistä kotiin pyörittämään perhettä ja arkea, vastuut jakautuivat suht tasan. Ainoa erotus oli se, että noin kerran kuussa mies lähti kavereineen iltaa viettämään, jota minä taas en tehnyt. Enpä tosin halunnut tehdä, eikä ollut kavereitakaan, joiden kanssa iltaa viettää.
Tällä hetkellä minä olen kotona lasten kanssa, joten suurin osa kodinhoidosta, lastenhoidosta ja ruuanlaitosta on mun harteillani. Olen huomannut, että lataan joskus tosi kovia odotuksia mieheni niskaan, kun hän jääkin hoitamaan lapsia kun minä käyn kaupassa yksin tms. Etenkin, jos tällaiset tilanteet tulevat yllättäen (eli niistä ei ole sovittu jo eilen, vaan mies ilmoittaa kotiin tullessaan, että mitäs jos kävisit yksinäs kaupassa, hän hoitaa lapset). Jos aikomuksenani on ollut ruveta lapsia syöttämään, oletan helposti, että mies hoitaa tämän. No, kun tulen tunnin-puolentoista päästä kotiin, mies kattaa lautasia pöytään ja toteaa, että käyhän istumaan, hän tässä juuri oli aikeissa alkaa lapsia syöttämään. Kun kysyn, mitä ihmettä hän on koko ajan tehnyt, niin hän kohauttelee olkiaan - milloin on tunnin ajan vaihtanut kuopukselta vaippaa, milloin unohtunut tuijottelemaan Helinä-keiju -elokuvaa esikoisen kanssa.
Sanoisin, että paras tapa on kuitenkin antaa miehen toimia omalla tavallaan. Jos hän kysyy neuvoa, miten saada asiat rullaamaan helpommin, toki neuvon ja autan, mutta väkisin en neuvojani jakele enkä tuputa. Toisaalta meillä ainakin pätee myös tämä paljon puhuttu miesten ja naisten erilainen ajattelumalli - mies putkiaivoineen ei tunnu pystyvän ajattelemaan kuin yhtä asiaa kerrallaan, mutta minä pystyn tekemään useampaa asiaa samaan aikaan. Jos kesken tiskaamisen vauva alkaa huutaa, mieheltä tiskit unohtuvat ja jäävät siihen samantien. Minä taas osaan tiskata yhdellä kädellä ja toisella kannatella vauvaa sekä samalla jutella rauhoittavasti. Tai jos esikoinen pyytää lähtemään ulos juuri, kun on pyykkiä lajittelemassa, mies käskee odottamaan ja esikoinen hermostuu, ja kohta kaikki kiljuvat yhteen ääneen. Minä taas sanon esikoiselle, että viepäs tuosta omat vaatteesi kaappiin, niin päästään nopeammin lähtemään. Sitten, kun näitä tilanteita yhdessä iltasella mietiskellään läpi, niin mies miettii, miten ihmeessä minä pystyn tuollaiset tilanteet hoitamaan, ja kun kerron, että näin minä yleensä vastaavissa tilanteissa toimin, ja mies on yleensä aika ihmeissään itsekin, että miten ei hänelle tullut tuollainen mieleen ollenkaan.
Jos lepäät kotosalla etkä sairaalassa ja jos mies on ohjeita ja ennenkaikkea keskytyksiä vastaanottavaa sorttia, niin pistä komentoa sieltä sängyltä käsin jos jaksat. Voit myös harrastaa erilaisia listoja paperilla. Aika tehokasta on kun paperilla on ne ns. isommat selkeät jutut joissa on se alku ja loppu. Siihen sit pistät väliin "hei kuule, laitakko äkkiä sen keittokattilan hellalle jääkaapista, kutoselle" ja sit hetken päästä; "joko se kiehuu, se keitto?, laitakko nollille ja lautaset pöytään ni syödään täs välis ja jatkat sitten" jne. Eli näin mies ei edes tajua hoitavansa muutakin ku sitä yhtä asiaa jonka se alotti ja jota aivot raksuttaa sen asian loppuun asti.
Nyt sairasajaksi voit vetää myös siivousstandardeja sen verran että jos aiemin on vaikka imuroitu 3x vkossa, niin nyt voi tehdä hyvin niin että kerran vkossa koko talo ja kerran vkossa eteinen ja keittiö ja jos on oikein roskasta, niin kun olet keittiös niin sanot ohimennen että viittikkö huitasta vähän noita enimpiä tuosta rikkaimurilla. Sama pölyissä, eli joka toinen vko kaikki ja joka toinen viikko vaan ne pölyt jotka ns. "esissä" eli kaappien päällykset jne. saa olla joka toinen vko. Näin mä toimin kun jouduin raskaana olemaan liikuntakyvytön. Eineksiin ei sillonkaan menty eikä likaseen tai sekaseen huusholliin, mutta enempi tehtiin monta kertaa lämmitettäviä ruokia ja isoja satseja joita pystyi pakastamaan ja isompi lapsi oppi pölyjen pyyhkimistä ja lalujen keräämistä kun oli pakko valjastaa välillä häntäkin hommiin. Pyykit kävin laittamas ite koneeseen ja tyynesti ilmotin että jahas, kone meni, hitsi ku mun ei varmaan saa nyt tästä singahtaa laittamaan kuivumaan, joten viitikkö kävästä. Viikkasin sit ite pyykkejä telineeltä aina kun kuljin ohi pienen määrän ja mies kuljetti niitä sanomatta automaattisesti kaappiin sitä mukaa kun oli valmiiksi viikattuja telineen päällä.
Tsemppiä, kyllä se siitä, jokainen päivä on yksi päivä vähemmän raskautta edessä. Pian jo odotat että jokainen päivä lyhentää vauvavalvomisaikaa ja lopulta olette taas normiarjessa ja kaikki rullaa. voi sitä riemua kun itse kokee olevansa taas edes lähes täysissä ruumiinvoimissa vaikka vielä olisikin univelkaa vaikka kuinka.
Pahin on jos oon itse kotona, niin se ei tunnu osaavan tehdä mitään oma-aloitteisesti. Siis aamuisin esim. ei anna lapsille aamiaista vaikka lapset pyytää jos mä en sano että anna niille nyt aamiaista kun ne pyytää sitä!! Olen joskus testannut ja kun olen sanonut että hoida tänään lasten iltahommat kun minä vaikka teen ylitöitä tai silitän tmv. niin tekee vain noin puolet, esim. yleensä "unohtaa" hampaiden pesun ja yöpukujen vaihtamisen. Joskus ajattelen että tekee sen vittuillakseen tai siksi etten enää uudelleen pyytäisi, mut en sit tiedä, voiko vaan olla niin surkeen muistamaton ja typerä? Meilä iltatouhut siis iltapala, pyjama päälle, hampaiden pesu, iltasatu. Kaikkia viittä ei koskaan muista!!!
eli tietyt kotihommat on jaettu ja vuoroja vaihdetaan viikottain. Voin suositella lämpimästi, ei tarvi tosiaankaan riidellä mistään kotihommista kn kumpikin tietää omat tehtävänsä.
Miehillä on niin rajottunu juurikin tuo organisointikyky ja ylipäätään tietty "moniajotaito" ja semonen tilannekohtanen joustavuus ja ennakointi.
Joskus olemme mieheni kanssa (miehen aloitteesta) oikein pohtineetkin, että onko mieheni vaan erityisen putkiaivoinen ja moniajokyvytön, vaan onko tuo oikeasti monille miehille tyypillinen ominaisuus (kuten usein sanotaan).
Se on niin hermostuttavaa kun ei haluaisi koko ajan käskyttää toista, mutta kun se mies ei vaan huomaa tai tajua mitään muuta keskittyessään tekemään yhden jutun täydellisesti.
Onneksi meillä mies ottaa sitten mielellään niitä neuvoja vastaan, koska kokeen sen usein itsekin ongelmaksi kun ei huomaa kaikkea tarvittavaa (kuten pissahätäänsä valittavaa lasta jalkojensa juuressa kun on keskittynyt keittämään puuroa).
Miestä stressaa myös kovasti se jos hän yrittää organisoida kotitöitä ja jos häneltä vaaditaan monen asian yhtäaikaista tekemistä. Minulle taas se töiden limittäminen on varsin luontaista.
Mun isä pystyy myös.