Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
ihanan poikavauvamme ristiäiset oli
03.01.2010 |
tänään ja hänestä tuli Antti Pekka Juhani.
Pidimme juhlat kotonamme ja oli todella lämminhenkiset juhlat, paikalla noin 15 lähisukulaista. Pappi oli meidän tyyppinen ja tosi mukava ja rento. Oli tosi liikuttava hetki, kun pappi puui meille, meinasi kyynelet tulla silmiin. En olisi kuvitellut, että olisi niin liikuttava hetki.
Kommentit (7)
kysymys, ei ipananne nimestä vaan siitä, että hänet otettiin seurakunnan jäsenestä. Nimi on siinä hommassa ihan sivuseikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänet nimittäin nimellä kutsutaan. Ihan omalla nimellä ja juuri hänelle valitulla. Sillä nimellä hänet myös kastetaan Taivaan Isän lapseksi.
Ihanaa kuulla näitä iloisiakin kastekuulumisia.
t: palstaileva pappi
Minä itkeä vollotin kummankin poikamme ristiäisissä. Tiesin virsiä valitessani, että viimeistään sen yhden kohdalla ei padot enää pidä, mutta mitäs siitä :)
Kuopuksemme ristiäisissä oli todella erilainen pappi ja tunnelma melko yllättävä ja iloinen. Mutta kun hän erehtyi (tai siis tarkoituksella kai) kysymään, että "eikös rouva meinaa nyt itkeä ollenkaan", niin taas puhkesin kyyneliin... siihen saakka olin sinnitellyt.
Hyvä niin. Ne oli kovin herkkiä tilaisuuksia minulle ja enemmän ei voi tunteet olla pinnassa kuin oman lapsen suuressa juhlassa.
Hänet nimittäin nimellä kutsutaan. Ihan omalla nimellä ja juuri hänelle valitulla.
Tarkoitit sanoa, että nimi pitää lapsella olla ennen kastamista. Lapselle annetaan ensin nimi vanhempien toimesta ja sitten myöhemmin hänet voidaan kastaa kirkon jäseneksi mikäli vanhemmat sitä toivovat.
Se, että kasteen yhteydessä usein lapsen nimi merkitään väestörekisteriin on jäänne niiltä ajoilta kun kirkko vielä hoiti väestörekisteriä (eli "kirkonkirjoihin").
Kasteilmoituksista päätellen, suuri osa vanhemmista elää siinä uskossa, että kasteessa annetaan se nimi lapselle. Kirkko luonnollisesti haluaa ylläpitää tällaista luuloa, koska vauvojen kastaminen kirkon jäseniksi on sille elintärkeää.
Hyvä niin. Ne oli kovin herkkiä tilaisuuksia minulle ja enemmän ei voi tunteet olla pinnassa kuin oman lapsen suuressa juhlassa.
Meidän perheessä on tunteet olleet pinnassa vain lasten nimiäisissä, joten kiinnostaisi tietää mikä tekee kastejuhlasta niin herkän? Tuleeko tippa linssiin kun ajattelee, että nyt lapsi on pelastettu Jeesuksen armoon eikä joudu helvettiin, vai mikä siinä niin erityisesti liikuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Meillä on pian 6-vuotias Antti :)