Miehen sairaalloinen suhde karkkiin ja sipseihin
Raivostuttaa miehen suhtautuminen karkkiin, sipseihin ja jäätelöön. Sillä on niihin ihan järjetön himo.
Jos vaan jossain on noita herkkuja tarjouksella, mies ostaa niitä ihan älyttömiä määriä. Nytkin meillä varmaan 5 jättipussia sipsejä kotona, 2kpl sellasta neljän 1,5litran kokispullon patteria lattialla, pakastimessa varmaan 6 litraa jätskiä ja kaapissa 8 suklaakonvehtirasiaa.
Ja noi ei edes ole mitään vierasvaraa vaan mies syö ne itse. Jos joku muu avaa pussin tai karkkilaatikon, niin kyllä siitä se heti huomauttaa - vaikka saa muutkin syödä toki.
No, vaikka on tuollainen lasti herkkuja, niin mies meni sitten vetämään yhden tunnin aikana napaansa sen Tuttifruttipussin, joka oli mulle ja lapsille tarkoitettu huomiseen leffaan. Kun ei noi muksut tosta suklaasta niin perusta. Mutta että miehelle ei sitten noi omat herkut riittäneet.
Jos mulla on kaapissa joku karkkipussi vierasvaraa tms. ja mies sen löytää, niin heti alkaa napina, että mulla on karkit jemmassa... Mutta jos ollaan esim. mun vanhempien mökillä, hänellä usein omassa kassissa 3-5 pussia karkkia. Syö niitä sieltä sitten yksin pikkuhiljaa, ei nosta muille tarjolle. Ja jos mun siskolla on näkyvillä pöydällä karkkipussi, niin mies sen kyllä tuhoaa alta aikayksikön. Eikä siinä mitään, senkun syö, mutta ärsyttävää, kun omistaan ei tarjoisi muille, jos mä en pakota.
Mikä sairaus tollanen on, että 35-vuotiaan äijän pitää jemmailla karkkia ja herkkuja ja on niistä vielä kamalan pihi? Miten siitä pääsis eroon? Ollaan molemmat miehen kanssa sen verran pyöristyttykin, ettei kotiin mitään herkkuja tarvittais.
Kommentit (6)
Etsipäs hakutoiminnolla, täällä oli joskus aikaisemminkin sellainen aihe, missä naiset valitti miehistä, jotka syö kaikki herkut talosta alta aikayksikön. Siellä oli ehdoteltu kaikenlaisia diagnooseja. Varmasti joku sokeririippuvuus/ahmimishäiriö kyseessä. Tai sitten vain täyttää jotain tunne-elämän aukkoja noilla herkuilla.
Ja usein on syynä se, kun maha niin kipeä, kun juuri vetänyt tunnissa pussillisen sipsejä.
Jotain vikaa tuon miehen päässä täytyy olla, kun herkut niin tärkeitä. Mitenköhän sen saisi jonnekin hoitoon...
Kuulostaa ikävä kyllä tutulta :(. Söin, söin ja söin- lapsen säästin herkuiltani (sinänsä hyvä), miehelle en mielelläni antanut karkkia ja jos annoin, kyttäsin paljonko se syö että "mullekin jää".
Eikä ole polttanut tupakkaa.
Muuten käytös välillä viittaa siihen, että jotain ikävää kotona on varmaan lapsena tapahtunut tai ollut muuten tulehtunut tilanne. Jotenkin välillä tuntuu, että mies on tunnevammainen ja joskus empatiakyvytön. Hyvin itsekäs ja muita kohtaan kade.
Miehen äiti on ollut psykiatrisessa sairaalassa hoidossa ja myös miehen veljellä on ollut ongelmia.
joskus tuollaista herkkujen älytöntä ahmimista on kutsuttu kansankielellä "osattoman lapsen syndroomaksi". Eli lapsi, joka ei ole saanut kotona sitä huomiota ja läsnäoloa, jota on tarvinnut, ensinnäkin korvaa sen sokerilla, ja toisekseen ei luota ollenkaan siihen, että jos hän ei ole ensimmäisenä ahmimassa, niin hänelle jäis yhtään mitään ylipäänsä. Ihminen siis korvaa sillä sokerilla turvattomuuden ja hylkäämisen tunteitaan, ja on siitä voimakkaasti henkisesti riippuvainen. Hänelle se sokerin syönti on elämänhallintaa - sillä torpataan negatiiviset tai ei-sallitut tunteet, joita kotona ei koskaan voinut näyttää, sillä haetaan takuuvarmaa ja välitöntä mielihyvää jne.
Ehkä sun miehellä on kyse jostain tällaisesta?
Sen jälkeen riippuvuus yleensä jostain, nyt karkeista ja sipseistä. Jos syö vielä salaa- olisin huolissani. Mies kärsii takuulla itse tuosta myös, varmaan suolisto heikossa kunnossa. Suosittelisin kysymään haluaako apua ja auttaisin avun hakemisessa, lääkäri, psykologi tms. Ymmärrän täysin huolesi.