Miksi päästätte itsenne lihomaan? Eikö olisi paljon helpompaa pitää hoikkuudesta kiinni kuin

mutta sitten tuli vastaan sellainen elämänvaihe, että paino nousi 10-15 kg salakavalasti (osin raskauksien aikana), eikä tippunutkaan "itsestään" kuten AINA aiemmin oli käynyt, kunhan vähän lenkillä kävi jne. Ennen lapsia olin todella laiha, ja neuvolassakin oikein kehotettiin syömään kunnolla. Ja kyllä, varmasti sitten söinkin liikaa, mutten todellakaan "mussuttanut pullaa", sipsejä tms., vaan ihan tavallista terveellistä ruokaa.

Sen sitten totesin, että laihduttaminen on vaikeaa. Mulla ei ole edelleenkään mitään ongelmaa pitää paino nykyisissä lukemissa, mutta laihduttaminen onkin toinen juttu. Tuon yhden vaativan elämänvaiheen aikana kertynyt paino on ns. tiukassa, enkä oikeastaan enää edes tähtää nuoruuden laihuuteen. Kunnosta toki haluan huolehtia ja muuten hoitaa ulkonäköäni.

Mitä pettämiseen parisuhteessa tulee, se ei muuten todellakaan korreiloi suoraan puolison ulkonäön kanssa. Omassa tuttavapiirissä pettäneet miehet ovat juuri niitä, joilla on se hoikka ja laitettu vaimo, ja ne ulkoisesti vähemmän täydelliset pariskunnat tuntuvat olevan yleensä tasapainoisempia.

kyllä tappotahtisessa elämässä ehtii ihan hyvin syödä - kaiken muun ohessa. Ja se on siinä mielessä salakavalaa (puhun ihan omasta kokemuksesta) että tuntuu kuin ei söisi päivän mittaan oikeastaan mitään, kun ohimennen tullen seisaaltaan vetää jotain. Jos ne syömiset ynnäisi yhteen, niin yllättävän paljon siitä voi kertyä, varsinkin jos erehtyy ajattelemaan, että otan vaikka suklaata, että saan "nopeasti energiaa". Mä en jaksa lakata ihmettelemästä näitä "mäen tajua miten joku VOI lihoa"-jankutuksia, ja melkein toivoisin että näille jankkaajille tulisi joskus sellainen elämäntilanne esiin, että heille kädestä pitäen tulisi se todeksi.

Kyllä tässä "tappotahtista perhe-elämää" muutkin viettää. Ja juuri se tahti tekee sen, että EI OLE AIKAA MÄSSÄTÄ. Ei kai se silloin ole tappotahtista jos on aikaa mässyttää kaikenlaista koko ajan? Minä haen lapset hoidosta viiden jälkeen, vauhdilla kotiin laittamaan / lämmittämään ruokaa, lapset syö, minä raivaan keittiötä, laitan pyykit koneeseen, viikkaan entiset. Sitten lapsille iltaleikit pystyyn, sitten iltapesulle, kaikki niihin liittyvät toimet, lopulta lapsille iltapala ja nukkumaan. Sitten kello onkin jo 20-21 ja umpiväsyneenä järsin pari leipäpalaa ja menen nukkumaan. Syön ne silloin kun saan istua rauhassa ja katsoa tv:tä. Ei mulla ole aikaa mässyttää.

Sitä jos ei tarkkaile painoaa jatkuvasti ja vielä kieltää itseltään lihomisen. Ei edes huomaa, että sitä painoa tulee hitaasti, mutta varmasti.



Itselläni on ongelmana jatkuva unenpuute ja unen puutee aiheuttaa jatkuvaa nälkää. Jotenkin sitä elimistö kuvittelee, että jaksaa paremmin kun syö. Aina ei ole mahdollisuutta ottaa nokosia ja silloin tulee vedettyä napaan mitä milloinkin nopeiten käteen saa. Ei sitä puoliunessa osaa ajatella mikä on järkevää, kun vaan yrittää pysyä hereillä.