Mies löi ja kaksosraskaus puolivälissä

itse lähtisin enkä ottaisi riskiä. Seuraavaksi isku voi osua vatsaasi tai lapseen, kun syntynyt.

Meillä oli vauva 1kk kun mies löi ekan kerran ja yhteistä taivalta takana tuolloin vajaa 6v. En jäänyt odottamaan seuraavaa lyöntiä vaan lähdin ja isä tapaa lastaan valvotusti.

Mä olin aivan paniikissa.



Keskusteltiin asia seuraavana päivänä ja mies säikähti tosiaan omaa käytöstään. Asuttiin tapauksen jälkeen vuosia yhdessä ja koskaan mies käynyt kiinni missään tilanteessa. Erottiin myöhemmin aivan muista syistä.



Tosin muut kerran lyöneet miesystäväni ovat lyöneet myös toisen kerran. Ja mua ennen ja mun jälkeen muitakin naisia...



Mä keskustelisin asian miehen kanssa ja jos oikeasti säikähti omaa käytöstään, niin jatkaisin suhdetta. Silloin voisi olettaa, ettei tee sitä uudestaan. Tietysti paha sanoa tuntematta miestä ja sitä, että kuinka kohtelee sua yleensäkin. Teillä on kuitenkin takana jo pitkä yhteinen elämä eli voisi olettaa, että tunnet miehesi aika hyvin.

riitaan tarvitaan kaksi, ja varmasti itsekin sanoit jotain tosi ikävää.

Kyllä se kamelin selkä jossain vaiheessa katkeaa, jos riita jatkuu ja jatkuu ja toinen on pahempi suustaan eikä vastapuoli pärjää sanallisesti vastaan niin viimeisen niitin kohdalla sitten päätyi lyömään. Harkitsemattomasti selvästi, muutenhan ei olisi ollut pitkää riitaa alkuun. Itsekään varmaan et kovasti harkinnut sanojasi riidellessä.



Ei tosiaankaan ole täysin varmaa että lyönti toistuu. Minusta miehesi toimi erittäin viisaasti että lähti tilanteesta, kun vaikutti että säikähti. Hän poislähdöllään esti sen ettei riita päässyt jatkumaan enää vielä pahemmaksi.



Löikö mies mahaan? Epäilen että ei. Tarkoituksenaan ei ollut aiheuttaa sinulle tai vauvoille fyysistä kipua.

exät mätkivät turpaan useammin!

a) pakkauttaa miehellä tavarat ja vaihtaa lukot



tai



b) passittaa mies puhumaan jonkun kanssa. Voitte mennä yhdessä myös. Ehkä olisi kuitenkin parempi, että mies aloittaisi yksin terapian.



Tämä EI SAA toistua enää koskaan. Ei kertaakaan. Ei edes pientä läppäisyä.



Raskaana olevan naisen lyönti on jo todella törkeä teko. Syytäkin säikähtää. Mahtaa miehellä olla suuret kaunan ja vihan tunteet. Oletteko yhdessä olleet yhtä innostuneita raskaudesta? Vai onko tämä ollut enemmän sinun projektisi?

Arvasin, että joku puuttuu tuohon :)

Sen verran voin kertoa, että nykyinen mieheni ei ole lyönyt, yhteistä elämää toistakymmentä vuotta ja kolme lasta.

exät mätkivät turpaan useammin!

Ja tottakai tuli itsekin sanottua ikäviä asioita, kuka sitä riidellessä tulee miettineeksi sanojaan. Aiemminkin on riitoja ollut, mutta ne on aina myöhemmin sovittu eikä väkivalta ole ennen tätä liittynyt riitoihin tai muutenkaan elämäämme.



Raskaus oli suunniteltu ja toivottu. Mies ehdotti, että tehtäis vauva aiemmin, tarkoitus oli aloittaa yritys vasta vuoden päästä. Mies on ollut raskaudesta yhtä innoissaan kun minäkin, välillä tuntuu, että jopa enemmän. Minun innostustani välillä rajottaa mm. järkyttävä pahoinvointi.



Tähän saakka mieheni on ollut hyvä aviomies, ei ole valittamista sen suhteen, vaikka miehellänikin on omat vikansa (kukaan ei ole täydellinen), niin kuitenkin tarpeeksi täydellinen minulle.



ap

kyllä yhden lyönnin perusteella jättäisi. Itse olin väkivaltainen siskoani ja kerran äitiäni kohtaan, mutta se loppui kun sain pääni tasapainoisemmaksi. Olen siis nainen.

Jäi kuitenkin henkiin ja jatkoivat avioliittoa. Kaikilta palaa hermo joskus, älä piittaa yhdestä lyönnistä jos ei kerran lyönyt mahaan.

[i



Tämä EI SAA toistua enää koskaan. Ei kertaakaan. Ei edes pientä läppäisyä.

[/quote]

Asia vaatii kyllä perinpohjaista keskustelua, mutta antaisin kerran anteeksi.

Nyrkillä vai tönäisi vai läpsäytti? Ei niin, että joku läpsäisy ym. olisi missään nimessä sallittavaa, mutta on silti mielestäni eri asia vetää täysillä nyrkillä naamaan kuin vaikka tönäistä sängylle.

Käy katsomassa netistä vaikka lyömätön linja. Sieltä saa jotain vinkkejä varmaan asiaan. Lapsille on esimerkiksi yhtä paha nähdä, että äitiä lyödään kuin että heitä itseään lyötäisiin.



Ansaitseeko ihminen uuden mahdollisuuden, jos kerran elämässään tekee virheen?



Kysymykseen on vaikea vastata. Useat sanoo, että kerrankin jos lyö, niin pitää lähteä, ja tämä varmaan fiksua, sillä väkivallalla on taipumus vaan raaistua ajan kanssa. Useimmiten eka kerta ei ole vika.



Itse toimisin tilanteessa varmaan näin, en sano, että olisi parhas mahdollinen tapa toimia, mutta näin tekisin:



1) laatisin suunnitelman, jonka mukaan edetään, jos tämä ei miehelle sopisi, pistäisin eropaperit välittömästi vetämään



2) jos minulla olisi jotain mustelmia tms. hakeutuisin heti lääkäriin ja otattaisin kuvat ja pistäisin ne talteen



3) mikäli mies olisi pahoillaan ja haluaisi jatkaa yhdessäoloa, niin vaatisin, että hän hakee itselleen apua



4) luultavasti ottaisin suhteeseen aikalisän joka tapauksessa, jos mies hoitaisi itseään paremmin hermoja hallitsevaksi saattaisin jopa ottaa saman katon alle takaisin, mutta jos väkivaltaa tulisi koskaan toisen kerran, niin näyttäisin ovea



(tämän aikalisän ottaisin varmaan sen vuoksi, että en oleta, että kukaan pystyy sekunnissa muuttumaan, jos pitää rakentaa uusi ajattelutapa, niin ei siihen päivissä pysty)



Jos mies ei ole pahoillaan, ei hae itselleen apua jne, niin unohda koko mies ja katso, että turvaat myös tulevien lapsiesi turvallisuuden. Muista, että kaksi pientä ovat maailman tärkeimmät.



PS. Oliko mies humalassa? Tai krapulassa? Voisiko vaikuttaa asiaan? Pystyisikö mies jättämään alkoholin, jos se on riskitekijä?

mutta onko niin että naiset ajattelevat että nainen saa läpsäistä miestä/lapsia mutta jos mies läpsäisee niin heti ukko pihalle?

Yeensä siinä miehen läpsäsyssä on enemmän voimaa

mutta ajatuksena ja moraalisena tekona se on ihan sama.

henkilö läpsäisee toista.

eikö naisen tarvitse hillitä itseään?

https://www.naistenlinja.fi/fi/julkinen/miten+voimme+auttaa/

Se on miehellekin hyvin stressaavaa aikaa. Meilläkin mies löi juuri silloin. Sanoin ettei koskaan enää tai minä lähden. Meni perille. Totuuden nimissä täytyy sanoa, että löi toisenkin kerran, mutta ihan itsepuolustukseksi, koska kävin hänen kimppuunsa. Onneksi nuo ajat ovat takanapäin ja vuosia mennyt, että kumpikaan ei koske toiseen, vaikka millainen riita olisi. Sovittiin, että jompikumpi tai molemmat lähtee pois tilanteesta, eikä riitaa päästetä käsirysyksi.



En tiedä oliko tästä mitään hyötyä sinulle, mutta oma kokemukseni siitä, ettei ekasta lyönnistä tarvi laittaa poikki. Minusta kuitenkaan ehdottomasti asiaa ei saa vähätellä tai painaa villaisella. Vakavan keskustelun paikka tuo on, ja sovittava ettei väkivalta kuulu millään tavalla perhe-elämään.

Enkä usko, että halusi minua tai vauvoja vahingoittaa vaan että johtui tilanteesta ja siitä, että mies oli ottanut muutaman oluen. Mies ei usein juo enkä aiemmin ole huomannut, että alkoholi tekis hänestä väkivaltaista, en tiedä sitten voisko tuo olla osasyy lyömiseen. Luultavasti mies pystyy olemaan ilman alkoholia kun sitä käyttää nytkin aika vähän.

Melballe kiitos vinkeistä ja muillekin. Aion vielä keskustella miehen kanssa ja sitten sen pohjalta mietin/mietimme mitä teemme, jatkammeko yhdessä vaiko emme.

ap

Käy katsomassa netistä vaikka lyömätön linja. Sieltä saa jotain vinkkejä varmaan asiaan. Lapsille on esimerkiksi yhtä paha nähdä, että äitiä lyödään kuin että heitä itseään lyötäisiin.

Ansaitseeko ihminen uuden mahdollisuuden, jos kerran elämässään tekee virheen?

Kysymykseen on vaikea vastata. Useat sanoo, että kerrankin jos lyö, niin pitää lähteä, ja tämä varmaan fiksua, sillä väkivallalla on taipumus vaan raaistua ajan kanssa. Useimmiten eka kerta ei ole vika.

Itse toimisin tilanteessa varmaan näin, en sano, että olisi parhas mahdollinen tapa toimia, mutta näin tekisin:

1) laatisin suunnitelman, jonka mukaan edetään, jos tämä ei miehelle sopisi, pistäisin eropaperit välittömästi vetämään

2) jos minulla olisi jotain mustelmia tms. hakeutuisin heti lääkäriin ja otattaisin kuvat ja pistäisin ne talteen

3) mikäli mies olisi pahoillaan ja haluaisi jatkaa yhdessäoloa, niin vaatisin, että hän hakee itselleen apua

4) luultavasti ottaisin suhteeseen aikalisän joka tapauksessa, jos mies hoitaisi itseään paremmin hermoja hallitsevaksi saattaisin jopa ottaa saman katon alle takaisin, mutta jos väkivaltaa tulisi koskaan toisen kerran, niin näyttäisin ovea

(tämän aikalisän ottaisin varmaan sen vuoksi, että en oleta, että kukaan pystyy sekunnissa muuttumaan, jos pitää rakentaa uusi ajattelutapa, niin ei siihen päivissä pysty)

Jos mies ei ole pahoillaan, ei hae itselleen apua jne, niin unohda koko mies ja katso, että turvaat myös tulevien lapsiesi turvallisuuden. Muista, että kaksi pientä ovat maailman tärkeimmät.

PS. Oliko mies humalassa? Tai krapulassa? Voisiko vaikuttaa asiaan? Pystyisikö mies jättämään alkoholin, jos se on riskitekijä?

vaatisin häntä hakemaan apua ja jos ei suostuisi niin sitten varmaan lähtisin suhteesta