Lue keskustelun säännöt.
Kolmosistamme yksi kuoli, surun kanssa ei meinaa jaksaa...
01.01.2010 |
Meille syntyi kolmoset 4,5kk sitten. Kaikki pääsivät kotiin ollessaan 1,5kk ikäisiä, mutta toisen tytön ollessa viikon yli 2kk niin hän kuoli, kätkytkuolema. Tuon jälkeen on yritetty jaksaa, mutta välillä se on todella raskasta ja tuntuu, että sitä kaipaisi hengähdystaukoa. Meillä on kyllä lastenhoitaja auttamassa, mutta raskaalta tämä silti tuntuu. Mies tekee vielä työtä, jossa on poissa kotoa puolet kuukaudesta.
Kaikki tuttavat tuntuvat kadonneen jonnekin vauvamme kuoleman myötä, vaikka nyt heitä eniten kaipaisimme. Ne pari, jotka vielä välillä käyvät ja heidän kanssaan juteltu, niin ovat ihmetelleet, että miksi haluaisimme vapaata. Siis on harkittu, että kaksoset jäis minun vanhempien hoitoon ja oltais yks yö poissa, niin että kaksoset menis vanhemmilleni illemmalla ja seuraavana päivänä hakisimme heidät. Jos elämä jatkuu tätä rataa, niin kohta en jaksa pienten kanssa tämänkään vertaa.
En oleta, että yön poissaolo ihmeitä tekisi, mutta saisi vähän irtiottoa arkeen. Surutyö vie aikansa sen tiedän. Toisaalta kaksoset ovat kyllä vielä pieniä ja mietin sitäkin, että miten se heihin vaikuttaa, siis ero äidistä ja isistä?
Kommentit (21)
En osaa muuta sanoa. Surullinen tilanne. Otan osaa!
Kysymykseesi:
Tuttavasi varmaan eivät oikein tiedä miten suhtautua. Katoamiseen varmaan auttanee oma aktiivisuus. Odottanevat sinulta yhteydenottoa. Pistä vaikka Facebookilla joku kimppaviesti. Mulla auttoi isäni onnettomuuden ja kooman yhteydessä tuo. Oli kavereidenkin helppo vastata, kun oli useampia vastaanottajia. Käytiin sitten lopulta yhdessä kahvilla.
Minusta myös puhumasi breikki kuulostaa oikein hyvältä ratkaisulta. Voit pitää vaikka ensin ihan jonkun 5h lähikylpyläreissun ja testata miten tämä aika sujuu. Tämän jälkeen on helppo ottaa se pidempi yöreissu.
Nauti kahdesta lapsestasi, mutta nauti myös miehestäsi.
jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitte kyllä huoletta laittaa lapset hoitoon. Heille on parempi, että vanhemmat lepäävät välillä ja sitten taas jaksavat paremmin heidän kanssaan kun että yrittäis väkisin jaksaa ja sit se jaksamattomuus vaikuttaa pieneen lapseen
Ajattele järjellä, on helpompaa olla kahden vauvan kanssa kuin kolmen ja älä tunne syyllisyyttä siitä
On selvää ettei kukaan antaisi vauvojaan pois kaikki ovat rakkaita ja on luonnollista surra menetystä
Älä jää pyörimään ja räytymään surun syövereihin, ajattele miten paljon sinulla on, puoliso ja kaksi lasta
Hoitoon voit jättää piittaamatta muiden mielipiteistä aina silloin kun koette sen tarpeelliseksi
Olipa ajattelematon viesti nro 15:ltä. Ihan sama kuin sanoisi, että jos 3 lapsen perheessä 1 kuolisi, niin pitäisi olla tyytyväinen, koska 2 kanssa on helpompaa.
Osanotto ap:lle, yritä saada keskusteluapua, vaikka tk-lääkärin kautta. Lapsen kuolema on niin iso asia, varsinkin kun sinun tulee jaksaa 2 muun takia, että tarvitset ehdottomasti paikan käsitellä sitä.
Mun mielestä vaikka ekaks nyt muutaman kerran lyhyellä ajalla yöksi niin pääsette omaan rauhaan hetkeksi.
Voimia paljon teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee vaan juuri niinkuin sinusta tuntuu parhaalta. Tuollainen koettelemus vie voimia aivan varmasti, joten jos sinulla on mahdollisuus saada kaksoset hoitoon yön yli, niin kannattaa tehdä niin. Pieni hengähdystauko saa ajatukset vähän toisaalle ja jaksat taas olla hyvä äiti lapsillesi. Toivon kaikkea hyvää perheellenne ja jaksamista!
Itse tuplien äitinä voin vain kuvitella, että miltä tuntuisi jos olisi menettänyt jommankumman. Suuri virtuaalihalaus ja osanottoni suureen suruunne.
Itse ajattelen, että tarvitset myös surulle aikaa, sitä ei välttämättä kaksosarjesta löydy.
Jätä ihmeessä lapsia hoitoon ja ota aikaa itsellesi sekä myös aikaa yhdessä. Suruprosessi on myös voimia vaativa ja niitä et saa muuten kuin ottamalla aikaa itsellesi.
Voimia teidän koko perheelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuatko ollenkaan, ettei tämä ap:ta ainakaan lohduttanut. Et taida tietää miltä tuntuu menettää lapsi. Ei siinä sillon ajattele, että kahden kanssa on helpompaa kun kolmen kanssa. Tuosta saa kuvan, että mielestäsi oli hyvä, että yksi kuoli.
Ajattele järjellä, on helpompaa olla kahden vauvan kanssa kuin kolmen ja älä tunne syyllisyyttä siitä
On selvää ettei kukaan antaisi vauvojaan pois kaikki ovat rakkaita ja on luonnollista surra menetystä
Älä jää pyörimään ja räytymään surun syövereihin, ajattele miten paljon sinulla on, puoliso ja kaksi lasta
Hoitoon voit jättää piittaamatta muiden mielipiteistä aina silloin kun koette sen tarpeelliseksi
Osaanottoni suureen suruusi. Menetin oman pienen tyttövauvani viime toukokuussa. Osa ystävistäni "katosi" suru-uutisen kuultuaan. Täydelliseen elämään ei mahdu tällaisia uutisia. Onneksi osa ystävistä seisoi rinnallani.
Sain paljon tukea Käpy ry:stä, työterveyshuollosta ja läheisiltäni. Ilman miestäni ja vanhempiani en olisi selvinnyt tyttäreni kuolemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän poikavauva on kuollut myös viime vuonna. Lapsen menettäminen rikkoo kaiken turvallisuudentunteen ja sitä usein on läheisten vaikea kestää. Itse se on pakko kestää, kun muuta ei voi. Minusta tuntuu, että melkein jokainen lapsensa menettänyt voi kertoa siitä kuinka ystävät ovat karisseet.
Ota yhteyttä Käpyyn. Teidän on mahdollista saada tukihenkilö, jonka kanssa käy surua läpi. Käpy on siitä hyvä myös, että siellä kaikki ymmärtävät, kun kaikilta on lapsi kuollut.
Käpyn päivystävä puhelin on avoinna huomenna 7.1. klo 8.30-11.30 numerossa 0800-95959. Puhelu on ilmainen.
Monissa lapsikuolemaperheissä käy myös perhetyöntekijä, joka voi auttaa arjen askareissa. Joskus on kamalaa olla myös yksin elävien kanssa. Neuvolan kautta pitäisi saada apua. Valitettavasti välillä myös neuvolatkin pakenevat. Älä siis jää odottamaan neuvolan aktiivista yhteydenottoa. Jos omat voimat eivät riitä sinne soittamiseen, niin voisiko joku läheinen alkaa järjestämään apua.
http://health.groups.yahoo.com/group/enkelivauva/
Nettiyhteisö on tarkoitettu lapsensa menettäneille vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos vanhempasi suostuvat, niin ihmeessä kaksoset hoitoon. Meidän julli on tuon ikäisenä ollut yökylässä ja hyvin meni, oli iloinen, oma itsensä kylässä ja kun haimme kotiin.
Halaus ja voimia teille.
Jos susta tuntuu, että yhden päivän vapaa riittää auttamaan, niin hyvä - sitten järjestät sen. Mutta minä vähän rohkenen epäillä, ettei siitä ole riittävän suurta apua, vaan että tekisi hyvää keskustella tilanteesta sellaisen auttajan kanssa, joka osaa auttaa sinua näkemään asiat oikeissa mittasuhteissa ja paremmasta näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti lapsiinne vaikuttaa vähemmän yön yli vanhemmista erossa oleminen kuin se, että itse voit ja jaksat huonosti. Menkää ihmeessä, irtiotto voi piristää mieltä kummasti. Älä tunne yhtään huonoa omatuntoa, teillä on ollut raskaat ajat ja kahdenkeskinen aika on taatusti kullanarvoista.
Oletko saanut itsellesi keskusteluapua?
Voimia ja jaksamista.
Voimia teidän koko perheelle oikein paljon.
Viekää kaksoset hoitoon ja ottakaa omaa aikaa. Rentoutukaa ja nauttikaa vain toisitanne. Kun huolehditte omista tarpeistamme niin vauvoillennakin on paljon parempi olla ja teillä on voimia vauvoille. Iloitkaa siitä mitä teillä on!
Kaksostenkin hoitaminen on varmasti rankkaa, joten antakaa itsenne levätä hetki. Ottakaa vaikka pitkä viikonloppu omaa ikaa. Huomaatte kuinka hyvää se tekee teille ja siitä voisi tehdä vaikka joka kuukautisen tavan. Isovanhemmat hoitavat varmasti miellellään lapsianne koska nauttivat myös itse niiden seurasta.
Ovathan ne ennenkin vauvoja hoitanee! :)
Älä sitä mieti mitä muut ihmettelevät. Tuollaisessa tilanteessa sinulla on oikeus tehdä niin kuin parhaaksi näet. Noin pienet vauvat eivät kärsi pienestä erosta. Onneksi sinulla on vanhemmat, jotka auttavat, niitä ei ole kaikilla! Suru pikkuisen poismenosta on vain surtava, mutta onneksi sinulla on vielä kaksi lasta. Miehesi työ kuulostaa ikävältä, koska et saa tarvitsemaasi tukea arkeen ja jaksamiseen. Se on varmaan tuttua, että tuttavat kaikkoavat, kun tulee jokin epävarma tilanne, eivät uskalla lähestyä. Tämä on myös itse huomattu. Ota aikaa itsellesi, sitä tarvitset!
Oletko käynyt juttelemassa ammatti ihmisen kanssa? Jotta saat surutyöhösi oikeat "avaimet".
Ja jos sinä koet, että tarvitset vuorokauden yksin niin ota se hetki ja sure itke itkusi pois ja käy asia läpi. Meinaan masentuneen ja jaksamattoman äidin lapistakin tulee helposti masentuneita. Eli kun äiti jaksaa jaksaa lapsetkin ja sinulla on kumminkin ne kaksi täällä maanpäällä vaikka yksi onkin lentänyt enkelten maahan, jotka sinua tarvitsevat täällä :)
Aloituksessa jo sanoinkin, etten usko tuon yhden yön poissaolon ihmeitä tekevän, mutta luulen, että auttaisi jaksamaan taas jonkin aikaa.
Äitini, jolle kaksoset siis menisivät on ollut meillä hoitamassa kaksosia eli on heille ennestään tuttu. Äitini on vielä nuori, tosin sairaseläkkeellä, muttei niin sairas, ettei pystyisi kaksosia hoitamaan ja isänikin on suurimman osan ajasta kotona. Äitini on sanonut, että hoitais kaksosia mielellään välillä yönkin yli ja kun ollaan sillain onnellisessa asemassa, että kaksoset ei turhista itke ja yölläkin heräävät vaan 2-4kertaa, nyt parin viikon aikana pari yötä mennyt ilman yhtään heräämistä.
ap
tai vain kotiin sohvan nurkkaan lojumaan, juttelemaan, leffaa katsomaan.
hirmusti voimia! ja jos äitisi useamminkin ottaisi, niin anna lapset yöhoitoon, jottet mene aivan rikki. lapset siitä ei mene rikki, mutta sillä voi olla pitkäaikaiset seuraamukset lapsiin, jos äiti ei jaksa!
Minusta voit huoletta laittaa pienet hoitoon, eivät he siitä kärsi, varsinkaan kun ovat tutulla hoitajalla. Ja jos äitisi mielellään hoitais heitä niin miksette tekisi tapaa, että lapset on hoidossa vaikka kerran kuussa. Raskasta teillä on ihan varmasti.