Lue keskustelun säännöt.
Ensimmäinen lapsi toi onnen, toinen lapsi hermoromahduksen
31.12.2009 |
Miten voikin olla näin iso ero yhden lapsen äitiydessä versus kahden lapsen äitiyteen?
Ensimmäisen kanssa olin onneni kukkuloilla, ei haitannut valvomiset eikä muukaan, jaksoin puunata kotia ja hoitaa parisuhdetta, olin miehelle herttainen ja leivoin herkkuja, harrastin liikuntaa jne.
Äskettäin syntyi toinen lapsi ja olo on ihan toisesta maailmasta. Mies ärsyttää, suorastaan raivostuttaa kun se perkele saa nukkua ja minä en (sama juttu oli ensimmäisen lapsen kanssa mutta silloin se ei haitannut). Väsyttää hitosti vaikka vauva yhtä helppo kuin ensimmäinenkin.
No joo, moni handlaa vaikka viisi lasta ja minä olen ihan poikki jo kahdesta mutta kai tämä tästä. On nuo lapset ihania, niiden äiti sen sijaan ei.
Kommentit (2)
Mulla oli samat fiilikset ja jopa kadutti, että olin mennyt tekemään toisen lapsen. Ekan kanssa jaksoin ihan kaikkea ja imettelin rauhassa, ihastelin vauvaa jne. Uhmaikäisen taaperon ja vauvan kanssa oli mieletön opettelu, että edes selvisi ulos rääkyvän vatsavaivaisen paketin ja kuumissaan karjuvan temperamenttisen esikoisen kanssa.
Esikoinen osoitti kovaa mustasukkaisuutta ja ensimmäiset kuukaudet piti vahtia silmä kovana, ettei kopautellut vauvaa millään.
Sanoisin että ensimmäisen puolen vuoden jälkeen helpotti ja vuoden kuluttua olin jo ihan kasvanut kahden äidiksi. Nyt on monta lasta enemmän, eikä samanlaista kriisiä enää muiden lasten kanssa tullut. Monenlaiset kikat oppi ja esim. esikoisen kanssa vaivannut täydellisyyden tavoittelu on vaihtunut rentoon äitiyteen. Voimia sinne vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen kanssa oli ihan hirveää, kakkonen taas meni siinä samalla kuin leikiten.
Nyt mulla on ne mainitsemasi viisi lasta (joista kolme omia), pienin on vasta vauva ja väsyttää hitosti - mutta tiedän jo, että kyllä se tästä taas helpottaa. :)