Lue keskustelun säännöt.
Huusin ja raivsoin lapsille
30.12.2009 |
että kuinka te osaattekin vain kiukutella, sotkea ja olla tottelemattomia! Mikään ei miellytä, pitäs saada vaan karkkia karkkia karkkia sotkea sotkea ja karkkia!!
Yhtä paskaa tämä elämä pienten pentujen kanssa, mulla ei TODELLAKAAN hermo kestä tätä jatkuvaa sotkemista, hösötystä, paskanhajua ja väsymystä!! Ja ei TODELLAKAAN kiinnosta neuvot "No kun menette 2x päivässä ulos niin kyllä ne lapset rauhottuu ja annat niille syliä niin ne on rauhallisia." Vittu! MINÄ haluan RAUHAA, en mitään sylittelyjä, haluan ettei tarvis siivota edes yhtenä helvetin päivänä viikossa tai kuunnella sitä vastutusta joka ikistä mun sanaa vastaan!! Missä olen MINÄ?!? Lapset on JOKA PAIKASSA, ne tärkeimmät!! Mulle ihan sama!!
Kun vaan pääsis ÄKKIÄ takasin töihin ja ulos tästä kämpästä kymmeneksi tunniksi päivässä!!
Kommentit (7)
just todettiin kaverin kanssa, et tää ei voi olla edes huomion kipeytta, koska on jo viikon saaneet jakamatonta huomiota.
Mua ärsyttää eniten se että ei kuunnella. Sanon kolme kertaa nätistä että vaikka tule syömään, ei mitään, sitten kun kerran karjaisen keuhkojeni voimilla, niin johan on lapset ojennuksessa ruokapöydässä. AARGH
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä, olen väsynyt.
Ja kyllä, joskus lapsille olisi parempi olla hoidossa kuin minun kanssani.
Silti yritän jaksaa.
Lapset kasvaa ja lähtee lopulta pois.
Toi arki on vaan jotenkin kestettävä.
Turhauttavaahan se monesti on .
Mä aina ajattelin tiukan paikan tullen, että eihän nillä lapsilla ole ketään muutakaan joka niistä huolehtis eli koita ajatella niin että oma tekemises on tärkeetä, lapset ei sitä osaa eikä pysty sulle kertomaan.
ja kuka käski niitä parkuvia pentuja ylipäätänsä hankkimaan?
just todettiin kaverin kanssa, et tää ei voi olla edes huomion kipeytta, koska on jo viikon saaneet jakamatonta huomiota. Mua ärsyttää eniten se että ei kuunnella. Sanon kolme kertaa nätistä että vaikka tule syömään, ei mitään, sitten kun kerran karjaisen keuhkojeni voimilla, niin johan on lapset ojennuksessa ruokapöydässä. AARGH
varsinkin tuo kuuntelemattomuus. Joka asiassa saa sanoa useamman kerran mutta vasta kun huutaa/uhkailee niin alkaa tapahtumaan. Ja meillä sentään vaan yksi lapsi (6v).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos alkaa ahdistaa liikaa. Lempimusiikkia tarpeeksi kovalle, ja taas jaksaa.
Olen lomalla lasten kanssa ja mies ihmettelee kun olen aivan kypsä hänen töistä tullessaan. Kuka täysjärkinen kestää tätä huutoa ja mekastusta kaiken päivää. Koko ajan pitää kieltää tekemästä jotain tyhmää, eivät kuitenkaan usko vaikka sanon mitä.
Yritin syödä, mutta ei siitäkään tule mitään, sata kertaa piti nousta pöydästä hakemaan paperia, noukkia lusikkaa, hakea lisää leipää, maitoa, lisää ruokaa.
Sotku lasten huoneissa on järkkyttävä, en jaksa edes puuttuua niihin enää koska se on aivan turhaa. En kestä sotkua, joten on pakko yrittää pitää olohuone siistinä, lasten huoneisiin en halua edes mennä enää.
Ensi viikolla töihin taas ja elämä palaa uomiinsa.