Lue keskustelun säännöt.
Pieleen mennyt 4-vuotisneuvola
30.12.2009 |
Oltiin tänään tytön kanssa 4-v neuvolassa ja jäi tosi paha mieli koko reissusta. Tyttö on aina ollut ujo ja arka, "lämpenee" hitaasti uusien ihmisten seurassa. No, neuvolan th on aika äänekäs ja puhuu paljon. Hän ei aluksi ottanut mitään kontaktia tyttöön vaan jutteli vaan minun kanssani. Sitten yhtäkkiä tytön olisi pitänyt tulla pöydän viereen hänen eteensä piirtämään yms niitä tehtäviä tekemään.
Tyttö meni vähän lukkoon, ei puhunut tädille mitään ja teki asioita tosi hitaasti. Täti hoputti jatkuvasti ja sanoi, että kaikki muutkin lapset on tehnyt ne tosi reippaasti ja nopeasti. Sitten tyttö ei suostunut laittamaan merirosvolappua silmän päälle näköä tutkittaessa...
Täti oli tosi tiukan oloinen ja tyttömme säikähti tilanteesta vaan enemmän. Lopuksi sitten meinasi kirjoittaa lähetteen psykologille, koska 4-vuotiaan kuuluu olla seesteisempi, eikä omaa tahtoa saa enää tuolla lailla olla!
Kerroin th:lle, että tyttö jännittää ja tarvitsee vähän enemmän aikaa. No, ei kukaan muukaan ole kuulemma tarvinnut.
Tyttömme on aina ollut mielestäni hirveän "kiltti", samanlaista uhmaa ei ole koskaan ollut kuin esim. siskollaan. Ainoa piirre on työ arkuus ja uusien tilanteiden jännittäminen, joka sitten saattaa purkautua tuollaisena ettei halua jotakin tehdä.
Kysyin, että mitä minun pitäisi tytön kanssa sinne psykologille mennä puhumaan, niin th:n mielestä juuri tuo oman tahdon osoittaminen pitää tässä iässä olla ohi. Nyt lupasi kuitenkin pitkän keskustelun jälkeen "armonaikaa" vuoden ja seuraavaksi täytyy käyttäytyä sitten ihan eri tavalla tai vaihtoehtoja ei enää ole. Ja jos me kotona vaan hänen kanssaan pärjäämme!!!!! Sillä ei ollut merkitystä vaikka kerroin, ettei kotona ole mitään ongelmia.
Olen ihan ihmeissäni, että miten ammatti-ihminen ei osaa suhtatua ujoon ja arkaan lapseen? Mitä ihmettä teen jatkossa, jos tyttö ujostelee seuraavaksikin? Onko meillä nyt oikeasti jokin käytöshäiriöinen lapsi, vai mitä? Hän ei siis mitenkään huutanut tai riidellyt neuvolassa vaan meni mun selän taakse piiloon, eikä suosutunut jotain temppuja tekemään, mitä olisi pitänyt tehdä. Vaikea lasta on väkisin piirtämään saada...
Kommentit (68)
kuin "puhevika". On kuin toinen puhuisi aidasta ja toinen aidan seipäästä.
Mielestäni ujoudessa on kyse luonteenpiirteestä, josta ei voi eikä tarvitsekaan oikeastaan edes oppia eroon (ulospäin suuntautuneesta harvoin saa hiljaista ja sama toisin päin.).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me asumme pikkukylässä ja terkkaa ei voi vaihtaa. Hänellä on vuosien varrella ollut aviokriisiä yms. ja kaikkea on hänen kanssaan koettu:)
Juu, meillä on myös koettu 4 vuotisneuvola, missä lapsi ei suostu tekemään mitään kun toinen hermona karjuu. Yritettiin näköä niin lähti karkuun. En kyllä ihmettele, niin tein minäkin melkein.
Voithan ottaa lähetteen ja käytä sykolokilla. Mitäs noista. Eipähän tarvi ens vuonna ainakaan sitten miettiä, onko lapsessa joku vika kun ammatti-ihminen on sanonut, ettei ole.
Jos kuule kunnalla on varaa ujoja lapsia lähettää tutkimuksiin niin käytä toki tilaisuus hyväksi. Kyllä sitä rahaa pannaan turhempaankin.
Hei me kaikki ollaan erilaisia persoonia. Toiset on ujoja, toiset ei. Antakaa nyt vähän tilaa muiden olla omanlaisiaan, ei kaikkien tarvitse olla toistensa klooneja.
Harva aikuinen enää on tuskallisen ujo, 4-vuotiailla se vielä on ihan tavallista. Lapset kasvaa ja rohkaistuu ihan ilman psykologejakin jos heille vain annetaan tilaa.
Eli koin loukkaavana th:n käyttäytymisen, koska hän selkeästi osoitti lapselle ettei tämä toiminut niin kuin hän olisi halunnut (eli reippaasti ja nopeasti). Sekä sen, ettei th uskonut yhtään, kun sanoin että käytös johtuu vaan jännittämisestä ja siitä, ettei yhtään mennä tytön tahdilla asioita ja vieras ihminen on niitä vaatimassa. Hän myöskin useaan otteeseen mainitsi, että eikö TOSIAAN ole hoidossa tai kotona ollut mitään ongelmia. Siis ihan kuin minä valehtelisin kaikesta.
Onko ujous sellainen asia, johon tarvitaan terapiaa? Varsinkin jos normaali arki sujuu ongelmitta? Itsekin siis olen ollut arka ja ujo lapsena, enkä ole koskaan missään terapiassa käynyt. Enkä pelkää mitään LEIMAA. Vaan sitä, että jokapuolelta aletaan 4-vuotiaalle toitottaa hänen arkuudestaan. Samalla tavalla kuin eräs 6-vuotias tyttö tietää olevansa liian (?) pitkä ja suree sitä. Th on niin hänelle sanonut ja hän joutuu käymään kontrollimittauksissa. En siis halua tällaisia paineita lapselleni.
Th:n mielestä siis tyttö kiukutteli ja oli hankala, eikä sen vuoksi kaikki tehtävät onnistuneet. Kyse ei ollut siitä, että ujouden takia hän olisi lähettänyt psykologille vaan liian voimakas oma tahto. Ja kun asia on ihan päinvastoin, eikä tätä th suostunut uskomaan. Siksi loukkaannuin asiasta.
-ap
Tuli paha mieli tyttösi puolesta.Vaihdat terkkaria ja käytte uudestaan 4v tarkastuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan samalla tavalla. Ujo ja hitaasti lämpiävä tyttö meni ihan lukkoon tehtävien edessä vaikka meidän th sentään ei ollut mikään tiukkis vaan tosi mukava ja sympaattinen täti. Saatiin mitattua ja punnittua, mutta siihen se sitten jäi ja sovittiin, että varaan uuden ajan kun saan tytön kanssa puhuttua asian. No mehän puhuttiin monet kerrat, että nyt kun mennään niin sitten pitää ne tehtävät tehdä ja seurata th:n ohjeita (puhuttiin th:sta nimellä, jotta tulisi tutummaksi) ja tyttö lupasikin näin. MUTTA!! Tyttöpä sanoikin sitten, että haluaa mennä yksin tekemään ne tehtävät. Eli jostain syystä jännittikin oikeastaan minua (oh, mikä itsetutkiskelun paikka) ja se sopi th:llekin kun aikaa varatessa kysyin. Koko homma meni tosi hienosti, antoi kuulotestinkin tehdä, piirtämiset meni hyvin..
Sit taas 4-v lääkärintarkastus (oli ennen tuota tavisneuvolaa) meni vielä enemmän perseelleen kun oli kauhee mörkö se lääkäri. Tilannetajua ei yhtään ja loppujen lopuksi kirjoitti korttiin että tyttö vastustelee tutkimista. Kun olisi pitänyt ihottumia näyttää ja lääkäri koski tyttöön joka meni peloissaa kippuraan lattialle ja itki siellä. Lääkäri alkoi räyhäämään tytölle, että mitä itkemistä tässä nyt on, sano!
Tuo edelline th näki lääkärin kirjoituksen ko. käynnistä ja kirjoitti oman osuutensa, että suloinen ja yhteistyökykyinen tyttö, seuraa ohjeita hienosti....
tehtäviä. Hän ei ole ujo vaan päin vastoin, ei mitään itsesuojelu vaistoa;) Menee siis juttelemaan kaikille vastaantuleville vieraille yms. No, joka tapauksessa ei tehnyt tehtäviä 4v neuvolassa ja toisella kerralla yritettiin lääkärin tarkastuksessa tehdä puuttuvat tehtävät (meillä on 2 käyntiä 4v`:nä toinen neuvolatäti ja toinen lääkäri) niin oli sanonut lääkäriä tyhmäksi, eikä ollut antanut esim. kuunnella sydänääntä.
Mutta ei silti saanut lähetettä mihinkään. Eikä kenellekään ollut tullut mieleenkään.
Toisen ystäväni lapsi on ujo ja kertoi tehtävien vastaukset hiljaa äidilleen joka kertoi ne sitten terkalle. Eikä häntäkään oltu lähettämässä mihinkään.
Kummallienn terkka ap:lla. Ammattitaidoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveydenhoitajalla ei ollut taitoja vastata lapsen lähettämiin vuorovaikutusimpulsseihin.
Siinä ammattilainen pilasi nelivuotiaan neuvolakäynnin vastaamalla vasteeseen aivan väärin.
Epäammatillista toimintaa osoittaa erityisesti se, että th lähti asetelmasta, missä lapsen olisi tullut mukautua aikuisen määrittelemään kommunikaatioon.
Ei dialogisen rakentumisen häivääkään tuossa kohtaamisessa. Ja sehän kuuluu ammattilaisen perusvaatimuksiin nykyisen kasvatustieteen ja hoitotieteen saralla.
T. ktm, ja lto
Ymmärrän kyllä tuon asetelman, oma sosiaalinen ja puhelias poikani meni kipsiin, kun ekan luokan terkka oli todella päällekäyvä.
Kuitenkin: terkka näkee aika paljon lapsia, ja ihan varteenotettavaa kuunnella, jos hänestä lapsen käytös on ikäryhmästä poikkeavaa. Minäkin kuuntelisin mitä psykologi sanoo. Se, miten sinä selität lapselle tilanteen ratkaisee sen, miten hän sen kokee. Jos kerrot, että sinullakin oli pienenä usein vaikeaa tuollaisissa tilanteissa ja ehkä täti voi neuvoa ja auttaa, niin miksi lapsi ottaisi sen negatiivisena?
Kauhistuin viestiäsi,sillä on kokemuskai kaikenlaisista virkailijoista. Jos lapsi ei kehtiy heidän mittapuiden mukaan, lapsi ilmoitetaan lastensuojelun piiriin ja pahimmassa tapauksessa tekevät huostaanoton,koska lapsi ei kehity vanhempien riittämättömyyden takia. Outoa on se ettei neuvolassa tajuta ettei kaikki lapset kehity kuten muut ja kaikki on yksilöuitä ja kehittyvät omalla tavallaan. On lapsia jotka on ujoja ja toiset ovat liiankin avoimia,joista sekin on huono asia. Laita terveydenhoitajasta valitus yläpuolella ja pyydä ihmeessä vaihto toiseen neuvolaan,sillä viranomaisista ei voi tietää kuka tansii kenenkin pillin mukaan... Huostaanotot on nykypäivänä bisnestä ja itsekkään en luotan yhteenkään viranomaiseen ,sillä he ovat yleensä isompia asioiden kääntäjiä ja se on todella valitettavaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ei halunnut tehdä niitä tehtäviä, ja th kehotti varaamaan ajan psykologilta, koska lapsi oli niin uhmakas. En kuitenkaan loukkaantunut, ajattelin vaan, että th on th, ammattitaito ei voi (tietenkään) riittää kaikkeen ja siksi lähete eteenpäin.
Psykologi oli ihan ok. Ainoa asia mikä ihmetytti, oli mieheni ja minun ammattien/työtehtävien tenttaaminen heti alussa. Ilmeisesti on tärkeää?
Kyseessä lapsi, joka ujostellessaan/jännittäessään heittäytyy ihan kamalaksi, puhuu rumia ja heittelee tavaroita. Normaalisti on oikein mukava, joskin temperamenttinen lapsi. Etukäteen on harjoiteltu neuvolassa tehtäviä juttuja ja hyvin sujuvat kotona, mutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan samanlainen. Tosin saatiin 4-vuotis neuvolassa hommat tehtyä pitkän alkulämmittelyn jälkeen. Mua kans ärsyttää noiden joidenkin ihmisten asenteet, kun eivät kuuntele, jos heille sanon, että tyttö on sitten hitaasti lämpeävää sorttia. Ei siis todellakaan ala heti outojen kanssa kaveeraan ja tekeen, mitä ne haluaa. Mieluummin ensin katselee jonkin aikaa ja sitten lähtee itsekseen mukaan. Mutta eihän tätä oudot ymmärrä vaan heti hyökätään päälle täysillä ja aletaan vertaamaan muihin lapsiin, että nuoremmatkin osaa yms, jos ei heti tee kuten outo ihminen käskee. Esim. viimeksi hammaslääkärissä kyseinen hammaslääkäri alkoi tytölleni huutamaan edellä mainittuja asioita, kun tyttöä pelotti se sininen penkki johon olisi pitänyt mennä makaamaan (oli todella reipas ennen sitä). Olisi voinut se täti hieman ystävällisesti jotain kertoa siitä penkistä yms eikä säikyttää lisää. Saa nähdä miten käy 5-vuotis neuvolassa.
Meillä ei ujoudesta sinänsä kysymys, on tosi reipas ja höpöttää yms. Mut toi tilanne, kun pitää tehdä, niin veti sitten kenkkuiluks.. kun lapset on luonteeltaan erilaisia!
Tuli kyllä niin paha mieli mullekin meidän käynnistä.. ette kait satu asuun Tampereella???
Kuullosti niin samalle vai eikö tosiaan erilaisuutta ymmärretä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän just 5v täyttänyt lapsi käy läpi parhaillaan koulukypsyystestejä, koska peruskoulu alkaa 6 v ja sen hän täyttää tämän vuoden lopussa.
Joulukuussa oli infotilaisuus vanhemmille, jossa psykologi, puheterapeutti ja koululääkäri painottivat erityisesti sitä että arvio tehdään yhdessä opettajan kanssa, joka näkee lasta päivittäin. Syynä juuri se että osa lapsista jännittää, syttyy hitaasti jne. vaikka heidän kyvyissä ja taidoissaan ei ole mitään vikaa.
Onko lapsi hoidossa jossain? Kysy heiltä mitä ajattelevat lapsen taidoista.
kun kerroin hänellä olevan uniongelmia (heräili toisinaan painajaisiin) niin th sanoi sen olevan isän kaipuusta johtuvaa oireilua. Muistutin siihen että isä lähti kuvioista lapsen jo ollessa vauva eikä ole ollut tytön kanssa tekemisissä. Kysyi onko minulla edelleenkään parisuhdetta ja kun vastasin kieltävästi niin Th pyysi ottamaan yhteyttä sosiaalitoimeen että saisimme tukiperheen ja sitä kautta tytölle "varaisän", koska miehen malli on tytön kehitykselle tärkeä. Otin yhteyttä sosiaalitoimeen ja siellä suhtauduttiin th:n kommentteihin kriittisesti, koska heidän mielestään perheemme ei kuulu lastensuojelun piiriin. En tiennyt että tukiperhe tarkoittaisi lastensuojelua. Yöheräily on jäänyt itsestään pois. Th:t tuntuvat toisinaan ylittävän toimivaltuutensa, mutta tästä oman kuntani th:sta kuulin työkaverilta että hän on uskovainen ja suhtautuu konservatiivisesti perheasioihin.
Mitä sen tedämme kuinka ammttitaitoinen ja vastavuoroinen tuo tilaisuus th kannalta on taodellisesti ollut. Emme voi tietää mitää lapsen nonvarbaalisesta vuorovaikutuksesta koko käynnin ajalta.
Mitä pahaa psykologin käynnistä olisi? ei psykologia ala lapsen ujoutta,tempperamenttia saati persoonaa muokkaamaan. Neuvolen psykolodin tehtävänä olisi tässä tilanteessa vain arvioida ap lasta onko lapsell kikki hyvin vai mahdollisesti joitakin ongelmia sosiaalisissa tai kongitiivisissa taidoissa.
Terveydenhoitajako siellä kirjoittelee oman AMK-ammattikuntansa nonvarpaalisista taidoista?
Mitä sen tedämme kuinka ammttitaitoinen ja vastavuoroinen tuo tilaisuus th kannalta on taodellisesti ollut. Emme voi tietää mitää lapsen nonvarbaalisesta vuorovaikutuksesta koko käynnin ajalta. Mitä pahaa psykologin käynnistä olisi? ei psykologia ala lapsen ujoutta,tempperamenttia saati persoonaa muokkaamaan. Neuvolen psykolodin tehtävänä olisi tässä tilanteessa vain arvioida ap lasta onko lapsell kikki hyvin vai mahdollisesti joitakin ongelmia sosiaalisissa tai kongitiivisissa taidoissa.
Meillä on 4-vuotisneuvola perjantaina ja alkoikin jännittää jo valmiiksi (3. lapsi kyllä kyseessä). En muista että 4-vuotisneuvola olisi ollut aikaisempien lsten kanssa joku virstanpylväs, 5-vuotisneuvolahan on se, johon viitataan mm. koulukypsyysjutuissa ja koulussa myöhemminkin.
Mutta meillä siis 4-vuotias, jolla on tällä hetkellä hiukan sellainen ujosteluvaihe. Ei esim. suostunut menemään jumppaan, vaikka siitä kauhean innostuneena puhui. Ei vaan sitten uskaltanut sinne syksyllä mennä. Ujosteluun liittyy myös sellainen "jurottaminen", mulkoilee kulmien alta ja kieltäytyy yhteistyöstä. Voin kuvitella ettei ehkä tee käskien mitään jos tilanne tuntuu pelottavalta.
Meillä on siis ollut mitä ihanin terveydenhoitaja, joka on nyt jäänyt eläkkeelle ja uusi kuulosti ainakin puhelimessa jotenkin vähän tylyltä.
Meillä onneksi päiväkoti teki sellaisen paperin lapsesta 4-vuotisneuvolaan, jossa lastentarhanopettaja oli arvioinut osaamista ja "käyttäytymistä" eri osa-alueilla: Ruokailu, leikit, hienomotoriset taidot jne.
kun kerroin hänellä olevan uniongelmia (heräili toisinaan painajaisiin) niin th sanoi sen olevan isän kaipuusta johtuvaa oireilua. Muistutin siihen että isä lähti kuvioista lapsen jo ollessa vauva eikä ole ollut tytön kanssa tekemisissä. Kysyi onko minulla edelleenkään parisuhdetta ja kun vastasin kieltävästi niin Th pyysi ottamaan yhteyttä sosiaalitoimeen että saisimme tukiperheen ja sitä kautta tytölle "varaisän", koska miehen malli on tytön kehitykselle tärkeä. Otin yhteyttä sosiaalitoimeen ja siellä suhtauduttiin th:n kommentteihin kriittisesti, koska heidän mielestään perheemme ei kuulu lastensuojelun piiriin. En tiennyt että tukiperhe tarkoittaisi lastensuojelua. Yöheräily on jäänyt itsestään pois. Th:t tuntuvat toisinaan ylittävän toimivaltuutensa, mutta tästä oman kuntani th:sta kuulin työkaverilta että hän on uskovainen ja suhtautuu konservatiivisesti perheasioihin.
samoin kuin tuo 39 kuulostavat ihan Kumman Kaa -sarjan Ellulta ;)
Meillä tosi arka poika 4v.,muualla kuin kotonaan.Onneksi meillä on tuttu neuvolatäti ja varasi pojalle reilun pituisen ajan 4v.käynnille.Vauvalla oli myös neuvola samaan aikaan,joten ensin otettiin vauva ja sitten poika.Teki kaikki jutut ja antoi jopa lapun laittaa silmille,kun kaikki tehtiin rauhassa pojan mukaan.
Jos poika olisi ollut teidän neuvolassa,niin olisi mennyt ihan lukkoon,eikä olisi suostunut tekemään yhtään mitään!