Lue keskustelun säännöt.
Pieleen mennyt 4-vuotisneuvola
30.12.2009 |
Oltiin tänään tytön kanssa 4-v neuvolassa ja jäi tosi paha mieli koko reissusta. Tyttö on aina ollut ujo ja arka, "lämpenee" hitaasti uusien ihmisten seurassa. No, neuvolan th on aika äänekäs ja puhuu paljon. Hän ei aluksi ottanut mitään kontaktia tyttöön vaan jutteli vaan minun kanssani. Sitten yhtäkkiä tytön olisi pitänyt tulla pöydän viereen hänen eteensä piirtämään yms niitä tehtäviä tekemään.
Tyttö meni vähän lukkoon, ei puhunut tädille mitään ja teki asioita tosi hitaasti. Täti hoputti jatkuvasti ja sanoi, että kaikki muutkin lapset on tehnyt ne tosi reippaasti ja nopeasti. Sitten tyttö ei suostunut laittamaan merirosvolappua silmän päälle näköä tutkittaessa...
Täti oli tosi tiukan oloinen ja tyttömme säikähti tilanteesta vaan enemmän. Lopuksi sitten meinasi kirjoittaa lähetteen psykologille, koska 4-vuotiaan kuuluu olla seesteisempi, eikä omaa tahtoa saa enää tuolla lailla olla!
Kerroin th:lle, että tyttö jännittää ja tarvitsee vähän enemmän aikaa. No, ei kukaan muukaan ole kuulemma tarvinnut.
Tyttömme on aina ollut mielestäni hirveän "kiltti", samanlaista uhmaa ei ole koskaan ollut kuin esim. siskollaan. Ainoa piirre on työ arkuus ja uusien tilanteiden jännittäminen, joka sitten saattaa purkautua tuollaisena ettei halua jotakin tehdä.
Kysyin, että mitä minun pitäisi tytön kanssa sinne psykologille mennä puhumaan, niin th:n mielestä juuri tuo oman tahdon osoittaminen pitää tässä iässä olla ohi. Nyt lupasi kuitenkin pitkän keskustelun jälkeen "armonaikaa" vuoden ja seuraavaksi täytyy käyttäytyä sitten ihan eri tavalla tai vaihtoehtoja ei enää ole. Ja jos me kotona vaan hänen kanssaan pärjäämme!!!!! Sillä ei ollut merkitystä vaikka kerroin, ettei kotona ole mitään ongelmia.
Olen ihan ihmeissäni, että miten ammatti-ihminen ei osaa suhtatua ujoon ja arkaan lapseen? Mitä ihmettä teen jatkossa, jos tyttö ujostelee seuraavaksikin? Onko meillä nyt oikeasti jokin käytöshäiriöinen lapsi, vai mitä? Hän ei siis mitenkään huutanut tai riidellyt neuvolassa vaan meni mun selän taakse piiloon, eikä suosutunut jotain temppuja tekemään, mitä olisi pitänyt tehdä. Vaikea lasta on väkisin piirtämään saada...
Kommentit (68)
eli siis jotenkin tulee sellainen fiilis, että neuvolan tarkastukset ovat jonkinlaisia "suorituksia" jotka joko läpäistään tai reputetaan, mutta joka tapauksessa pelätään... Mihin on kadonnut se, että neuvolasta olisi oikeasti hyötyä lapsen hyvinvoinnille (ja jos niin ei ole, sen voisi ottaa tai jättää), se kai se lienee neuvolan tarkoitus? En siis niinkään ihmettele ap:n aloitusta vaan neuvolan toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi olla totta. Tuo on jo lähes sairasta toimintaa joltain terkkarilta! VOI...!
Meillä on 4-v neuvola edessä syksyllä, en missään nimessä kyllä aio sietää, jos tuon tyyppistä käytöstä tulee terkalta vastaan. Meidän poika on kiltti, ihana ym, ja sosiaalinen ja reipas, mutta voi toki sille päälle sattuessaan sanoa, että ei tee niitä asioita, vaikka täysin osaakin. Eli en osaa sanoa sitten miten menee. Pojalla on aina ollut kova tahto, niin on kuulemma minullakin ollut, pienestä pitäen, hienosti olen silti tässä elämässä pärjännyt.... HUH!
5 vuotis neuvolassa olin saanut hirveän raivokohtauksen kun olisi pitänyt tehdä jotain tehtäviä.Ujo ja arka n´minkin olen ollutn,en tosin enää:DD.Ja joo psykologilla olin kuulema joutunut käymään käytökseni takia.Tsemppiä!
kaverin pikkusiskolla aikoinaan oli vastaava neuvola-arviointikäynti.
Terkka oli nostanut kauhean haloon, kun tyttö oli piirtänyt ihmisen, jolla ei ollut päätä!!!
Tämä oli vielä aikaa, jolloin "auktoriteettejä" kunnioitettiin, joten äitinsä oli sitten lähtenyt hämmentyneenä pois. Oli sitten kysynyt kotimatkalla lapselta, miksi ei ollut piirtänyt päätä kuvaan. vastaus: "no kun se ei mahtunut siihen paperiin!"
Meillä tyttö 4 vuotis neuvolassa ei osannut piirtää niitä rasteja ja ristejä ja sen takia joutui kontrollikäyntiin,minusta ihan typerää ja turhaa!Kontrollikäyntiin suostuin vain ja ainoastaan siksi koska se kuulohommeli meni vähän mönkään kun tyttö ei ilmeisesti tajunnut että pitää sanoa kun kuulee sen pienimmänkin äänen.Mulle vain sanoi kun lähdettiin että en kuullut sitä piippausta koska se kuului niin hiljaa:DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poika neljä vuotta kieltäytyi heittelemästä palloa terveydenhoitajan kanssa.
-äidin kanssa voin heitellä
piirrustus tehtävässä poika piirsi kaikkiin ruutuihin ympyrän jossa oli neljä viivaa
-kattokaa potaatti hirviö,poika huusi
terveyden hoitaja kysyi onko pojalla todella noin paha hahmotushäiriö johon vastasin että ei todellakaan, vaan poika pistää kaiken vitsiksi.
kun piti laskea palikoita, ja terveydenhoitaja kysyi montako palikkaa on poika vastasi että ei niitä ole enää kolmea kun annoin äidille kaksi. pojalla itsellään oli yksi palikka jäljellä.
terveydenhoitaja halusi tehdä piirrustus tehtävät vielä uudestaan ja toisella kerralla tehtävä mene ok.
koko tämän ajan itse istuin penkissä ja häpesin kun lapsi ei osaa mitään mitä pitäisi ja on täysin yhteistyökyvytön. olin itse ajatellut että pojassa ei ole mitään vikaa.
terveydenhoitaja totesi että poika on ikäisiään fiksumpi kun ei heti suostu yhteistyöhön tuntemattoman kanssa ja toivotti mukavaa loppu vuotta.
Mua kouluterkka epäili ala-asteella masentuneeksi, kun ilmoitin lempivärikseni mustan. Syy lempiväriin oli kyllä se että rakastin Aku Taikaviitta-hahmoa ja musta oli "jännä väri" :) Terkka meinasi lähettää psyykologille, mutta äiti (ala-asteen opettaja) jätti onneksi terkan sekoilut omaan arvoonsa.
kaverin pikkusiskolla aikoinaan oli vastaava neuvola-arviointikäynti.
Terkka oli nostanut kauhean haloon, kun tyttö oli piirtänyt ihmisen, jolla ei ollut päätä!!!
Tämä oli vielä aikaa, jolloin "auktoriteettejä" kunnioitettiin, joten äitinsä oli sitten lähtenyt hämmentyneenä pois. Oli sitten kysynyt kotimatkalla lapselta, miksi ei ollut piirtänyt päätä kuvaan. vastaus: "no kun se ei mahtunut siihen paperiin!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poika piirsi muistaakseni 4v neuvolassa dinosauruksen kun piti piirtää ihminen:D
Neuvolan terveydenhoitajat on erilaisia persoonia, eikä yhtä "pieleen mennyttä" neuvolareissua kannata jäädä harmittelemaan. Sinä tunnet lapsesi parhaiten. Useimmiten suositukset ovat hyviä, mutta joskus huolestutaan ihan turhasta.
Jos ensi vuonna menee samalla tavalla, niin voihan sitä psykologin kanssa käydä juttelemassa lapsestaan ja ujoudesta. Aika moni käy. Eikä se tarkoita, että lasta tarvitsisi mitenkään tutkia ja diagnosoida (mitä psykologit eivät muutenkaan tee).
Sittenpähän ainakin on terveydenhoitajalle asiantuntijan kannanotto, että huoleen ei ole syytä, jos näin ei todellakaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin itse olen lapsena purrut neuvolassa terveydenhoitajaa enkä suostunut tekemään mitään - muulloin käyttäydyin äidin mukaan ihan kiltisti.
Ja ihan kunnon ihminen minustakin tuli, vaikkei tuolloin minnekään jatkoon lähetettykään...
Jotenkin typerää että 4-vuotiaan(!) pitäisi olla kiinnostunut esim. piirtämisestä niin paljon että kynäote olisi oikea tai että se harjoteltaisiin jne. Minulla on aina ollut "päin vittua" se ote eikä sitä saatu korjattua millään apuvälineellä- kappas vain, olin luokkani paras kirjoittaja ja piirtäjä. Ja se sama "väärä" ote on edelleenkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika kummalta kuullostaa. Ja btw, meillä asuu 6, 11, 14 ja 16 vuotiaat lapset, jotka edelleen osoittavat omaa mieltään! :D :D
Ja minusta se on ihan tervettä, on aika pelottavaa jos lapsi menee heti mukaan kaikkeen mitä aikuinen ehdottaa.
Miten olisi terkan vaihto ja uusinta tarkastus?
Meillä ei ujoudesta sinänsä kysymys, on tosi reipas ja höpöttää yms. Mut toi tilanne, kun pitää tehdä, niin veti sitten kenkkuiluks.. kun lapset on luonteeltaan erilaisia!
Tuli kyllä niin paha mieli mullekin meidän käynnistä.. ette kait satu asuun Tampereella???
Kuullosti niin samalle vai eikö tosiaan erilaisuutta ymmärretä??
Meillä ihana 4-vuotias poika, eikä suostunut tekemään mitään tehtäviä. Neuvolatäti oli meille uusi ja myös tosi äänekäs. Omalta äidinkieleltään täti oli ruotsinkielinen, eikä puhunut täydellisesti suomea, joten hiukan oli epäselvää. Poika alkoi kiukutella, ja lopuksi huusi haluavansa kotiin ja itki. Tähän neuvolatäti kommentoi, että lapsi on lapsellinen, ja hänet täytyisi laittaa päiväkotiin vähintään 2 päivää viikossa. Seurakunnan kerho ei kuulemma riitä, koska ohjaajilla siellä ei ole pedagogisia taitoja. Lisäksi saatiin papereita lapsen huonosta käytöksestä. Tavallisesti poika käyttäytyy hyvin joka paikassa. On tosin melko arka uusissa tilanteissa, mutta silti tykkää mennä ja touhuta, kunhan äiti tai isä on lähettyvillä. Itse lähestyy lapsia ja kysyy heitä kaverikseen. Paha mieli jäi todellakin neuvolasta. Vieras ihminen osaa 15 minuutin perusteella sanoa mitä lapsi välttämättä tarvitsee. Niin ja poika oli aluksi tosi iloinen ja leikki, kun neuvolahuoneeseen mentiin. Sitten iski pelko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liisa Keltikangas-Järvinen:
Temperamentti -ihmisen yksilöllisyys
Mutta avauksen perusteella sanoisin että vika oli kokonaan neuvolan th:ssa. Koska meillä on myös todella hitaasti lämpenevä jo 6v tyttö. Ja kuitenkin saatiin kaikki tarvittavat tehtävät tehtyä neuvolassa koska th oli kärsivällinen.
Oli pojalla 4v neuvola ja kaikki tehtävät teki moitteettomasti, tosin hieman yritti kesken kaiken lähteä leikkimään huoneessa olevilla leluilla, mutta suostuttelemalla teki kaikki tehtävät loppuun asti. Ainoa mitä terkka jäi vähän miettimään, oli se piirtämistehtävä, jossa piti tehdä rasti, ympyrä ja oliko neliö, niin poju just sitä ennen sanoi että hän haluaa piirtää ja kun sitten tuo paperi tuotiin nokan eteen, nii ei poju halunnukaan pelkkää rastia jne piirtää vaan teki omia koukeroita lisää niihin kuviin. Paperin toiselle puolelle poju teki sitten terkan perässä oikein ne kuviot. Terkka ehotti, että saako hän näyttää näitä kuvia psykologille? Olin vähän, että öh..no samakait se... enkä ees tajunnu kysyä, että mitä tällä nyt ajetaan takaa??
Sitten oli värien tunnistamisjuttua, niin poju ei pistänyt parastaan vaan antoi kuvan että osaa vain punaisen värin tunnistaa, vaikka tosiasiassa tunnistaa punaisen, keltaisen, oranssin, pinkin, mustan ja valkoisen. Sininen ja vihreä menee välillä sekaisin. Poika ei vaan malttanut vastata, koska kuvassa oli paljon mielenkiintoisempaa katseltavaa, kuten ne eläimet jne. Jep... terkka ehotti sitten että vois käydä puheterapeutilla, koska hälle jäi vähän epäselväksi se asia, että ymmärsikö poika kaikkea oikein vai johtuko se vain malttamattomuudesta.
Jotenkin jäi semmonen kuva, että yritetään etsimällä etsiä jotakin vikaa pojasta. Toki suostuin tähän, hyvähän se on että seurataan ja tarvittaessa tuetaan jotta on hyvä sitten aloittaa eskari ja koulunkäynti, mutta etttä hoks. Jos poika ei ymmärtäisi, eikai hän olis tehny niitä tehtäviä mitä terkka pyysi?????
Vai miltä tämä teistä muista kuulostaa? Monet lapsethan ei ala millekään neuvolassa, niinkuin tässäkin ketjussa tuli ilmi :). Eikä tarkoita silti välttämättä mitään.
myöskään huolestuisi yhtään.
Meillä ei tyttö suostunut tekemään juuri mitään 4v neuvolassa. Terkka ei siitä sen kummempia, sanoi vaan että vuoden kuluttua sitten hommat varmasti onnistuu hyvin. Ja niinhän se meni, 5v neuvolassa kaikki meni oikein mallikkaasti.
En itse huolestunut pätkääkään, koska päiväkodissa kaikki sujunut tosi hyvin.
Meillä lapset (3kpl) ovat enemmän tai vähemmän käyttäytyneet hieman tavallista poikkeavalla tavalla, mutta onneksi th tajusi heidän vierastavan tilannetta.
Meillä 4-vuotias teki palapelin kuvapuoli alaspäin ja läväytti sen sitten pöydälle ja sanoi, että näin saa kuvan näkyviin. (piti tehtävää liian helppona). Piirustustehtävissä ovat myös tehneet kaikenlaista outoa. Lisäksi ovat lukeneet "aikuisten" papereita ääneen samalla äänensävyllä kuin th puhuu lapsille.
Kun lapselta kysyttiin osaako hän hyppiä yhdellä jalalla tuo vastasi että osaa muttei hypi. On myös uhannut tulevansa yöllä th:n kotiin ja tuovansa sinne niin ison piikin, ettei th enää ikinä uskalla nukkua...
kyllä äitiä hieman hävetti...
mua suorastaan raivostuttaa. Lukekaapa tämä:
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Ujo+lapsi+voi+olla+tosi+selviytyj%C…
Itse olen ollut äärimmäisen ujo lapsi ja mm. neuvolatarkastuksista ei aina tullut mitään. Kyse ei ollut omasta tahdosta tms. vaan yksinkertaisesti siitä kauhistuksesta, kun tuntematon ihminen tulee yhtäkkiä sun reviirille. Noh, kouluiässä ujous alkoi helpottamaan. Tänä päivänä kukaan ei mua edes ujoksi usko, vaan pitävät mua sosiaalisuuden huippuna, rohkeana, omapäisenä jne.
Mun omat lapset ovat kaikki enemmän tai vähemmän ujoja, kuopus ujoin. Kuopuksen kanssa yhdessä vaiheessa (3-4 v) ei tullut hammashoitolakäynneistä mitään. 3 vai 4 -vuotisneuvolassa olisi ollut lääkärintarkistus. Mieslääkäri yhtään kontaktia ottamatta tulee vauhdilla liki ja alkaa nostamaan pojan paitaa jne. Poika sai kunnon kohtauksen, eikä tarkastuksesta tullut mitään. Lääkäri alkoi vaan kyselemään, että onko lapsella muitakin pelkotiloja. Teki mieli sanoa, että kuka ei nyt tollaista pelkäisi. Th:lle sanoin, että ko. lääkärille en enää mene.
Pahin vaihe meni ohi ja 5-vuotisneuvola jo onnistui, vaikken ollut edes mukana. Koulu alkoi, edelleen arastuttaa ja ujostuttaa mutta kokemuksesta tiedän, että se ei menoa haittaa ja helpottaa vuosien saatossa. Lisäksi poika on erittäin sosiaalinen ja suosittu, kunhan lämpenee kaverisuhteille.
Se, mikä mua tässä raivostuttaa on se, että MITEN ammatti-ihmiset voi olla tuollaisia? Hoitoalan henkilökuntaa, eikä heillä ole hajuakaan esim. lasten temperamenttieroista. Mä olin ja olen edelleen aivan puulla päähän lyöty. Seuraavan kerran kun joku kehtaa mulle ujosta lapsesta kommentoida, tungen ko. psykologin kirjan kouraan ja käsken opiskelemaan lisää. Ja itse valmistun hoitoalalle ja tulen kyllä huomioimaan erilaiset lapset ja heidän erityistarpeet.
Ei lapselle tarvitse selittää, mitä se tarkoittaa. Voit kertoa, että kuuluu neuvolakäyntiin, että käydään juttelemassa. Terveydenhoitajat näkevät ison määrän lapsia. Jos jokin heitä huolestuttaa, asia on syytä tutkia. Kyllä psykologi osaa sanoa, jos aihetta huoleen ei ole. Vai pelkäätkö ap ennemminkin sitä, että joku huoli löytyisikin?
Monet vahnemmat eivät, ikävä kyllä, hyväksy lapsensa tuentarvetta. "Ei meidän Petterissä ole mitään vikaa, samanlainen on kuin isänsäkin pienenä." Miksi ei saa tutkia, jos mitään vikaa ei ole?
Terveydenhoitaja ei välttämättä osaa pukea sanoiksi kaikkea. Ehkä vain tulee vaikutelma, että tätä pitäisi tutkia tarkemmin. Se on riittävää syy ohjata lapsi eteenpäin!
t. 2 erityislapsen äiti (en ole terveydenhuollon ammattilainen!)