On se kumma miten nykyään on niin paljon huonoja
miehiä ja isiä. Hakkaavat perhettään ja ryyppäävät kaikki rahat. Tai kuolevat. :D
Tälläistä propagandaahan yksinhuoltajat levittävät.
Ennen ei vain ollut tapana erota, päätettiin elää yhdessä, eikä ensimmäisen vaikeuden tultua erottu.
Tosin luulen että suurimmalla osalla yksinhuoltajia EI MITÄÄN PARISUHDETTA OLE EDES OLLUT. VENTOVIERAAN KANSSA PUMPATAAN JA ELETÄÄN YHTEISKUNNAN TUILLA.
Kommentit (29)
Eroani, yhteishuoltajuutta, kaikkea mahdollista. Sitä eniten, että vien yhteiskunnan tuet mahdollisesti niitä enemmän tarvitsevilta :-(
22
jos joku 50v tantta katsoo nenän vartta pitkin ja juoruaa millainen jakorasia olet?
Varsinkin pienemmällä paikkakunnalla näin vielä tehdään, ehkä myös isompien kaupunkien lähiöissä?
kun olin nuori. Kaikkien vanhemmat oli naimisissa, ei edes kukaan ollut eronnut.
Ja nyt lapset viettävät viikonloppuja vuoroin äidillä, vuoroin isällä.
Olisi mielenkiintoista jos joku tutkija tarttuisi aiheeseen, mistä tämä johtuu. On sitä hölmömpiäkin asioita tutkittu.
jos joku 50v tantta katsoo nenän vartta pitkin ja juoruaa millainen jakorasia olet? Varsinkin pienemmällä paikkakunnalla näin vielä tehdään, ehkä myös isompien kaupunkien lähiöissä?
Juu, karmea loukkaus kun vanhat tantat juoruilee! Kyllä minun elämä on nyt pilalla tanttojen takia! xD
kun olin nuori. Kaikkien vanhemmat oli naimisissa, ei edes kukaan ollut eronnut. Ja nyt lapset viettävät viikonloppuja vuoroin äidillä, vuoroin isällä. Olisi mielenkiintoista jos joku tutkija tarttuisi aiheeseen, mistä tämä johtuu. On sitä hölmömpiäkin asioita tutkittu.
joka eli ns. hyvässä perheessä eli kulissit pidettiin pystyssä vaikka väkisin. Vanhempani pysyivät avioliitossa,vaikka elivät aivan eri elämää. Erosivat vihdoinkin kun teininä raivosin heille asiasta. Mitäs tästä seurasi...hain epätoivoisesti rakkautta, vannoen etten koskaan eläisi kuten vanhempani. Valitsin väärin "rakkauden huumassa", hädin tuskin selvisin hengissä. Eronnut ja yh olen, mutta en todellakaan uhri, eikä elämäni ole pilalla.
Sitä vain, kuinkahan moni "80-luvun lapsi" on elänyt ns. onnellisissa perheissä ja miten se on vaikuttanut heidän omiin valintoihin, niin hyviin kuin huonoihin...
Ennen ei ollut kuin muutama hassu. Nyt oikin kansantauti. Ja tulevaisuudessa nähdään sen seuraukset. On enemmän rikollisuutta, työttömyyttä ym. lieveilmiöitä.
Mä olen itse yh perheestä eikä musta tullut rikollista, narkkaria eikä mitään muutakaan ns luuseria. Ei tullut niistä mun kavereistakaan jotka myös yh perheistä.
Mun veljestä tuli opettaja, siskosta sairaanhoitaja ja musta laborantti.
eli meillä isä harjoitti henkistä ja joskus myös fyysistä väkivaltaa etenkin äitiäni kohtaan. Kulissit pidettiin kuitenkin pystyssä, vaikka me lapset toivoimme kovasti että vanhempamme olisivat eronneet. En viitsi edes kertoa mitä tuollaisessa perheessä kasvaminen on meille lapsille aiheuttanut.
Minä olin 80-luvun lapsi
kun olin nuori. Kaikkien vanhemmat oli naimisissa, ei edes kukaan ollut eronnut. Ja nyt lapset viettävät viikonloppuja vuoroin äidillä, vuoroin isällä. Olisi mielenkiintoista jos joku tutkija tarttuisi aiheeseen, mistä tämä johtuu. On sitä hölmömpiäkin asioita tutkittu.
joka eli ns. hyvässä perheessä eli kulissit pidettiin pystyssä vaikka väkisin. Vanhempani pysyivät avioliitossa,vaikka elivät aivan eri elämää. Erosivat vihdoinkin kun teininä raivosin heille asiasta. Mitäs tästä seurasi...hain epätoivoisesti rakkautta, vannoen etten koskaan eläisi kuten vanhempani. Valitsin väärin "rakkauden huumassa", hädin tuskin selvisin hengissä. Eronnut ja yh olen, mutta en todellakaan uhri, eikä elämäni ole pilalla. Sitä vain, kuinkahan moni "80-luvun lapsi" on elänyt ns. onnellisissa perheissä ja miten se on vaikuttanut heidän omiin valintoihin, niin hyviin kuin huonoihin...
70-luvulla alkoholisti-isästäni. Huolimatta kylän tanttojen paheksunnasta.