Voiko enkuksi sanoa näin:

Todellisissa kielenkäyttötilanteissa tämä ei pitäne paikkaansa, vaikka se kieliopillisesti onkin oikein ;)

Ketä niin väittää???

Toivottavasti olet nyt onnesi kukkuloilla. Mikään ei ole kielen ammattilaiselle niin viihdyttävää, kun seurailla täällä, miten ulkkarimammat saa pari kertaa viikossa päteä ja tallata muita omalla, "ylivertaisella" (siis hei mähän olen ollut naimisissa britin kanssa 10 vuotta!) englannin kielen taidollaan. Suomenkielinen viestintä onkin usein vähän sinne päin (mutta kuka nyt jotain suomea tarvitsee, mähän asun ulkomailla!).

Kieli on kuitenkin tarkoitettu viestimiseen, ja mielestäni vähäiselläkin kielitaidolla täytyy yrittää. Virheiden pitää kuitenkin olla melkoisen isoja, että ne estävät ymmärretyksi tulemisen, ja jos näin käy, niin kohtelias kuulija pyytää tarkennusta. Suomalaiset vaan ovat kuunneelleet tällaisten päällepäsmäreiden juttuja vähän liikaakin ja tulleet aivan liian aroiksi. Puhua uskalletaan vain täydellisellä kielitaidolla.

Ei se kielten puhuminenkaan niin haudanvakava asia voi olla!

Englannissa käytetään aina imperfektimuotoa kun puhutaan yksittäisestä tapahtumasta...

Todellisissa kielenkäyttötilanteissa tämä ei pitäne paikkaansa, vaikka se kieliopillisesti onkin oikein ;)

preskriptiivisestä ja deskriptiivisestä kieliopista. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että deskriptiivinen kielioppi (joka siis perustuu kielenkäytön kuvaukseen) on ehdottomasti modernimpi tapa lähestyä kieltä kuin preskriptiivinen (eli normatiivinen) kielioppi, jossa luetellaan ylhäältä säännöt sille kuinka kieltä tulisi käyttää.

Mutta tässä imperfekti/perfekti-jaossa molemmat kielioppityypit ovat vahvasti sitä mieltä, että on sekä yleisempää että normatiivisempaa käyttää imperfektiä kuvaamissani tapauksissa. Toki myös kielen varieteetilla on merkitystä, esimerkiksi amerikan englannissa käytetään useammin imperfektiä kuin brittienglannissa. Mutta molemmissa varieteeteissa kuitenkin käytetään aina imperfektiä noissa kuvaamissani yksittäisissä menneen ajan tapahtumissa.

t. Enkun lehtori :P

Ja todisteita todellisesta kielenkäytöstä saa esim. googlettamalla...

Ja todisteita todellisesta kielenkäytöstä saa esim. googlettamalla...

Virkistävää kuulla täällä omaa jargonia. Oikea sana kuitenkin on variantti, ei varieteetti ;b Tiedän kyllä, että oman alan kirjallisuutta ei lähes koskaan tule luettua suomeksi, ja sanastoa uupuu.



T: Kääntäjä

Ja todisteita todellisesta kielenkäytöstä saa esim. googlettamalla...

ja googlella löytyykin vaikka mitä. Suurin osa maailmalla käytetystä englannista on ei-natiivien tuottamaa, joten pakostakin internetistä löytyy tuhansia esimerkkejä erilaisista, perinteisestä kieliopista poikkeavista kielenkäyttötavoista.

Olen itse sitä mieltä, että ei-natiivien ei todellakaan tarvitse tavoitella natiivin kielitaitoa ja "virheitä" saa tehdä vaikkapa tässä imperfekti/perfekti-jaossa, sillä "ehdolla" ettei se vaikeuta viestin ymmärtämistä tai muuta lauseen merkitystä. Käsittääkseni kuitenkin tässä ketjussa kuitekin puhuttiin siitä mikä on "oikein" ja mikä "väärin" puhtaasti kielioppikuvausten valossa. Ja tuossa valossa perfektin käyttö on väärin kuvaamissani yksittäisissä menneen ajan tapahtumissa, sillä se muuttaa lauseen merkityksen.

t. Enkun lehtori :P

Virkistävää kuulla täällä omaa jargonia. Oikea sana kuitenkin on variantti, ei varieteetti ;b Tiedän kyllä, että oman alan kirjallisuutta ei lähes koskaan tule luettua suomeksi, ja sanastoa uupuu.

T: Kääntäjä

Olet oikeassa, variantti on se oikea termi suomeksi. Käytän työssäni käytännössä pelkästään englantia joten termien suomenkieliset vastineet ovat vähän hukassa. Pahoittelen!

t. Enkun lehtori :P

Englannissa käytetään aina imperfektimuotoa kun puhutaan yksittäisestä tapahtumasta...

Todellisissa kielenkäyttötilanteissa tämä ei pitäne paikkaansa, vaikka se kieliopillisesti onkin oikein ;)

preskriptiivisestä ja deskriptiivisestä kieliopista. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että deskriptiivinen kielioppi (joka siis perustuu kielenkäytön kuvaukseen) on ehdottomasti modernimpi tapa lähestyä kieltä kuin preskriptiivinen (eli normatiivinen) kielioppi, jossa luetellaan ylhäältä säännöt sille kuinka kieltä tulisi käyttää.

Mutta tässä imperfekti/perfekti-jaossa molemmat kielioppityypit ovat vahvasti sitä mieltä, että on sekä yleisempää että normatiivisempaa käyttää imperfektiä kuvaamissani tapauksissa. Toki myös kielen varieteetilla on merkitystä, esimerkiksi amerikan englannissa käytetään useammin imperfektiä kuin brittienglannissa. Mutta molemmissa varieteeteissa kuitenkin käytetään aina imperfektiä noissa kuvaamissani yksittäisissä menneen ajan tapahtumissa.

t. Enkun lehtori :P

Kielen käyttöä voi myös tutkia ja kuvata ilman, että on kyse minkään maailman kieliopista.

että siellä high schoolissa opetettiin sellaista kielioppia, että hän oli Suomessa oppinut sen jo yläasteella (vai olikohan ala-asteella, en muista tarkkkaan). Muutenkin hän puhui ns. oikean kieliopin mukaista englantia, kun taas paikalliset eivät.



Tämä ei kyllä sinänsä ole outoa (siis se puhuminen epätäydellisesti), koska suomikin puhekielenä eroaa huomattavasti kirjakielestä. Esim. passiivia käytetään paljon (me mennään vs. me menemme).

Englannissa käytetään aina imperfektimuotoa kun puhutaan yksittäisestä tapahtumasta...

Todellisissa kielenkäyttötilanteissa tämä ei pitäne paikkaansa, vaikka se kieliopillisesti onkin oikein ;)

preskriptiivisestä ja deskriptiivisestä kieliopista. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että deskriptiivinen kielioppi (joka siis perustuu kielenkäytön kuvaukseen) on ehdottomasti modernimpi tapa lähestyä kieltä kuin preskriptiivinen (eli normatiivinen) kielioppi, jossa luetellaan ylhäältä säännöt sille kuinka kieltä tulisi käyttää.

Mutta tässä imperfekti/perfekti-jaossa molemmat kielioppityypit ovat vahvasti sitä mieltä, että on sekä yleisempää että normatiivisempaa käyttää imperfektiä kuvaamissani tapauksissa. Toki myös kielen varieteetilla on merkitystä, esimerkiksi amerikan englannissa käytetään useammin imperfektiä kuin brittienglannissa. Mutta molemmissa varieteeteissa kuitenkin käytetään aina imperfektiä noissa kuvaamissani yksittäisissä menneen ajan tapahtumissa.

t. Enkun lehtori :P

Kielen käyttöä voi myös tutkia ja kuvata ilman, että on kyse minkään maailman kieliopista.

Vaikkapa semantiikan, pragmatiikan tai diskurssianalyysin valossa. Tai kieltä voidaan tutkia kaiken maailman kielioppien valossa, kuten kielitypologiassa tehdään. Mutta kuten sanottu, tässä ketjussa käsittääkseni kuitenkin haluttiin nimenomaan kieliopillinen näkemys lauseeseen "where is that picture taken from". Ja sen annoin :)

t. Enkun lehtori :P

Ja todisteita todellisesta kielenkäytöstä saa esim. googlettamalla...

ja googlella löytyykin vaikka mitä. Suurin osa maailmalla käytetystä englannista on ei-natiivien tuottamaa, joten pakostakin internetistä löytyy tuhansia esimerkkejä erilaisista, perinteisestä kieliopista poikkeavista kielenkäyttötavoista.

Olen itse sitä mieltä, että ei-natiivien ei todellakaan tarvitse tavoitella natiivin kielitaitoa ja "virheitä" saa tehdä vaikkapa tässä imperfekti/perfekti-jaossa, sillä "ehdolla" ettei se vaikeuta viestin ymmärtämistä tai muuta lauseen merkitystä. Käsittääkseni kuitenkin tässä ketjussa kuitekin puhuttiin siitä mikä on "oikein" ja mikä "väärin" puhtaasti kielioppikuvausten valossa. Ja tuossa valossa perfektin käyttö on väärin kuvaamissani yksittäisissä menneen ajan tapahtumissa, sillä se muuttaa lauseen merkityksen.

t. Enkun lehtori :P

Uskoisin, että hyvin usein myös natiivit käyttävät kieltä perinteisestä kieliopista poikkeavalla tavalla (näin teen itsekin äidinkieleni suomen kanssa). Ap ei määritellyt, missä tilanteessa lausetta aikoo käyttää ja haluaako vastauksen siihen, onko lause oikein puhtaasti kielioppikuvausten valossa vai että tuleeko ymmärretyksi, jos käyttää ko. lausetta.

Nyt ollaan lomalla! We're on holiday!

Nyt ollaan lomalla! We're on holiday!

Ja todisteita todellisesta kielenkäytöstä saa esim. googlettamalla...

ja googlella löytyykin vaikka mitä. Suurin osa maailmalla käytetystä englannista on ei-natiivien tuottamaa, joten pakostakin internetistä löytyy tuhansia esimerkkejä erilaisista, perinteisestä kieliopista poikkeavista kielenkäyttötavoista.

Olen itse sitä mieltä, että ei-natiivien ei todellakaan tarvitse tavoitella natiivin kielitaitoa ja "virheitä" saa tehdä vaikkapa tässä imperfekti/perfekti-jaossa, sillä "ehdolla" ettei se vaikeuta viestin ymmärtämistä tai muuta lauseen merkitystä. Käsittääkseni kuitenkin tässä ketjussa kuitekin puhuttiin siitä mikä on "oikein" ja mikä "väärin" puhtaasti kielioppikuvausten valossa. Ja tuossa valossa perfektin käyttö on väärin kuvaamissani yksittäisissä menneen ajan tapahtumissa, sillä se muuttaa lauseen merkityksen.

t. Enkun lehtori :P

Uskoisin, että hyvin usein myös natiivit käyttävät kieltä perinteisestä kieliopista poikkeavalla tavalla (näin teen itsekin äidinkieleni suomen kanssa). Ap ei määritellyt, missä tilanteessa lausetta aikoo käyttää ja haluaako vastauksen siihen, onko lause oikein puhtaasti kielioppikuvausten valossa vai että tuleeko ymmärretyksi, jos käyttää ko. lausetta.

Natiivit todellakin käyttävät kieltä myös "väärin". Sosiolinvistiikasta löytyy paljon tällaisia tutkimuksia, joissa perinteisesti "kielioppivirheiksi" lasketut rakenteet (mm. double negative, subject-verb [dis]agreement) osoittautuvatkin erittäin yleisiksi tiettyjen natiivipuhujien keskuudessa.

Ymmärsin vissiin ap:n kysymyksen sitten väärin, sillä kuvittelin hänen haluavan juuri kielioppiin perustuvan vastauksen. Enkuksihan voi sanoa vaikka mitä, joten siinä mielessä vastaus kysymykseen on aina KYLLÄ :)

t. (Lomalla oleva) Enkun lehtori :P

Ja todisteita todellisesta kielenkäytöstä saa esim. googlettamalla...

ja googlella löytyykin vaikka mitä. Suurin osa maailmalla käytetystä englannista on ei-natiivien tuottamaa, joten pakostakin internetistä löytyy tuhansia esimerkkejä erilaisista, perinteisestä kieliopista poikkeavista kielenkäyttötavoista.

Olen itse sitä mieltä, että ei-natiivien ei todellakaan tarvitse tavoitella natiivin kielitaitoa ja "virheitä" saa tehdä vaikkapa tässä imperfekti/perfekti-jaossa, sillä "ehdolla" ettei se vaikeuta viestin ymmärtämistä tai muuta lauseen merkitystä. Käsittääkseni kuitenkin tässä ketjussa kuitekin puhuttiin siitä mikä on "oikein" ja mikä "väärin" puhtaasti kielioppikuvausten valossa. Ja tuossa valossa perfektin käyttö on väärin kuvaamissani yksittäisissä menneen ajan tapahtumissa, sillä se muuttaa lauseen merkityksen.

t. Enkun lehtori :P

Uskoisin, että hyvin usein myös natiivit käyttävät kieltä perinteisestä kieliopista poikkeavalla tavalla (näin teen itsekin äidinkieleni suomen kanssa). Ap ei määritellyt, missä tilanteessa lausetta aikoo käyttää ja haluaako vastauksen siihen, onko lause oikein puhtaasti kielioppikuvausten valossa vai että tuleeko ymmärretyksi, jos käyttää ko. lausetta.

Natiivit todellakin käyttävät kieltä myös "väärin". Sosiolinvistiikasta löytyy paljon tällaisia tutkimuksia, joissa perinteisesti "kielioppivirheiksi" lasketut rakenteet (mm. double negative, subject-verb [dis]agreement) osoittautuvatkin erittäin yleisiksi tiettyjen natiivipuhujien keskuudessa.

Ymmärsin vissiin ap:n kysymyksen sitten väärin, sillä kuvittelin hänen haluavan juuri kielioppiin perustuvan vastauksen. Enkuksihan voi sanoa vaikka mitä, joten siinä mielessä vastaus kysymykseen on aina KYLLÄ :)

t. (Lomalla oleva) Enkun lehtori :P

Mielestäni on kuitenkin turhaa analysoida sanoja tai lauseita ja niiden merkityksiä irrallaan niiden kontekstista ja käyttötilanteesta, koska ne saavat merkityksensä vasta käyttötilanteessa. On aika epätodennäköistä, että todellisessa viestintätilanteessa (jossa lause ei ole kontekstista irrallinen) viestin vastaanottaja ymmärtäisi lauseen väärin, vaikka verbi olisinkin väärässä aikamuodossa tai lauseessa olisi ylimääräinen 'from'. Joka tapauksessa ap varmaan sai haluamansa vastauksen (ja vähän enemmänkin) ;)

Where is that picture taken from?

Ap myöhemmin selvensi, että suomeksi lauseen pitäisi olla: Mistä tuo kuva on otettu? Eli esim. netistä tms., ei siis missä se on otettu.

Ymmärsin vissiin ap:n kysymyksen sitten väärin, sillä kuvittelin hänen haluavan juuri kielioppiin perustuvan vastauksen. Enkuksihan voi sanoa vaikka mitä, joten siinä mielessä vastaus kysymykseen on aina KYLLÄ :)

t. (Lomalla oleva) Enkun lehtori :P

Where is that picture taken from?

Ap myöhemmin selvensi, että suomeksi lauseen pitäisi olla: Mistä tuo kuva on otettu? Eli esim. netistä tms., ei siis missä se on otettu.

Ymmärsin vissiin ap:n kysymyksen sitten väärin, sillä kuvittelin hänen haluavan juuri kielioppiin perustuvan vastauksen. Enkuksihan voi sanoa vaikka mitä, joten siinä mielessä vastaus kysymykseen on aina KYLLÄ :)

t. (Lomalla oleva) Enkun lehtori :P

AP:n lause oli asiayhteydessään täysin oikein, myös kieliopillisessa valossa. Ja eiköhän se tullut tässä ketjussa aika selväksi :)

t. Enkun lehtori :P

Where is that picture taken from?

Ap myöhemmin selvensi, että suomeksi lauseen pitäisi olla: Mistä tuo kuva on otettu? Eli esim. netistä tms., ei siis missä se on otettu.

Ymmärsin vissiin ap:n kysymyksen sitten väärin, sillä kuvittelin hänen haluavan juuri kielioppiin perustuvan vastauksen. Enkuksihan voi sanoa vaikka mitä, joten siinä mielessä vastaus kysymykseen on aina KYLLÄ :)

t. (Lomalla oleva) Enkun lehtori :P

Tosiaan jos lausen käyttötilanne oli tuo viestissä 16 kuvattu, niin silloin lause on myös kieliopillisesti oikein. Vai pitäisikö enkun lehtorin mielestä aikamuoto silti ehdottomasti olla imperfekti? ;)