Voisitko kuvitella olevasi ystäväni?

Ei ole koiraa karvoihin katsominen :)

Jos halveksutte kovasti niitä, jotka kulkee autolla ja jotka ostaa Reimatekkejä lapsilleen, niin ystävyys voisi olla hankalampaa. Mutta jos ette kiinnitä huomiota toisten erilaisiin kulutustottumuksiin, niin sitten ok.



Nuo teidän harrastuksetkaan ei minua kiinnosta, en ole mitenkään henkevä. Joten ehkä et voisi kuvitella olevasi minun ystäväni? Et ehkä lue samanlaista hömppäkirjallisuutta kuin minä :-)



Minä kyllä kuvittelen voivani olla ystäväsi, mutta sinä et ehkä viihtyisi minun seurassani...

ystäviä sulla on varmaan paljon :)

Luultavasti osaat keskustella ja välität muistakin asioista kuin ulkonäöstä ja tavarasta.

Mutta voisitko sina olla minun ystavani??

Monikulttuurinen perhe, kayttaa autoja ahkerasti, kohta kolme lasta, harrastaa karatea, matkustelua, koiria, ja kodissa on kaikki viimeisimmat vempeleet...

voisitkohaqn sä olla mun ystävä, vaikken olekaan juuri kouluttautunut lukion jälkeen, työpaikkaakaan ei ole kun joskus kotiäidin elon jätän.Luen myös paljon, ja pidämme mekin luontoretkeilystä.Täytyy myöntää, että vaikka matearilistiksi en tunnustaudu, niin esteettisistä syistä mulle on tärkeää että mun koti, omat vaatteet, ja lasten vaatteet miellyttää silmää. Silti en shoppaile juurikaan muualla kuin kirpputoreilla.koti ja perhe on tärkeitä.

Käytetään itsekin jos jostain halvalla saadaan. Tapoihini ei kuulu kytätä toistenkaan kulutustottumuksia. En ole tiukkapipo suuntaan enkä toiseen.

Jos halveksutte kovasti niitä, jotka kulkee autolla ja jotka ostaa Reimatekkejä lapsilleen, niin ystävyys voisi olla hankalampaa. Mutta jos ette kiinnitä huomiota toisten erilaisiin kulutustottumuksiin, niin sitten ok. Nuo teidän harrastuksetkaan ei minua kiinnosta, en ole mitenkään henkevä. Joten ehkä et voisi kuvitella olevasi minun ystäväni? Et ehkä lue samanlaista hömppäkirjallisuutta kuin minä :-) Minä kyllä kuvittelen voivani olla ystäväsi, mutta sinä et ehkä viihtyisi minun seurassani...

toki miksei livenä voisi synkatakin :))

Mieheni on käynyt ammattikoulun. Arvostan sivistystä, mutta se ei mielestäni lähellekään aina korreloi koulutustason kanssa. Sivistystä on mielestäni avoin mieli ja kiinnostus monenlaisiin asioihin. Uusiin ihmisiin tutustuessani en todellakaan ole ensimmäiseksi kiinnostunut koulutustaustasta.

voisitkohaqn sä olla mun ystävä, vaikken olekaan juuri kouluttautunut lukion jälkeen, työpaikkaakaan ei ole kun joskus kotiäidin elon jätän.Luen myös paljon, ja pidämme mekin luontoretkeilystä.Täytyy myöntää, että vaikka matearilistiksi en tunnustaudu, niin esteettisistä syistä mulle on tärkeää että mun koti, omat vaatteet, ja lasten vaatteet miellyttää silmää. Silti en shoppaile juurikaan muualla kuin kirpputoreilla.koti ja perhe on tärkeitä.

humanisti myös, mutta noi itämaisuus-jutut on musta täyttä höttöä enkä innostu mistään luontoretkeilystäkään.

meillä on iso omakotitalo Espoossa, pihassa 2 autoa, kummallakin korkeakoulututkinto ja "hyväpalkkaiset" työt.. mulla suht normipalkka, mutta miehellä HYVÄ palkka. Liikunta on meillä ja lapsilla futista, lätkää, sählyä, uintia ja mulla aerobicia eri muidoissaan. Ei juuri mietiskellä tai joogata. Luontoretkeily on kyllä meillekin tosi tärkeää ja sitä tehdään paljonkin, mutta tuskin se riittäsi yhdistäväksi tekijäksi.



Mua ei rassaa ihmisten asumismuodot tai vaatteet, enemmänkin tuntuu, että me rassataan heidän hermojaan.

Toi itämaisuus-harrastus tökkii

Asumme maalla, autot molemmilla. Mies viljelee ja on akateeminen, käy myös muualla töissä. Itse olen myös töissä, mutta koulut jääneet vähiin.

Lapsia kaksi (7v ja 4v), olen 42v. Vaatteet ostamme kirpputoreilta. Talomme on vanha ja ei viimeisen päälle.

Ystäviä meillä ei paljoa ole, elämme suht vaatimattomasti, vaikka rahaa on tarpeeksi. Mies on myös hoitanut lapsia kotona, minun ollessa töissä.

Harrastamme ulkoilua lasten kanssa, kirjoja meiltä löytyy ainakin 1000 kpl.

Ei ole koiraa karvoihin katsominen :)

tässäkään suhteessa. Itselleni nämä asiat ovat tärkeitä, mutta aika harvoinpa niistä tulee puhuttua edes muiden kuin alan harrastajien kanssa.

Toi itämaisuus-harrastus tökkii

Asumme maalla, autot molemmilla. Mies viljelee ja on akateeminen, käy myös muualla töissä. Itse olen myös töissä, mutta koulut jääneet vähiin. Lapsia kaksi (7v ja 4v), olen 42v. Vaatteet ostamme kirpputoreilta. Talomme on vanha ja ei viimeisen päälle. Ystäviä meillä ei paljoa ole, elämme suht vaatimattomasti, vaikka rahaa on tarpeeksi. Mies on myös hoitanut lapsia kotona, minun ollessa töissä. Harrastamme ulkoilua lasten kanssa, kirjoja meiltä löytyy ainakin 1000 kpl.

Olen 32-vuotias yhden lapsen äiti. Asun Helsingissä. Olen vaatimattomasti palkatussa tutkijan työssä humanistisella alallla, mutta rakastan työtäni. En erityisemmin ole kiinnostunut rahasta ja miehenikin on köyhä. Mies on ollut koti-isänä kohta kaksi vuotta. Asumme vuokralla, meillä ei ole autoa, emmekä voisi vähempää välittää esim. merkkivaatteista tai muista materiaalisista status-symboleista. Olen kiinnostunut itämaisista taistelulajeista, joogasta ja zen-meditaatiosta. Perheemme harrastaa edellä mainittuja lajeja sekä luontoretkeilyä. Luemme myös ahkerasti.

Ja et paheksu sitä että mä tykkään vaatteista, asun omassa omakotitalossa ja mulla on auto. Mieheni on harrastanut n. 20 vuotta karatea ja vähän siinä sivussa muitakin itsepuoluslajeja, poika on karatessa nyt toista vuotta. Se vois vähän yhdistää.

samanlainen:



-32-vuotias helsinkiläinen

-humanistiselta valmistunut

-matalapalkkaisessa pätkätyössä, mutta nautin työstäni

-yksi lapsi (ei haaveissa toista)

-auto on, muttei todellakaan kallis ja minä en sitä aja (ei ole ajokorttiakaan)

-vuokralla asumme kt-asunnossa (ei haaveissa ok-taloa)

-pilates, kirjallisuus, näyttelyt, viinin lipittäminen&keskustelut harrastuslistalla

Avomieheni kylläkin on ihan hyvätuloinen...



Eli voisin hyvin kuvitella sinut ja minut ystäviksi. Toisaalta ystäväpiiriini kuuluu kaikenlaisia ihmisiä kovapalkkaisista it-ammattilaisista kotiäiteihin ja ja taidealalla työskentelevistä "hörhöistä" mielenterveysongelmien takia sairauseläkkeellä olevaan henkilöön: minusta ystävyydessä on kyse ihan muista asioista kuin ulkoisten puitteiden samankaltaisuudesta, vaikka kieltämättä samankaltainen elämäntilanne edesauttaa esim. tapaamisten järjestelyä.



Avarakatseiset ja empaattiset ihmiset kykenevät kuitenkin mielestäni eläytymään ja myötäelämään sekä kiinnostumaan myös omastaan poikkeavasta elämästä ja siihen liittyvistä asioista. Siksi ystävyys ei vaadi samoja elämänpuitteita. Keskusteluhan on sillä tavalla paljon runsaampaa ja monipuolisempaakin! Empaattinen ja sympaattinen ihminen ei myöskään pidä omia ratkaisujaan sinä ainoana oikeana elämäntapana, vaikka toki myönnän, että perustavanlaatuisten arvojen täytyy kohdata. Ei minua rasita ystävyys kulutustottumuksiltaan yltiöpäisemmän - tai askeettisemman - ihmisen kanssa, mutta esimerkiksi selkeäti rasistisen, sovinistisen tms. itse voimakkaasti tuomitsemiani arvoja kannattavan henkilön kanssa en voisi ystävystyä.

Olen hyvin kouluttautunut ja erittäin hyväpalkkaisessa työssä. Rakastan merkkivaatteita itselläni ja puen lapseni myös sellaisiin. Maillä on kaksi uutta autoa perheesä, iso moderni ok-talo Helsingissä ja matkustamme hyvin paljon. Kyllä olen näissä asioissa pinnallinen niin kuin kaikki ystäväni. Mutta touhuan lapseni kanssa hyvin paljon. Luemme paljon, luistelemme, hiihdämme, leivomme, piirrämme, ulkoilemme jne. Näissä jälkimmäisissä asioissa ei varmaan ole eroa onko rikas vai köyhä, jos lastaan todella rakastaa. Mutta sinun arvomaailmasi on vaan NIIN erilainen kuin minun.

Ainostaan jos olisit äärettömän kiinnostunut ruuasta, varsinkin aasialaisesta keittiöstä, ja tykkäisit pitää juhlia joissa viini virtaa ja kokkaisit herkkuja, niin sitten saattaisin viihtyä vaikka toi luontoretkeily ja taistelulajit onkin aika vastenmielisen kuuloisia harrastuksia mulle.

mutten ole noin innostunut itämaisista lajeista.



Olen vanhempi sua, 40 v, yhden lapsen äiti, humanistinen pätkätyöläinen, Vantaalta, aso-asunnossa, ei autoa, mies ok töissä (vuositulot noin 44 000). Emme ole materialisteja, ehkä enemminkin sellaisia puna-vihreitä arvoja kannattavia.



Harrastan lukemista, uimista, ruuanlaittoa (siis tykkään kokeilla eri juttuja ja muutenkin kuin vain hengen pitimiksi), käden taitoja, valokuvausta, nettiyhteisöjä, järjestötoimintaa, elokuvissa ja teatterissa käyntiä. En ole kovin liikunnallinen ja se ehkä tökkii sinua.