ENSIASUNNON OSTO PK-SEUDULTA: voiko tämä olla tottakaan...

Miksi niitä asuntoja pitää käydä katsomassa niin tuhottoman paljon?

Meillä nyt toinen omistusasunto, ensimmäinen oli kolmas mitä kävimme katsomassa ja nykyinen oli ainoa mitä katsoimme. Molempien asuntojen kohdalla on käynyt niin, että heti on klikannut ja tullut fiilis, että tämän haluan. Itse olen seurannut aktiivisesti myytäviä asuntoja emmekä jaksa edes vaivautua paikalle mikäli asunto ei tunnu kiinnostavalta.

Jos tietää mitä haluaa, mistä sen haluaa ja hinta ja fiilis täsmää niin miksi pitäisi kiertää kymmenissä näytöissä?

Mun mielestä 20-30 katsottua asuntoa on VÄHÄN

Eihän siinä pääse kuin alkuun! Itse olen joka kerralla katsonut noin sata. Onhan teillä auto? Muuten on aika vaikea kiertää niin monissa näytöissä.

kun edellinen asunto pitää olla myytynä ennen kuin pankki antaa lainan uuteen kotiin, luo se asuntomarkkinoille todelista jähmeyttä.



Nyt on myös todella patoutunutta kysyntää. Jos joku rohkenee myymään jotain hyvää asuntoa, se menee ihan heti. Mekin etsittiin reilu vuosi kerrostalokolmiota Lauttasaaresta ja ostettiin uusi omamme pois jo ennen ensimmäistä näyttöä. Kriteerinä oli, että taloyhtiön rempat on tehty, mutta muuten asunto sai olla remonttikuntoinen eli rempattiin itse mieleiseksi.



Miksi te "vähän erikoisempaa" etsivät ette osta jotain tavallista kämppää ja tee se "vähän erikoisempi", mitä sinne toivotte, asuntoon itse?

Jos tietää mitä haluaa, mistä sen haluaa ja hinta ja fiilis täsmää niin miksi pitäisi kiertää kymmenissä näytöissä?

Jos se fiilis ei yksinkertaisesti ole tullut?

t. kaksi vuotta etsinyt, edelleen etsimässä...

Itse olen ostanut kaksi asuntoa ja käynyt yhteensä 4 näytössä. Mulla menis ainakin pää ihan sekasin, jos ramppaisin näytössä koko ajan. Seuraa tilannetta netistä ja mene katsomaan vain niitä, joita oikeasti haluat tai joihin oikeasti voisit muuttaa. Me ei olla ikinä käyty katsomassa mitään asuntoa, joka ei ole ollut jo nettiesittelyssä täydellinen, sitten on voinut perustaa päätöksensä ainoastaan siihen mikä tuntuu omalta kodilta.

20-30 katsottua asuntoa on vähän. Ei se katsottujen asuntojen lukumäärä kerro mistään mitään. Ymmärrätkö?

Jos tietää mitä haluaa, mistä sen haluaa ja hinta ja fiilis täsmää niin miksi pitäisi kiertää kymmenissä näytöissä?

Jos se fiilis ei yksinkertaisesti ole tullut?

t. kaksi vuotta etsinyt, edelleen etsimässä...

Mekin ollaan etsitty jo kohta 15 vuotta Kannelmäestä 1900-luvun alun Jugend-linnaa. Ei ole vielä löytynyt. Tarjontaa on niin heikosti. Se on niin haluttua aluetta.

Mun on taas kyllä myönnettävä, että en olisi parin ensimmäisen asunnon katsomisen jälkeen ymmärtänyt mitään asunnoista, niiden rakenteista, niiden taloyhtiöistä, niiden hinta-laatusuhteesta. Ehkä sitten olen vaan tavallista typerämpi tai sitten vaativampi, niin asuntoa kuin itseäni kohtaan. En suostu tekemään elämäni kalleimpia hankintoja ilman että ymmärrän, että mitä olen ostamassa.



Itse katson siis, että vaikka kävisi katsomassa 100 asuntoa, kutakin vaikka 15-30 min, niin ihan taloudellisessakin mielessä helposti sen saa takaisin, vaikka itselleen laskisi tuntipalkankin.



Mulle asuntojen katsominen on ollut jossain elämänvaiheessa melkein harrastuskin, olen käynyt katsomassa myös useammille sukulaisille ja ystäville asuntoja ja ne arvostaa sitä, että osaan katsoa tarkkasilmäisesti, että mitkä viat ovat ihan vaan pintajuttuja ja mitkä taas pitäisi ihan oikeasti huolestuttaa. Taloyhtiön yhtiöjärjestyksistä minä en saa vieläkään nopealla silmäyksellä selvää vaan tarvitsen siihen selvästi aikaa. Sen sijaan mieheni onneksi näkee nopeastikin, että mikä on taloyhtiön taloudellinen tilanne.



Niin ja mainittakoon, että kun sitten kohdalle osuu se hyvä asunto, niin osaan kyllä tehdä nopeitakin ratkaisuja - kummatkin ostamani asunnot olen ostanut joko juuri ensiesittelyn jälkeen tai jo ennen ensiesittelyä.