Mies ei arvosta minua

laps on jo iso mee hyvä ihminen töihin!!!!!! ja sit saat omaa rahaa! typerää itkeä tollaista kun voit asialle tehä jotai =D ja jos mies sanoo että sun pitää olla kotona ni sano että hän voi jäädä jos haluaa mut sä meet töihin!

mäkin suosittelen töihinmenoa, saisit itsenäisyyttä.

etkös sinä viitsi sanoa miehellesi vastaan asioista!?

Mene hyvä ihminen töihin niin saat sitä rahaa ja voit käydä ostelemassa vaatteita uusia vaikka.

Ymmärrän täysin miestäsi jos hän käy töissä ja vissiin sitten makselee myös sinun puhelinlaskusi kun näistä valittaa.

Saatpa sitten omaa rahaa ja voit maksella itse laskusi niin uskon että teilläkin tulee menemään hyvin sen jälkeen.

Kyllä itseänikin v*tuttaisi jos mieheni olisi kotona ja raapisi persiettä päivät ja mie makselisin laskut ja muut.. en minäkään hälle rahaa antaisi mihinkään, jos ei oma-aloitteisuutta löytyisi sen vertaa että viitsisi työt aloittaa ja hoitaa itse omia asioita.

Tsemppiä nyt työnhakuun ap :)

Mille tilille lapsilisät menevät?



Toisaalta törkeää käytöstä mieheltäsi, mutta stressaako rahan riittävyys? Onko teidän yhteinen sopimus, että olet kotona lapsen kanssa?



Jos olisin sinä, niin minä menisin töihin tai ainakin ilmottautuisin työttömäksi. Tosin minä meninkin töihin kun lapsi oli vuoden ikäinen ja syy oli puhtaasti raha. Minun palkalla pääsääntöisesti eletään. Mies on yrittäjä ja harvoin sieltä mitään tulee perheen menoihin.

Lapsilisät ja kotih.tuki tulevat minun tilille, mutta joudun antamaan kaikki, siis KAIKKI ukolle. Hän kun hoitaa nämä raha-asiat...

Olenkin menossa alkuvuodesta töihin,palkkanihan menee kokonaisuudessaan yhteiseen hyvään, eli mies haluaa kaiken...joudun edelleen pyytämään rahaa, jos tarvin ja perustelen hyvin.Näin oli myös ennen lasta. Voi te ette tajua, mitä paskaa tämä on.

Kotona en tosiaankaan raavi persettäni, olen lapsen kans ja teen kotihommat. Minäkin murehdin rahan riittävyyttä, en tuhlaa turhuuksiin.

Kun töihin menet, et tiliäsi miehellesi anna. Et, et ja et.

herranjestas, sua kohdellaan just niin kun annat itseäsi kohdeltavan. Kerro ukollesi kaikki tuo mikä mättää. Raha-asiat hoitakaa puoliksi niin molemmille jää omaa rahaa.



Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.

...tai voisi olla. Ken tietää.



Tuttavani vaimon mies käyttäytyi vuosia samalla tavalla, alisti, omi molempien rahat, keräsi kehuja, pakotti naisen olemaan kotona väkivallan uhalla... osoittautui psykopaatiksi.



Etsi tietoa, voisiko 'taudinkuva' täsmätä?

Ilmoita se tilinumeroksi työnantajallesi (ja myös Kelalle). Jos mies valittaa, niin sano ottavasi ero! Ei tuollaista tarvitse kenenkään sietää!

kerro ap miksi joudut miehellesi antamaan kaikki omat rahat?

Meillä mies käy töissä ja itsellä alkaa äippäloma ensikuussa eli olen työttömänä ollut raskauteni alusta lähtien ja en todellakaan ole joutunut miehelleni antamaan niitä vähäisiä ropojani mitä saan.

Mies maksaa vuokran ja minä puhelinlaskuni lisäksi jonkun muun laskun.

Olen tästä asiasta sanonut miehelleni että itseäni vituttaa suoraan sanottuna kun ei tuu rahaa niin mistään ja mies tyyliin elättää meidät ja kohta minun lisäksi tulevan poikamme.

Mieheni mielestä siinä ei ole mitään pahaa ja on vaan iloinen asiasta.

Siksipä en ymmärrä miestäsi miksi sinun tulee hänelle maksaa kaikki pennosesi mitkä saat?

Sano suoraan ettet enää niitä anna.

Sovitte tulojen mukaan kuka ostaa ja maksaa mitäkin.

Ei sun tarvi sille antaa sun rahojas ja voit itse maksaa laskuja hieman ja ruokaa teille ja jää käteen hieman sitä shoppailu rahaakin.



Jos ei onnistu niin heivaa mies.. mitäs sie sen tossun alla elelet?

lapsilisät kuuluu,mitäs annat miehelles rahat..pidä omanasi,niin mäkin teen .eikä koskaan mies kysele rahoja...mieti nyt sitä sun elämääsi ja mikä on sun tulevaisuutesi siinä.

meillä o n vaan tämä yksi elämä.



Ota ero. Mene töihin. Saat palkan+lapsilisät+mahdolliset asumistuet+elatustuet. Eroaminenkin on helpompaa, kun lapsi on vielä pieni. Se ei satu lapseen samalla lailla kun isompaan lapseen, joka ottaa eron jo raskaammin, kun muistaa millaista on kun isi vielä asui meillä.

Tämä on sitten niin helppoa sanoa, mutta entä jos niitä töitä ei ole tarjolla. Tai jotain on jossain, sanotaan vaikka 100 kilsan päässä ja työ on siivoustyötä, paska palkka ja lapsi on pakko laittaa hoitoon ja jos mies on oikea mulkero, kuten minulla, ei suostu siihen, että menisin "pienellä palkalla" työhön tai ei ainakaan aio osallistua lapsen päivähoitomaksuun, joka tietysti määräytyy miehen suurten tulojen mukaan. Joutuisin siis maksamaan kalleimman mukaan lapsen hoidon, työmatkakulut (toki ne saa kerran vuodessa verotukseen, mutta ei lohduta tällä hetkellä) ja mies on myös sanonut, että sitten kun työtä saan, "saan" myös maksaa ihan kaikesta puolet. Hänen hankkimastaan autosta yms...

Oletan nyt ainakin niin.

Mutta siis nyt et anna kohdella itseäsi noin. Sinun EI OLE PAKKO antaa tiliäsi miehelle. JA jos haluat töihin, niin menet juuri siihen mihin haluat, siinä lupaa mieheltä kysellä. Ja kun saat tilin, se menee sinun henkilökohtaiselle tilille. Sieltä sitten siirrät prosentuaalisesti tulojen mukaan yhteiselle maksutilille rahaa.

Eli jos sinä saat 2000 euro kuussa ja mies 4000 euroa. Niin normaalia olisi, että Mies laittaa vaikka 1000 euroa maksutilille ja sinä 500 euroa. Siis tätä tarkoitin tulojen suhteella. Ja lapsilisät sinne samalle tilille aj vain sieltä tililtä maksetaan päivähoitomaksu ja kaikki lapsen hankinnat. Ja tälle yhteiselle tilille teillä molemmilla on käyttöoikeus.

Et yksinkertaisesti suostu muuhun. Toisaalta jos mies ei suostu maksamaan lapsen päivähoitomaksuja, niin kerro hänelle, että ihan tukien vuoksi joudutte asumaan eri osoitteessa isän kanssa. Koska silloin miehen tulot eivät vaikuta tuen suuruuteen. Toisaalta siitähän on hyvä sitten miettiä sitä erillään asumista ihan oikeastikin.

Mutta mies kohtelee sinua kuin lasta, koska sinä annan kohdella. Nyt keräät rohkeutesi ja sanot, ettei onnistu enää. Sinä olet aikuinen ja sinulla on oikeus päättää tloistasi itse. Yhteisistä menoista maksat oman osuutesi ja mies omansa. Ja lspen kaikki kulut samoin.

Minulle ei tulisi mieleenikään, että antaisin palkkani miehelle ja meillä olisi vain yksi yhteinen tili...

Tämä on sitten niin helppoa sanoa, mutta entä jos niitä töitä ei ole tarjolla. Tai jotain on jossain, sanotaan vaikka 100 kilsan päässä ja työ on siivoustyötä, paska palkka ja lapsi on pakko laittaa hoitoon ja jos mies on oikea mulkero, kuten minulla, ei suostu siihen, että menisin "pienellä palkalla" työhön tai ei ainakaan aio osallistua lapsen päivähoitomaksuun, joka tietysti määräytyy miehen suurten tulojen mukaan. Joutuisin siis maksamaan kalleimman mukaan lapsen hoidon, työmatkakulut (toki ne saa kerran vuodessa verotukseen, mutta ei lohduta tällä hetkellä) ja mies on myös sanonut, että sitten kun työtä saan, "saan" myös maksaa ihan kaikesta puolet. Hänen hankkimastaan autosta yms...

lapsilisät kuuluu,mitäs annat miehelles rahat..pidä omanasi,niin mäkin teen .eikä koskaan mies kysele rahoja...mieti nyt sitä sun elämääsi ja mikä on sun tulevaisuutesi siinä.

Jos omalle miehelle ei tule mieleenkään alistaa vaimoansa täysin rahattomaksi kotiin (ei voi olla täysin terve) niin on varmasti sellainen ihminen jolle ei vain sanota "perustin tänään oman tilin ja sä et koske siihen". Ja jos on jo joutunut henkisesti täysin tallatuksi toisen kengänpohjaan niin siitä on todella vaikea nousta yksin ylös.

Onko sulla ap ketään tuttua jolle puhuisit teidän tilanteesta ja joka tsemppaisi sinua pysymään lujana miehen kanssa. Olisi henkisenä tukena ja vahtina että saat pidettyä puolesi miehen kanssa?

Ja miehelläsi ei taida olla mielenterveys kunnossa, lähtisikö kanssasi parisuhdeterapiaan. Ehkä kuuntelisi ammattihenkilöä jos tämä käskisi antamaan arvoa sinulle. Jollei, kannattaa lähteä niin kauan kuin arvostat edes itse itseäsi. Jos tuota jatkuu kauan, lakkaat lopullisesti taistelemasta vataan ja elät toisen paskarättinä.

Siis noiden yllä olevien lisäksi. Ja muutkin voivat lisätä listaan asioita.

Menet joku kerta pankkiin ja otat uuden tilin, johon otat nettipankkitunnukset. Siihen et tarvitse miehen lupaa ja voit hyvin mennä lapsen kanssa sinne pankkiin. Tämän tilinumeron sitten annat työnantajalle.

Kun teette lapsen hoitosopimuksen, niin laita hakemukseen miehen nimi ja osoitetiedot. Jos mies ei suostu laskuja maksamaan, niin ne peritään mieheltä joka tapauksessa. Sano miehelle, että hoitosopimukseen tarvitaan "perheen pään" tiedot. Älä missään nimessä suostu siihen, että siinä on vain sinun tietosi, koska silloin lasku tulee sinun nimelläsi ja mies laittaa sinut maksamaan sen.

Jos teillä on asuntolainaa, niin maksat ehdottomasti siitä tulojesi suhteessa oman osuutesi, ettei mies voi jossain vaiheessa perustella asuntoa omakseen, koska on sen yksin maksanutkin (kokemuksen syvällä rintaäänellä, minulle tehtiin näin). Sitten maksat ruoasta jne. oman osuutesi. Kuten kaikista muistakin laskuista. Jos mies laittaa sinut maksamaan autoa, niin käytätkö sitä? Ja siitäkin maksat selkeästi oman osuutesi, jotta siitäkin jää näyttöä. Ja toki saat autoa sitten käyttää vähintään maksujen suhteessa.

Kun olet kotona, niin hae posti ja laske kuukausittainen rahan tarve. Eli mitä kuussa tekee asuntolainen lyhennys, sähkö, jäte, vesi, autolaina, ruoka+hygienia, lapsen hoitomaksu ja muut lapsen hankinnat. Tästä vähennät lapsilisän ja loppuosa jaetaan tulojen suhteessa.

Ja muuhun et suostu tai haet eroa. Sinun olisi muutenkin hyvä tietää ihan tarkkaan, että mihin raha menee eli sinulla tulee olla käsitys kaikista laskuista ihan siksikin, jos vaikka miehelle jotain kävisi ja sinun pitäisi osata hoitaa asiat.

Teet itse itsestäsi tasavertaisen. Sinä pystyt siihen!

lapsilisät kuuluu,mitäs annat miehelles rahat..pidä omanasi,niin mäkin teen .eikä koskaan mies kysele rahoja...mieti nyt sitä sun elämääsi ja mikä on sun tulevaisuutesi siinä.

Jos omalle miehelle ei tule mieleenkään alistaa vaimoansa täysin rahattomaksi kotiin (ei voi olla täysin terve) niin on varmasti sellainen ihminen jolle ei vain sanota "perustin tänään oman tilin ja sä et koske siihen". Ja jos on jo joutunut henkisesti täysin tallatuksi toisen kengänpohjaan niin siitä on todella vaikea nousta yksin ylös. Onko sulla ap ketään tuttua jolle puhuisit teidän tilanteesta ja joka tsemppaisi sinua pysymään lujana miehen kanssa. Olisi henkisenä tukena ja vahtina että saat pidettyä puolesi miehen kanssa? Ja miehelläsi ei taida olla mielenterveys kunnossa, lähtisikö kanssasi parisuhdeterapiaan. Ehkä kuuntelisi ammattihenkilöä jos tämä käskisi antamaan arvoa sinulle. Jollei, kannattaa lähteä niin kauan kuin arvostat edes itse itseäsi. Jos tuota jatkuu kauan, lakkaat lopullisesti taistelemasta vataan ja elät toisen paskarättinä.

Tämä on sitten niin helppoa sanoa, mutta entä jos niitä töitä ei ole tarjolla. Tai jotain on jossain, sanotaan vaikka 100 kilsan päässä ja työ on siivoustyötä, paska palkka ja lapsi on pakko laittaa hoitoon ja jos mies on oikea mulkero, kuten minulla, ei suostu siihen, että menisin "pienellä palkalla" työhön tai ei ainakaan aio osallistua lapsen päivähoitomaksuun, joka tietysti määräytyy miehen suurten tulojen mukaan. Joutuisin siis maksamaan kalleimman mukaan lapsen hoidon, työmatkakulut (toki ne saa kerran vuodessa verotukseen, mutta ei lohduta tällä hetkellä) ja mies on myös sanonut, että sitten kun työtä saan, "saan" myös maksaa ihan kaikesta puolet. Hänen hankkimastaan autosta yms...

jonka jälkeen on mahdollisuus toimeentulotukeen, yh-lisään lapsilisässä, elatusapuun.....Ei ole pakko alistua! Ja kuuntelitko uutisia, että aikuisopintoetuudet paranee. Miksi kattelet alistavaa saitaa mulkeroa, kun elämä voi olla niin pal parempaakin?

Sun ei ole mikään pakko niitä antaa! Muuta pois ja hanki oma asunto, vaikka vuokra-asunto ja hoida itse omat raha-asiasi ja ole itsenäinen ja arvosta itseäsi. Ei tuollaista tarvitse kenenkään sietää.

omasta elämästäni, miksi ei ole aina niin vain helppoa mennä työhön. Ja yhdelle kirjoittajalle, missä siivooja saa 2000 euroa kuukaudessa, ei tasan missään. Minun pitäisi myös ostaa auto, vakuutukset. Ei mikään ole usein niin yksinkertaista, kuin luullaan...

omasta elämästäni, miksi ei ole aina niin vain helppoa mennä työhön. Ja yhdelle kirjoittajalle, missä siivooja saa 2000 euroa kuukaudessa, ei tasan missään. Minun pitäisi myös ostaa auto, vakuutukset. Ei mikään ole usein niin yksinkertaista, kuin luullaan...

jos et saa sitä nytkään? Tai sitten otat sen homman paskapalkalla ja pyrit siivoustyönjohtajaksi tai perustat starttirahalla ja pankin lainalla oman firman. Missä on sisusi? Miksi teet asioista niin pirun vaikeita, oletko niin saamaton, että miehesi on helppo sinua pompottaa etkä saa eroa aikaiseksi? Onko mahdoton ajatus jättää se mies ja muuttaa paremmalle alueelle, etsimään töitä? Älä takerru siihen autoon...

elämä voisi olla niin pal parempaa..kuin hellan ja nyrkin välissä!

Kerron sulle jotain: mun tätini oli ennen vanhaan ns. edustusrouva, 4 lasta. Oli rakennusfirma ja edustuspäivällisiä. Avioehto. Mies lähti aikoinaan Lintsille lasten kanssa, ja mukaan tuli "joku kiva täti", selitti 4-v. Ero siitä tuli, sillä täti ei ollut niitä naisia, joita pompotetaan ja alistetaan. Siivoushommia, juu, paskapalkalla. Ylitöitä. Lapsia hoiti mummi. Viikonloppuisin vielä lehdenjakoa päälle. Alussa ei ollut kuulemma varaa kuin makaronivelliin ja laihaan muussiin. Onneksi noihin 4 h+ keittiö vuokrakämppiin oli helpompi päästä ja asumistukea sai. "Mutta kukaan ukko ei mun niskani päällä hypi" Uusi parempi mieskin sitten löytyi.

Ei ole aina helppoa, mutta AINA on mahdollisuus parantaa asioitaan. Mutta omapa on sikolättisi, mummuni sanoin. Sorry. Anteeksi kovat sanani, mutta en voi kerta kaikkiaa sietää että nainen antaa miehen kohdella itseään noin.