Kolmas lapsi vai ei.

ja tuntuu välillä, että olikohan tämä sittenkään viisasta ;D

Neljättäkin olisin voinut haluta, mutta siitä olisin hiukan epävarma. Tosin mies teki päätöksen mun puolesta, ei tule neljättä.



Itse ajattelen niin, että tuskin katuisin yhtään lasta, mutta varmasti katuisin sitä, jos kolmas olisi jäänyt saamatta.



Tietysti jos tuntee olevansa kovilla jo kahdenkin kanssa, niin sitten ehkä kannattaa miettiä tarkempaan.

Meillä on 4,5v ja 2,5v. Itse olen 33 vuotias. Tiedän että ikäni puolesta voisin odotella, mutta jotenkin en haluaisi kamalan isoja ikäeroja lapsille.



ap

ja nyt olen melkein 2kk vanhan vaavan onnellinen äiti :) ehkäisyn poisjättäminen oli todella iso päätös, mutta tiesin, että katuisin, jos kolmatta ei tulisi. Sitten heti ekasta kierrosta onnisti ja ensin se vähän säikäytti, mutta sitten ajattelin että näin sen täytyikin mennä.



Raskausaikana välillä pohti, että silkkaa hulluuttahan tämä on, kun katseli 4,5 ja 2 veen taisteluja, mutta kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Vähemmän tämä vauva on muuttanut meidän arkea kuin silloin, kun toka syntyi. Isommista on seuraa toisilleen ja vauvanhoito sujuu suurempia stressaamatta ja varmuudella.



Meilläkin painoi vaakakupissa paljon se,että olemme molemmat mieheni kanssa "iltatähtiä" 10 vuoden ikäerolla sisaruksiimme, emmekä halunneet isoa ikäeroa lapsillemme. Mies tahtoisi vielä neljännenkin, mutta nyt oikeasti tuntuu, että tässä nämä on!

Arki on paljon rankempaa kuin kahden kanssa.

Lapset 10v, 9v ja 4v7kk. Aika härdelliä ja rankkaa on toisinaan, isompien lasten kanssa on toisenlaiset haasteet ja rahaa palaa 5-hengen perheellä paljon. Olen onnellinen tästä kolmannesta, mutta en usko...että olisin tehnyt kolmannen "tietoisesti"..tämä viimeinen raskaus oli puolivahinko. Voin ihan rehellisesti myöntää, että 2 kanssa oli helpompaa. Kolmas tavallaan sekoitti pakan, jos kukaan ymmärtää mitä tarkoitan?! Rakkaita kaikki kolme, mut tämä lapsiluku on ainakin mulle paljon. Siis jos käy töissä ja hoitaa arjen (mieskin löytyy, mutta silti).

pyörinyt nyt puolisen vuotta ja sitä kolmatta pähkäillyt... Meidän kuopus on nyt 1v2kk ja kyllä siltä vaan tuntuu, että kovasti myöhemmin kaduttaa, JOS ei kolmannelle antaisi edes mahdollisuutta.



Meillä on luotettu "varmoihin päiviin", tosin menkat tulleet vasta 3kk tämän kuopuksen jälkeen. Taidamme alkaa ensi vuoden alusta yrittämään. Miehelle kolmas on vielä ihan tervetullut! Olen 35+

Aina puhutaan rankasta vauva-ajasta ja yövalvomisista yms. kuitenkin luulet että rankimmat tai ainakin haastavimmat ajat lapsien kanssa on edessä siinä vaiheessa kun ovat vähän isompia.

Lapset 6v ja 4v. Heistä kovasti seuraa toisilleen ja ovat jo kovasti omatoimisia perusjutuissa. Toki taisteluita tulee paljon ja välillä leikit menee riehumiseksi. Kolmatta odotellaan kovasti koko perheen voimin. Minulta ainakin vei mehut totaalisesti vuorotyö ja kaksi leikki-ikäistä lasta - yhdistelmä. Ihanaa taas olla kotiäitinä ja keskittyä tähän tärkeimpään.

oli 3-vuotta, alkoi ajatus kolmannesta myös kummitella mielessäni. Toisaalta pelotti ja mietitytti ja toisaalta toivoin kolmatta hartaasti.



Tulin raskaaksi ja olin toki iloinen. En kuitenkaan osannut nauttia raskaudesta samalla tavalla kuin kahdesta ensimmäisestä. Tulevaisuus mietitytti paljon.



Raskaus ei ollut onnistunut ja tämä sai minut ymmärtämään tärkeysjärjestykseni. Omakin henki meinasi mennä epäonnisessa raskaudessa. Kun sitten tulin uudelleen raskaaksi, olin ikionnellinen. Osasin arvostaa tilaisuutta saada kolmas lapsi ihan eritavalla kuin edellisessä raskaudessani.



Nyt olen todella onnellinen siitä, että meille 3 lasta suotiin. Ikäeroa kolmannella ja toisella lapsella on 2½ vuotta.

Lapset 6v ja 4v. Heistä kovasti seuraa toisilleen ja ovat jo kovasti omatoimisia perusjutuissa. Toki taisteluita tulee paljon ja välillä leikit menee riehumiseksi. Kolmatta odotellaan kovasti koko perheen voimin. Minulta ainakin vei mehut totaalisesti vuorotyö ja kaksi leikki-ikäistä lasta - yhdistelmä. Ihanaa taas olla kotiäitinä ja keskittyä tähän tärkeimpään.

Ja rankkaa on silti, vaikka 1 on enää päiväkodissa (+ 2 koululaista)..eli ei se rankkuus lopu vaikka hoitovapaa loppuis ;)

T. se äiti jolla 3 lasta 10v, 9v ja 4v7kk

Aina puhutaan rankasta vauva-ajasta ja yövalvomisista yms. kuitenkin luulet että rankimmat tai ainakin haastavimmat ajat lapsien kanssa on edessä siinä vaiheessa kun ovat vähän isompia.

Ei ole herkkua kun kaikilla kolmella on aina jokin "kausi" tai "uhma" meneillään, joskus jopa yhtä aikaa. Sitten on harrastuskuskaamiset jne.

Ja lapset riitelee ja kinastelee keskenään ihan tarpeeksi. Plus että lapset tarvitsee yksilöllistä huomiota..eli se on pois parisuhteesta ja omasta ajasta. Vaikea selittää...

T. kolmen äiti jonka lapset 10v, 9v ja 4v7kk.

Meillä kuopus on 3v. jo ja toisaalta olen järkeillyt asian niin, että ehkä en jaksa enää sitä yövalvomisrumbaa, mitä meidän kakkonen harrasti eikä nuku vieläkään kokonaisia öitä.



Haluan myös lapsille omat huoneet, nykyisen auton, mahdollisuuden ulkomaanreissuihin ym. Kolmas lapsi muuttaisi näitä kuvioita aika paljon.



Mielestäni alan olla myös aika "iäkäs" 35v. Riskit ym. pelottaa enkä varmaan jaksaisi lapsen mahdollisia vammoja ym.

Muutti vähemmän elämää kun kakkosen syntymä. Lapsilla on ikäeroa 2,5v. Tietty mitä useampi lapsi tulee niin sitä pidemmäksi aikaa joutuu luopumaan omista ja aikuisten jutuista, mutta toisaalta musta kätevää kun kaikki on putkeen niin olen ollut koko ajan kotona enkä juossut välillä töissä ja lapsia vienyt hoitoon ja kaikki vauvakamat, turvaistuimet, polkupyörät sun muut kiertää lapselta seuraavalle sopivasti. Meille tämä kolmas on sopinut niin hyvin että neljättäkin toivotaan;-). Tosin helpottaa se kun kolmonen on ollut tyytyväinen vauva ja esikoinen ja kakkonen leikkivät mukavasti yhdessä. Tietysti tappelevatkin, ihan normaaleja lapsia ovatt siis.



Suurin ongelma meillä on auto. On nimittäin vanha auto eikä kolmea turvaistuinta oikein meinaa saada takaistuimelle. Nyt vielä mahdutaan kun vauva mahtuu olemaan kaukalossa mutta sitten ei oikein mahduta enää koko perhe samaan autoon ainakaan jos noudatetaan liikennesääntöjä. Uusi auto pitää hankkia jossain vaiheessa, hankitaan samalla sitten sen verran iso että neljäskin lapsi sopii mukaan...

esikoinen aloitti silloin eskarin kun kuopus syntyi (5,5v) ja keskimmäinen oli 4v 4kk. Olivat tiivis pari pienen ikäeron takia. Kolmas on välillä ylimääräinen ollut leikeissä, ja sekoitti vanhempien lasten leikit usein...ja nykyisin änkee mukaan jos esikoisella (10v) on kaveri.Vaikeaa sanoa, että ei voi mennä mukaan...mut tavallaan kuitenkin on vielä liian pieni ja vanhemmilla lapsilla on oikeus omiin kavereihin/leikkeihin. No, anyway...kyl tää varmaan tästä helpottaa kun kuopus kasvaa ja järkeä tulee enemmän ;) Voi tietenkin olla, että näitä ongelmia ei ole jos kolme lasta on tehty pienellä ikäerolla. Itse en olis kyl ikinä jaksanut kolmatta heti perään (enkä halunnut!)..



T. edelleen sama kolmen äiti :)

Neljättäkin olisin voinut haluta, mutta siitä olisin hiukan epävarma. Tosin mies teki päätöksen mun puolesta, ei tule neljättä. Itse ajattelen niin, että tuskin katuisin yhtään lasta, mutta varmasti katuisin sitä, jos kolmas olisi jäänyt saamatta. Tietysti jos tuntee olevansa kovilla jo kahdenkin kanssa, niin sitten ehkä kannattaa miettiä tarkempaan.

saaada jätskiä, eiku uusi mekko eiku vauva!! IIKKK! Ihanaa!!

Olin aina toivonut kolmea lasta, mies eparoi kolmannen kanssa mutta lopulta aloimme yrittamaan. Tata kolmatta sitten yritettiinkin noin 20kk ei meinannut millaan tarpata vaikka edelliset raskaudet alkoivat eka kierroista (yksi km joukossa). Olin ihan epatoivoinen ja pelkasin etten koskaan saa sita niin kovin toivomaani kolmatta lasta.

Sitten tulin raskaaksi ja nyt on rv32 menossa. Kaikki on sujunut hyvin mutta ihmeeksi olen huomannut etta olen alkanut pelkaamaan tulevaa aikaa vauvan ja jo isompien lasten kanssa (5v ja pian 9v), etta mitenkohan kaikki tulee sujumaan ja kuinka nykyinen kuopus suhtautuu uuteen vauvaan, han on nimittain erittain hankalassa uhmassa vai missa lienee...

Lisaksi viela kaikkien ihmettelyt siita etta miten te nyt viela yhden teitte? Oliko ihan suunniteltu? Jne. Tekisi mieli sanoa suoraan etta no kuulkaa tata vauvaa on toivottu ja yritetty kauan!

Vuoden alusta aloin potea kuumetta että se kolmas on nyt tehtävä ja pian..mies ei ollu heti suostuvainen ja minä itkin ja ahdistuin. Aloin heräillä öisin ahdistaviin ajatuksiin. No sittenpä mies haluskin eli olisi valmis,niin nyt minä en enää tiiä. Harmittaa että kuume ei aiemmin tullut koska kakkonen nyt jo 5 ja ei todellakaan halua pikkusisarta. On aina ollut minussa kiinni ja se varmastikin syy miksei aiemmin olla oltu valmiita. Vanhempi 8 vuotias haluaisi että saisi vauvaa hoitaa. Olen ihan rikki tämän pähkäilyn kanssa ja en tiedä minne se oikea vauvakuumekin katosi...jos yritetään,eniten säälin tätä 5 vuotiasta joka ei halua ketään tunkeilijaa perheeseen ja jos en yritä,kadun sitä jossain vaiheessa kun ikää on jo nyt 34. Itkettää ja ahdistaa ja on niin ikävä olla kun nuo lapset kasvaa niin nopeaa...nauttikaa hyvät ihmiset niistä lapsista,sillä ei ne kauan siinä ole.