Onko muita, joille leimautuminen "kotiäidiksi" on paha loukkaus?

Jos sä olet äiti ja päivät kotona, niin mikä sä sitten olet, jollet kotiäiti? Sulla on nyt joku trauma kun noin voimakkaasti reagoit. Kannattais tosiaan miettiä, miksi kilahdit, koska suahan tää asia painaa, muille on ihan sama minä sä itseäsi pidät.



Mä en ole edes miettinyt tommosia asioita. Ylipäänsä yhteiskunnallinen asema ja elämäntilanne ei määritä mua persoonana eikä ihmisenä. Eikä määritä suakaan - jollet ala itse määritellä itseäsi sen mukaan. Ja ihan turhaan suutuit sun anopille - hän ei voi lukea ajatuksiasi, eikä tajua että sä halveksit kotiäitejä. Toivottavasti sä selität hänelle tän tilanteen, koska muuten hän on varmasti melkoisen loukkaantunut sun yllättävästä reaktiosta.

Minä sanoin itse itseäni monta vuotta kotiäidiksi, kun kerran hoidin lapsia kotona. En ollut hoitovapaallakaan, koska en työpaikkaa ei ollut odottamassa.



Huomasin kyllä joidenkin harvojen kiusaantuvan kotiäiti-tittelistä. Mutta pidin HEITÄ kapeakatseisina ja itse kunnioitin omaa valintaani ja olin sen kanssa täysin sinut.



Nyt olen jo pitkään ollut töissä, eli en ole mikään vakaumuksellinen kotiäiti, sen enempää kuin uraäitikään. Olen xxxx-niminen ihminen, jolla on lapsia ja joka käy töissä.



Periaatteellisella tasolla kyllä kunnioitan pienten lasten kotihoitoa niin paljon, että pikemmin korvaan särähtää ammatin, uran tai hoitovapaan korostaminen. Joidenkin puheesta kun saa sen kuvan, että kotiäitiys on heille vain välttämätön välivaihe ennen paluuta "oikeaan" elämään eli töihin. Ihan kuin he määrittelesivät itseään ja identiteettiään ensisijaisesti ammatin kautta ja olisivat vasta toissijaisesti äitejä tai esim. omia itsejään.

"kotiäiti" vai "pelkkä kotiäiti".



Molemmat tietenkin tarkoittavat samaa, mutta jälkimmäiseen sisältyy se oletus ettei ihmisestä ole enempään kuin oman kotinsa siivoamiseen ja omien lastensa hoitamiseen, siinä missä normaali-ihmiset selviävät molemmista ja vielä lisäksi ansiotyöstä.

ammattiin, kuin kotiäitiys sisältyy niin negatiivisia tunteita! Olen ylpeä ja todella onnellinen kotiäiti, ja kerron asiasta uusille tuttaville hymy kasvoillani. Olen onnellinen, että pystyn hoitamaan lapsiani kotona, olen ylpeä puhtaasta kodistani, olen ylpeä mieheni silitetyistä paidoista, olen ylpeä tuoreesta, hyvästä ruoasta, jota laitan perheelleni joka päivä. Kotiäidillä on myös harrastuksia, kotiäidillä on kiinostusta politiikasta, taiteesta, hyväntekeväisyydestä, kotiäidillä on oikeasti "elämä" olemassa (vaikka moni väittää vastaan)...Toivoisin että ihmiset ymmärtäisi kuinka positiivista, kuinka ihanaa kotiäitiys voi olla. Olkaa kotiäidit ylpeitä itsestänne! :)

työttömät luuserita joka voi jatkua pitkään

meita on enemman, tiedan ihan tarkaan mita tarkoitat. Anna naitten muitten vastaajien latista mita haluavat, ei ne tajua kuitenkaan.



Minakaan en halunnut olla missaan vaiheessa kotiaiti vaan aina jos joku kysyi ammattia sanoin tyoton. Mm. pankissa ja laakarissa kysyttiin ja molemmat aspat pysahtyi hetkeksi vastauksen jalkeen ja sanoi sitten aaneen "kotiaiti".... (!)



Nyt olen onneksi toissa, ehdin olla 1.5 tyoton. Tosin ton 1.5 vuoden aikana muutettiin kahteen eri maahan ja saatiin lapsi. Mutta silti. En ole enka ole ollut ikina kotiaiti.

jotka jotenkin koskettaa lahiten. ehka et halua olla kotiaiti vaan uratykki ja jos joku 'kehtaa' ehdottaa etta olet kotiaiti....



itse teen duunia osa-aikaisesti, mutta mielellani olisin kotiaiti (kuten olinkin 7v), mutta kun poika meni jo kouluun ja hanen paivan pituus on 8.40 - 15.20

mutta jos kysytaan ammattia niin kotiaiti ei ole mikaan ammatti! Joko sulla on ammatti tai sitten olet tyoton. Ammatti on se mista tyonantaja maksaa sinulle palkaa tai sitten oma palkka jos olet yrittaja. Mitkaan kelan paivarahat ei ole palkkaa.

Minulle olisi nolompaa jos joku mieltäisi minut työttömäksi kuin kotiäidiksi. Olen samaa mieltä siitä että kotiäitiys ei ole ammatti.

tunnen vain yhden kotiäidin, ja kadehdin häntä, kun hänellä ei ole rahasta puutetta. Haluaisin olla itse kotona, mutta rahat ei riitä.

Sen sijaan varon ilmoittamasta "ammattiani" niin, koska tosiasiassa minulla on myös ura ja työ, joista olen lasten synnyttyä tauolla. Tauon pituutta tosin en tiedä.



Rasittavinta tuossa määritelmässä on tämä idioottimainen leimaaminen, jota mm. lukee tältä anonyymipalstalta. Eli kun olet kotona sinua saa vapaasti haukkua ja leimata ties millaiseksi a) hourupääksi b) laiskaksi c) tyhmäksi d) työn vieroksujaksi e) luuseriksi f) vieläpä rumaksi ja lihavaksi :DD jne jne. Vain siksi, että olet halunnut hoitaa lapsiasi elämän ensi vuodet, no, muuttaahan sellainen päätös kenet tahansa aivottomaksi ääliöksi, eikö?



Eli suurin ongelma minun kohdallani tuon nimikkeen suhteen on ympäristö, joka asettaa päälleni tietynlaisen leiman.

Tosiasiassa hoidan lapsia kotona, koska pidän heidän hyvinvoinnnistaan huolehtimista oman elämäni tärkeimpänä tehtävänä ja nautin suunnattomasti saadessani jakaa arjen aamusta iltaan lasteni kanssa heidän ollessaan pieniä. Jos olisin laiska ja mukavuudenhaluinen olisin jo kauan sitten heittänyt hanskat tiskiin ja palannut palkkatyöhöni. Siellä saa kuitenkin levätä paitsi fyysisesti istumalla 8h/vrk mutta myös hermot saavat lepoa.

2 vuotta, ilmoitin ammattini johon olin kouluttatunut. jos joku sitä kysyi. se oli myös veroilmoituksessa koko ajan.

jokainen tavallaan.



Itse kokisin aika häpeälliseksi jos vuosia olisin työtön.

Olen kotiäiti ja ylpeä siitä. Elinpiirini ei todellakaan rajoitu vain kotiin.



En ole koskaan käsittänyt (olen ollut kotiäiti pian 10v) että kotiäiti = ollaan neljän seinän sisällä ja seotaan, masennutaan ja elämä on kurjaa.



Itselläni tosin on taskussa useampi hyvä koulutus ja mieluisa ammattimahdollisuus mutta olen itse valinnut sen että hoidan lapset kotona, kun ne tähän maailmaan olen halunnut.



Ehkä kyse on siitä mitä arvostaa. Jos ei itse halua olla kotona niin ehkä sen kokee jotenkin huonona leimana?

Työtön on sellainen joka HALUAISI tehdä töitä.

Kotiäitiys kuulostaa positiivisemmalta, ikäänkuin kutsumukselta, kun pitkäaikaistyöttömyys kuulostaa puolestaan säälittävältä ja syrjäytyneeltä.



Kotiäiti on itse valinnut oman elämäntapansa, siksi se kuulostaa jotenkin paremmalta. Työttömyys on vain työn puutetta.

olen ollut kotiäiti pian 10v. Itselläni tosin on taskussa useampi hyvä koulutus ja mieluisa ammattimahdollisuus mutta olen itse valinnut sen että hoidan lapset kotona.

Milloin alat antaa jotain takaisin?? Oletko miettinyt että I) veit jonkun opiskelupaikan II) Sait lähes ilmaisen koulutuksen tullaksesi kotiäidiksi III) Kotonaolovuosien jälkeen koulutuksesi on tod.näk. vanhentunut IV) Olet edelleen taakka yhteiskunnalle

Kotiäitiys kuulostaa positiivisemmalta, ikäänkuin kutsumukselta, kun pitkäaikaistyöttömyys kuulostaa puolestaan säälittävältä ja syrjäytyneeltä. Kotiäiti on itse valinnut oman elämäntapansa, siksi se kuulostaa jotenkin paremmalta. Työttömyys on vain työn puutetta.

Tiesitkö sinä että esim. minun kotimaassani (USA) työtä hakiessa EI SAA kysyä perhetaustasta mitään koska ihmisiä ei saa syrjiä henk. koht. asioiden perusteella (ikä,rotu,kansallisuus,seksuaalinen suuntautuminen jne). Jos työnantaja alkaa kyselemään lapsista sillä ei luultavasti ole mitään tekemistä työn kanssa, jolloin on paras olla kysymättä. Eli siis:

Töitä hakiessa olet ollut HR ihmisen näkökulmasta X kk/vuotta työtön (vaikka olisit ollut "kotiäiti") sitä ei lasketa mitenkään minään meriittinä. Ajattelen asiaa itsekin juuri tältä kannalta.

Ja ihan turha sanoa mutku mutku ollaan Suomessa, koska ei meistä kaikki ole, vaan kyse oli vaan siitä ketä vituttaa jos kutsutaan kotiäidiksi.

perusti oman yrityksen kotona ollessaan. Yritys pyörii, itse hoidan vain suunnitteluasiat, muuhun palkkaan henkilökuntaa. Olen kotona lasten kanssa, ja samalla ansaitsen elantoa todella hyvin. Jopa mieheni välillä vitsailee, että kohta tilanne on se, että minä elätän perheen:) Olen silti ensisijaisesti kotiäiti, ja todella ylpeä siitä.

Eikö sen pitäisi olla ihan sama ihmisen itsensä kannalta mihin lokeroon muut hänet laittavat, oli se sitten kotiäiti, työtön tai joku muu titteli. Ihmisen itsensä pitää osata arvostaa itseään.



Eli sinuna miettisin mikä toisten sanomisissa loukkaa.



Lisäksi taisit itse loukata anoppia. Kannattaisiko miettiä asiaa hänenkin kannaltaan? Mistä ihmeestä anoppi esim. tietää että sinä satut olemaan herkkähipiäinen kotiäiti maininnasta...

olen ollut kotiäiti pian 10v. Itselläni tosin on taskussa useampi hyvä koulutus ja mieluisa ammattimahdollisuus mutta olen itse valinnut sen että hoidan lapset kotona.

Milloin alat antaa jotain takaisin?? Oletko miettinyt että I) veit jonkun opiskelupaikan II) Sait lähes ilmaisen koulutuksen tullaksesi kotiäidiksi III) Kotonaolovuosien jälkeen koulutuksesi on tod.näk. vanhentunut IV) Olet edelleen taakka yhteiskunnalle

Olen tehnyt pitkän uran töitä yhdessä ammatissani ja opiskellut samalla toista ja siinäkin ehtinyt luoda uraa, joten olen kyllä osani tehnyt.

Koulutukseni ovat sellaisia etteivät vanhene ja olen kyennyt pitämään ammattitaitoani yllä näiden vuosienkin aikana. Olen myös tehnyt töitä kotoa käsin useita vuosia ja hoitanut samalla lapseni, että veroni olen kyllä maksanut.

Kun lapset aikanaan eivät minua enää kotona tarvitse, voin luoda uraani.

Lisäksi teen yhteiskunnan eteen aika paljon sellaista mistä sinulla ei ehkä ole aavistustakaan ja joka ei tänne julkiselle palstalle kuulu.