Tokaluokkalaiset todistuksesta, ihmetyttää!
Tokaluokalaiseni oli pettynyt todistukseensa ja ihmetytti tuo minuakin. Toki kehuin, että hyvä todistus on! Eli matematiikan osa-alueet (4) olivat kaikki hyviä, mutta ei yhtään kiitettävää... lapsi oli itse varma että saisi kiitettäviä, sillä kokee olevansa (ja onkin) toinen luokkansa parhaista matikkaneroista.
Ihmetyksen aihe on siis se, että kokeet ovat menneet nappiin. Kotiläksyjä ei tule lähes koskaan koska ehtii aina tehdä jo koulussa, ja tehtävät ovat lähes poikkeuksetta oikein. Siis kun on yhdessä katsottu läpi. Mikään matikan osa-alue ei näytä olevan lapselle vaikea, vaan hän on aina kokenut matikan helppona ja mennyt sujuvasti. Tosin nyt tuo todistus ilmeisesti motivaatioon teki kolauksen.
Eli mitähän tässä kannattaisi tehdä... kysyä opettajalta että mitä tuohon kiitettävään oikein olisi vaadittu? vai olla hiljaa ja miettiä itsekseen?
Kommentit (30)
matikkan kokee kivana ja sujuvana, lempiaine. Tuntiaktiivisuus ainakin kehityskeskustelun mukaan on hyvä. Numeroitahan lapseni ei vielä saa vaan rastitodistuksen kiitettävä-hyvä-tyydyttävä. Jolloin tuo hyvä siis on laaja käsite. Sitä suuremmalla syyllä tuon kiitettävän poisjääminen ihmetyttää.
Jos olisi numeroin saanut ysin, luulen että se olisi vastannut hyvin todellisuutta. Tuo "hyvä" taas lienee vastaa numeroita 6-8. Eli sitä "ok". Eli asia todella mietityttää. Enkä oikein tiedä mitä lapsellekaan sanoisi, kun hän ihmetteelee todistuksen "heikkoutta". Sanoin, ettei se mikää heikko ole vaan hyvä.
millään raski antaa erinomaista arvosanaa. Toki pärstäkerroinkin vauikuttaa. Aina voi sanoa jotain tuntiaktiivisuuedsta jne...
Mitä se tyydyttävä ja tarvitset tukea sitten enää olisivat? Eikö hyvä ole jotain esim. tasoa 9-8? Tyydyttävä sitten 7-6 ja tarvitset tukea 5? Ja erinomainen se tuiki harvinainen 10. Joten minusta lapsesi on hyvä matikassa, jos saa arvosanaksi hyvän.
Miten kokeet ovat menneet? Jos kiitettävän arvoisesti, pitäisi arvostelun olla kyllä siellä parhaassa.
kiitettävä (arvioin vastaavan 9-10)
hyvä (6-8)
tyydyttävä (kaiketi alle 6 ja tukea vaativa)
Eli vaihtoehtoja todistuksessa oli nuo 3!
ap
molemmissa kokeissa yksi virhe. (jonka kuviteelisin olevan sallittu myös kiitettävään osaamiseen)
ei mitään arvosanoja. Oli mainittu vain aineet, mihin on osallistuttu.
eli jos lapsesi on vilkas ja häntä pitää tunneilla jonkin verran hillitä ettei häiritse muita, niin numerossahan se näkyy. Tai ylipäätään numeroon vaikuttaa työskentely kaikin tavoin: tuntiaktiivisuus (jos se on hyvä, eikä kiitettävä, niin todistukseen tulee todennäköisesti "vain" hyvä), tuo edellä mainittu käytös tunnilla (jos itse on hyvä ja nopea, niin alkaako sitten pöyriä tuolissaan tai häiritä jollain muulla tapaa muita) jne.
Kysy opettajalta jos vaivaa. Sitten ainakin tiedät, että millä kriteereillä arviointi tuli.
Tampereella tokaluokkalaiset eivät edes saa joulutodistusta, keväisin vain.
molemmissa kokeissa yksi virhe. (jonka kuviteelisin olevan sallittu myös kiitettävään osaamiseen)
Tosin hyvän määritelmässä olet kyllä erehtynyt. Ainakin omien lasteni koulussa hyvä vastaa arvosanaa 8 (tai ehkä maksimissaan väliä 7,5-8,75, jos mahdollisia arvosanoja on vain kolme).
Mutta tosiaan jotkut alaluokkien opettajat eivät juuri kiitettäviä arvosanoja anna. Esimerkiksi yksi omista lapsistani sai koko koulu-uransa huonoimmat todistukset peruskoulun kahdella ensimmäisellä luokalla. (Nyt lapsi on peruskoulun 9. luokalla, joten todistuksia on tullut sen jälkeen runsaasti.)
Aiemmin kaikki matikan osa-alueet ovat olleet kiitettäviä. Toki vaatimustaso toklla on korkeampi, mutta en kuitenkaan usko että tuntikäyttäytymineen olisi radikaalisti muuttunut huonompaan suuntaan, tai että oppimisessa (kokeiden ja kotitehtävien perusteella sekä kehityskeskustelun) olisi tapahtunut todistuksen kaltaista notkahdusta.
Harmittavaa. Mitenkäs nyt motivoin tuo tokaluokkalaisen jatkamaan matikkainnostustaan...?
Minunkin matemaattisesti todella lahjakas sai tokan todistukseen arviot hyvät, vaikka sai kokeista aina lähes täysiä. Muistan olleeni ihmeissäni, mutta tiesimme lapsen todella taitavaksi, joten annoimme asian olla. Kyllä silti harmitti ja oli paha mieli. Nyt on lapsella eri ope ja numeerinen arviointi, yllättävää kyllä numerona on 10! Ei oikeasti ole yllätys, kun lapsen taidot tiedettiin. Isän puolelta koko suku on myös matemaattisesti lahjakkaita...Ymmärrän hyvin tuntemuksesi, mutta kyllä sitä vain välillä joutuu epäoikeudenkukaisen arvion kohteeksi...Tsemppaat nyt vain lastasi, ettei vain luovuta.
eli jos lapsesi on vilkas ja häntä pitää tunneilla jonkin verran hillitä ettei häiritse muita, niin numerossahan se näkyy. Tai ylipäätään numeroon vaikuttaa työskentely kaikin tavoin: tuntiaktiivisuus (jos se on hyvä, eikä kiitettävä, niin todistukseen tulee todennäköisesti "vain" hyvä), tuo edellä mainittu käytös tunnilla (jos itse on hyvä ja nopea, niin alkaako sitten pöyriä tuolissaan tai häiritä jollain muulla tapaa muita) jne.
Kotiläksyjä ei tule lähes koskaan koska ehtii aina tehdä jo koulussa
Siis useimmiten kotiläksyjä tulee AINA tietty vähimmäismäärä ihan siitä riippumatta, ehtiikö tunnilla tekemään "kaiken" vai ei. ELi kotiläksyjä annetaan erikseen, eri paikasta kirjaa tai lisätehtävinä jos tunnilla ehtii paljon. Näin siksi, että on didaktisesti viisaampaa harjoitella asioita useamman kerran. Siinä syvenee taidot paremmin. Niinpä minusta tuntuu, että teillä on päässyt käymään näiden kotiläksyjen kanssa kotona joku pieni fiba. Ehkä niitä onkin, vaikka lapsi ei ole tajunnut? (esim omalla lapsellani kesti jonki naikaa tajuta, että englanniopen käsky "tutustua kappaleeseen" tarkoitti oikeasti että "lukekaa se, vuomentakaa ja opetelkaa sanat", eikä vain että "katselkaa vähän kuvia"...
Tästäkin käytiin keskustelua kehityskeskutelussa. Jos on tehnyt tuntitehtävät, saa tehdä kotiläksyjä. Ja kun ne on tehty saa lisätehtävävihkosen...
Koulua on joskus aikoinaan (siis jo ennen meidän aikaamme!) kritisoitu siitä että läksyjä on ollut ihan liikaa. Nyt eivät kai uskalla niin paljoa antaa. Ja ilmeisesti osa luokasta on todella heikkoja, joten heidän mukaansa mennään. Tuntuu vaan että "kiusaan" omaa lastani jos alan itse pyytää hänelle lisätehtäviä jotta pääsee kehittymään omalla suorallaan. On siis oikeasti matikassa lahjakas (kun taas sitten äidsinkielessä oikeasi keskiverto!).
aina koulussa. Kummallakin matikka 10, englanti 10, äidinkieli 10.
Kotiläksyjä ei tule lähes koskaan koska ehtii aina tehdä jo koulussa
Siis useimmiten kotiläksyjä tulee AINA tietty vähimmäismäärä ihan siitä riippumatta, ehtiikö tunnilla tekemään "kaiken" vai ei. ELi kotiläksyjä annetaan erikseen, eri paikasta kirjaa tai lisätehtävinä jos tunnilla ehtii paljon. Näin siksi, että on didaktisesti viisaampaa harjoitella asioita useamman kerran. Siinä syvenee taidot paremmin. Niinpä minusta tuntuu, että teillä on päässyt käymään näiden kotiläksyjen kanssa kotona joku pieni fiba. Ehkä niitä onkin, vaikka lapsi ei ole tajunnut? (esim omalla lapsellani kesti jonki naikaa tajuta, että englanniopen käsky "tutustua kappaleeseen" tarkoitti oikeasti että "lukekaa se, vuomentakaa ja opetelkaa sanat", eikä vain että "katselkaa vähän kuvia"...
Kirjaan on kirjoitettu "läksy" niihin kohtiin, mitkä siis läksynä on. Nuo tarkastetaan iltaisin kotona että on tehty, kun lapsi usein sanoo että teki jo koulussa. Ja näin siis 80 % tapauksista on! Eli hänellä on kotiläksyjä 20% prosenttia siitä, mitä luokan heikoimmilla!
Mitä enemmän aisaa miettii, sitä enemmän ärsyttää! Että mukavaa joulun odotusta... Toivottavasti te otatte sen löysemmin!
poikasi on lahjakas. Kannusta ja kehu lastasi! Varsinkin sanalliset arvosanat on epäreiluja. Esim minun poikani sai kokeista 30/30, 28/30 ja 29/30 ja arvosana hyvä. Pojan paras kaveri sai paljon huonommat pisteet 15-18/20 ja arvosana sama hyvä! Onko reilua?
Noihin numeroihin kun nykyään vaikuttaa niin moni muukin asia kuin kokeet.
Mutta jos asia sinua vaivaa, niin kysy ihmeessä opettajalta.