Kuinka opettaja voi olla epäreilu? Milloin opettaja on väärässä?
Kommentit (30)
Mutta muuten kaikki on ok.
Hermosto on niin ylivireä, että viittaaminen aiheuttaa voimakkaan stressireaktion..
Kuinka tällainen ominaisuus kyetään/halutaan ottaa huomioon?
käyttää "pärstäkerrointa" arvosanaa korottavana tekijänä. Eli jos opiskelija on osallistunut aktiivisesti tunnilla, niin voiko sen pohjalta pyöristää arvosanaa ylöspäin. Jos siis kokeesta vaikka tulee 7+ niin voiko antaa kasin todistukseen puhtaasti naamataulun perusteella?
yläasteen maantiedon tunnilla... kaikkien piti tehdä esitelmä jostain maasta, ja siihen liittyvät tehtävä-paperit muille oppilaille tehtäväksi. Minä tein esitelmän, ja tehtävät, jotka opettajan piti kopioida opettajanhuoneen kopiokoneella, jotta ne voisi jakaa muille. Opettaja unohti kopioda paperin, ja sain huonomman arvosanan koska jaettava tehtävä-lomake puuttui!!!
Sanoin opettajalle että ei voi olla reilua että hänen unohduksensa vaikuttaa minun työni arvosanaan, ja hän totesi, että "hän nyt vaan ei voi antaa parempaa arvosanaa kun ne tehtävät puuttuivat"
Harmittaa vieläkin etten vienyt asiaa eteenpäin vaikka rehtorille!!!
numeroon vaikuttaa, mutta toisaalta ei ylentävästikään. Jotenkin olisi vain rohkaistuttava itsensä ilmaisussa.
Mutta muuten kaikki on ok.
Hermosto on niin ylivireä, että viittaaminen aiheuttaa voimakkaan stressireaktion..
Kuinka tällainen ominaisuus kyetään/halutaan ottaa huomioon?
mutta varsinkin alaluokilla opettajat pyrkivät tekemään luokasta turvallisen ja ystävällisen paikan jokaiselle.
Tällaisissa tapaukissa taustalla on yleensä aina muita ongelmia. Omalla kohdallani tällaista on esiintynyt ainoastan kerran, ja asiaa selviteltiin koulun ja vanhempien yhteistyössä.
t. opettaja
Siis jos lapsi ei koskaan viittaa, niin se ei vaikuta numeroon alentavasti? Jos itsenäinen työskentely sujuu ahkerasti, mutta ei uskalla viitata, niin silloinko aktiivisuus on ikään kuin sama?
Kyse ei ole vain siitä kuka vastaa ja kuinka usein vaan myös siitä, miten ylipäänsä suhtautuu asiaan, miten aktiivisesti työskentelee itsenäisesti, tekee kotitehtävät jne. Jos ei kykene edes itsenäiseen työskentelyyn niin ehkei silloin tavallinen koulu ole se oikea paikka?
jotka voivat vaikuttaa koulunkäyntiin, niistä pitää kertoa opettajalle/ opettajille!
Uskaltaa nyt neljännellä luokalla viitata ja puhua pälättää.
Aiemmin 1-3 lk menivät hiljaisuudessa. Arkaili tosi kovasti. On ollut aina sellainen, mutta ihan henkisesti terve.
Asiasta ei olisi muuten muodostunut minkäänlaista ongelmaa, mutta opettaja jaksoi aina huomauttaa siitä ongelmana.
Viittaamattomuus vaikutti myös nroon.
Kysymys kuuluukin: olisiko ollut mahdollista kohdella tytärtäni samoin, kuin muita. Antaa hänen kasvaa rauhassa, eikä nostaa arkuutta ongelmaksi?
Olen itse lto, ja pyrin kunnioittamaan lasten ominaisuuksia hyvin pitkälle. Tämä menetelmä "avaa" lapset nopeammin.
Tällaisissa tapaukissa taustalla on yleensä aina muita ongelmia. Omalla kohdallani tällaista on esiintynyt ainoastan kerran, ja asiaa selviteltiin koulun ja vanhempien yhteistyössä.
t. opettaja
Siis jos lapsi ei koskaan viittaa, niin se ei vaikuta numeroon alentavasti? Jos itsenäinen työskentely sujuu ahkerasti, mutta ei uskalla viitata, niin silloinko aktiivisuus on ikään kuin sama?
Kyse ei ole vain siitä kuka vastaa ja kuinka usein vaan myös siitä, miten ylipäänsä suhtautuu asiaan, miten aktiivisesti työskentelee itsenäisesti, tekee kotitehtävät jne. Jos ei kykene edes itsenäiseen työskentelyyn niin ehkei silloin tavallinen koulu ole se oikea paikka?
Tuntiaktiivisuutta on kaikki osallistuminen. Turhaan vanhemmat opettajia siitä haukkuvat, jos lapsella on läksyt tekemättä. Huolehtikaa, että lapsi tekee läksyt. Ja se lapsi, jolla ei ole ikinä ollut läksyt tekemättä, pärjää tuntiaktiivisuusmittarilla erittäin hyvin!
On totta, että lapsilla tempperamentti- ja luonne-eroja. Koulussa on silti kyettävä toimimaan. Tuntiaktiivisuuttaan osoittaakseen ei tarvitse olla suuna päänä äänessä. Kun tekee huolellisesti tehtävänsä ja on mukana oppimassa, niin se riittää. Asenne näkyy myös ulospäin.