Kertokaapa nyt hämmentyneelle äidille, teenkö kuten 4-vuotiaani tahtoo, ja alan..

lapsesta jokainen on halunnut siinä 4-5-vuotiaan olla jonkun muun niminen kuin mitä oma nimensä on. En ole mennyt siihen kertaakaan täysillä mukaan, vaan olen sanonut, että jos haluat leikkiä olevasi "Maija" vaikka oikea nimesi on "Matti", niin siitä vana, mutta me vanhemmat kuitenkin kutsumme sinua nimellä "Pekka" ja niin tekevät päiväkodin aikuisetkin. Tuo on ohimenevä vaihe, joten turha tehdä siitä mitään elämää suurempaa.

Minusta aikuisen pitää peilata todellisuutta lapselle, eikä lähteä leikkiin mukaan. Lapsen on myös hyvä edes välillä muistaa, kokea ja tuntea olevansa oikeasti joku muu eli ihan oma itsensä vaan. En kutsuisi, enkä ole kutsunut lapsiani muilla kuin omilla nimillään kuin ihan satunnaisesti leikin jälkeen "tulkaapas pienet prinsessat välipalalle" tai "krokotiilin on aika mennä nukkumaan".

joista kaikkia kutsutaan lempinimellä. Kahdella heistä on omasta nimestä johdettu lempinimi (tyyliin Heikki on Hessu), mutta neljällä on vielä lähellä eläkeikää käytössä lapsuuden supersankarin tms. nimi, joka on ollut käytössä kymmeniä vuosia.

supersankareita. Ymmärtävät kyllä yleensä, että kyse on leikistä, mutta haluavat silti tulla kutusutuksi tuolla nimellä.

Itse annoin pojan olla olevinaan supersankari. Hänellä säilyi aivan hyvä todellisuudentaju silti. Supersankarimyytistä on tullut sittemmin hyvä itsetunnon apuväline pettymysten sattuessa: edelleen 6-vuotiaana joskus kun hänellä on paha mieli, hän pukee supersankarivaatteet päälle ja lohduttautuu sillä, vaikkei enää olekaan olevinaan sankari, mutta saa puvusta kuitenkin hyvää mieltä.

haluaa olla koira. Joskus on apina tai piikkinuijasaurus tai joku muu.

Eikä tottele muuta nimeä ko. hetkellä. Esittää vielä, että 'äiti, sinäkin olet samanlainen koira/apina/piikkinuijasaurus/...' =D

ja kuvailee oikein tarkasti minkä näköinen ja kokoinen otus milloinkin pitää olla.



Nuo jutut kuitenkin tulee ja menee ja ovat vain leikkiä. En näe niissä mitään pahaa.

hän voi olla MIKÄ/MITÄ VAAN,kun sen nyt hänelle opetatte.vaikka robin hood. myöhemmin vaikka mikä tappaja,joka ei joudu vastuuseen,kun saa olla vain "mielikuvitushahmo",johon äiti uskoo.. VOIN TAPPAA,JA SITTEN MUUTTUA TAVALLISEKSI PETTERIKSI. KUKAAN EI USKO,ETTÄ SE OLIN MINÄ................

leikki on eriasia,kuin oikea elämä.piste.

kannattaa tappaa lapsesta kaikki luovuus ja mielikuvitus mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Vain siten hänestä voi tulla hyvä ihminen :p

Peruskoulu on kyllä melkoisen tehokas luovuuden tappaja, mutta voi olla että ei ihan kaikkea saa pois kitkettyä varsinkaan luovemmista yksilöistä. Silloin vastuu jää vanhemmille.

joka jokin aika sitten totteli ainoastaan nimeä Spiderman (on nähnyt noita lehtiä 12-v isoveljellä, itse ei ole lukenut vain kansia ihaillut)...



Ja mun pikkuveljeni oli aikanaan lemppariltaan yksi sen ajan jääkiekkokuuluisuus... se meni aikanaan ohi.



Tuskin lempinimi ketään tappajaksi tekee... Tai nimi muutenkaan. Se että pojan nimi on Matti ei tee hänestä Matti Saarta.

Nauttikaa siitä! Ette voi estää muita lapsia kutsumasta häntä Robiniksi. Voitte itse valita millä nimellä kutsutte lastanne. Voitte kertoa että kerhon sääntojen mukaan jokaista kutsutaan sillä nimellä jonka on saanut syntymän yhteydessä.



Minä varmaan kutsuisin poikaa Robiniksi. Hommaisin vielä Robin Hoodin rooliasunkin jos on innoissaan hahmosta. Olkoon Robin sitten ihan kybällä!! Kerhotätien antaisin ehkä käyttää oikeaa nimeä. Tämäkin lienee vaihe joka menee aikanaan ohi.



Hyvät ihmiset, ei tää ole niin vakavaa!!! Terveisiä Robinille tädiltä jolla kaks vilkkaan mielikuvituksen omaavaa lasta.

Esimerkkinä siskoni tyttö jota vauvasta asti kutsuttu lempinimellä. Aloitti eskarin ja tytöllä meni pitkään että tunnisti kun häntä kutsuttiin omalla nimellään. Usein reagoi kun ryhmässä olevaa toista tyttöä kutsuttiin kun tämän nimi kuulosti lähes samalta kuin siskontytön lempinimi. Tyttö myös osasi kirjoittaa ja kirjaimista tunnistaa vain lempinimensä ja valitsi aina esim. istumapaikan jossa lukin tuo ryhmän toisen tytön nimi. Kovasti aiheuttanut lapsessa hämmennystä kun on joutunut opettelemaan itselleen uuden nimen. Tytön lempinimi siis sellainen että voisi olla myös oikea nimi.Nimi e vastaa kuitekaan tytön oikeaa omaa nimeä.

Meillä on vastaava tilanne, lapsi nyt jo isompi koululainen ja aina on käytetty lempinimeä, myös koulussa, ei ongelmia. Virallisissa papereissa on virallinen nimi, harrastuksiin tms. on ilmoitettu vain lempinimi ja lapsi meillä kyllä tottakai tuntee virallisen nimensäkin ja osaa siihenkin reagoida.