Kertokaapa nyt hämmentyneelle äidille, teenkö kuten 4-vuotiaani tahtoo, ja alan..
.. kutsumaan häntä nimellä, jolla hän haluaa. Ei enää tottele omaa nimeään, vaan haluaa tulla kutsutuksi tietyksi supersankariksi.... :O
Kommentit (29)
Tosin omalla 2v pojallani samoin kuin 4v. isoveljellään on uhmakausi menossa ja välillä totteleminen on vaikeaa ja myös elävät omassa mielikuvitus maailmassaan ollen milloin pitäkin sankareita. Silloin saatan myönnyttää ja yytää esim. musketööri joonaksen syömään eli annan lapsen jatkaa mielikuvituksessa leikkiään mutta liitän lapsen nimen sankariin jotta todellisuuskin pysyy mukana kuvioissa.
vaan poika tosiaan tahtoo olla Robin (Hood). Sanoi ettei enää mene kerhoon, ellei häntä kutsuta Robiniksi. Ja sisarukset eivät ole aikoihin käyttäneet oikeaa nimeä, poika on heille Robin. Olen käyttänyt itsekin Robin-nimeä satunaisesti, mutta pitäisikö nyt jättääkutsumanimi kokonaan pois ja pyytää kerhontätejäkin kutsumaan Robiniksi???
ap
siis tuo että miettisit pitääkö kerhontätienkin alkaa kutsumaan...
siis tuo että miettisit pitääkö kerhontätienkin alkaa kutsumaan...
Robin on sentään ok nimi, tosin olisi jos poikaa pitäisi kutsua vaikka teräsmieheksi...
ap
Jos vielä 18v täytettyään haluaa olla Robin, niin sittenhän poika voi muuttaa virallisestikin nimensä Robiniksi. Ihan kaunis nimi.
Voi olla että puolen vuoden kuluttua teillä asuu jokin muu sen hetken suosikkihahmo=)
Jos tilanne tosiaan on jo enemmän jotain muuta kuin leikkiä niin todennäköisesti tekisin niin että en kutsuisi poikaa haluamallaan nimellä ja kieltäisin myös muita lapsia käyttämästä muuta kuin pojan oikeaa nimeä. Ja sitten vaan on toteltava omaa nimeä vaikkei kivaa olisikaan. Koska eihän poikasi kuitenkaan oikeasti ole kukaan muu kun hän itse ja sillä selvä, ajattelisin niinkin että ei ole varmaankaan kovin järkevää mennä kovin syvälle tuollaisiin ettei oikeasti tee hallaa lapsen omalle identiteetille. Ja ihan omasta kokemuksesta tiedän että jos on kovin sinnikäs ja voimakastahtoinen lapsi niin asiasta saa vääntää pitkään ja hartaasti ja hurjastikin mutta vanhemmat kuitenkin niitä auktoritettejä jotka tuollaisissa asioissa määräävät. Sitten jos kovin älyttömäksi menee niin pohtisin syvemmin kyllä syitäkin miksi niin kovasti haluaisi olla joku muu.
Meistä se on ollut ihan hauskaa, ja ollaan annettu hänen olla Robin. Mikäs sitä kotihoidetulla lapsella ollessa, isoveli kavereineen kutsuu Robiniksi, äiti ja isä välillä käyttää omaa nimeä, mutta kun poika ystävällisesti jaksaa muistuttaa olevansa Robin,vanhemmatkin ovat kutsuneet Robiniksi. Ongelma tästä tuli vasta, kun kerhossa moinen hömpötys ei enää käynytkään...
ap
varsinkaan 4-vuotiaan suusta.
en tosiaan ohjeistaisi muita kutsumaan häntä "robiniksi"----sillä vääristetään pojan minä-kuvaa.
pojallasi on oikea nimi,jolla häntä kutsutaan,ja LEIKEISSÄ hän voi olla robin hood. piste.
....ja sitten ihmetellään,MISTÄ NÄITÄ NARSISTEJA OIKEIN TULEE...?? niitä tulee sim. ap:n pojasta.
LEIKKI LEIKKINÄ JA PYLLY POIS TYYNYLTÄ-EROTTAKAA FAKTA JA FIKTIO,VAIKKA LAPSI ONKIN KYSEESSÄ!
kaikkea muuta. ongelmia tiedossa.
Mieheni halusi kuulemma pitkään itseään kutsuttavan 3-4 -vuotiaana kisuksi. Hän siis väitti olevansa kissa. Vanhempansa menivätkin kotona leikkiin mukaan. Päivähoidossa käytettiin nimeä normaalisti. Juttu meni lopulta ohi ja on vaan hauska muisto.
Minä varmaan en suostuisi jatkuvasti käyttämään mitään "väärää" nimeä lapsestani. Tosin minulla on kaksi aikuista (30-40 v) ystävää, jotka ovat lopulta ottaneet virallisiksi nimikseen lapsuuden lempinimet, joilla ei ole mitään tekemistä heidän alkuperäisten nimiensä kanssa.
Poika ei ole todellakaan mikään lellivauva, joka saa tahtonsä läpi, vaan enemmänkin juuri se kiltti perheen keskimmäinen lapsi, joka joutuu aina joustamaan. Kiltti kuin mikä, kun pikkusisko nukkuu, tämä 4-vuotias kuiskaa ja hiipii ettei häiritse. ja kun isoveli tekee läksyjä, poika odottaa kiltisti oven takana veljeä leikkiin, vaikka puoli tuntia, ettei häiritse.
Kuluttaa päivät mielikuvitusleikkiensä parissa, ja jos tahtoo olla Robin, ellei se meitä haittaa, miski ei?
niin viimeistään (esi)kouluun mennessä kyllä iskee todellisuus vastaan ja siinä kohtaa on kyllä lapselle itselleenkin parhaaksi olla mahdollisimman normaali ja massaan sulautuva, etenkin jos on saanut olla kotihoidossa on muutos aika hurja ja siinä kohtaa en soisi olevan mitään ylimääräisiä painolasteja rasitteena. Ja näin siis ihan sillä kokemuksella että meillä on lapset hoidettu eskari-ikään kotona.
Eli en kyllä menisi tuollaisiin mukaan, leikki leikkinä mutta rajansa kaikella. Leikkikin pitää osata lopettaa. Ja 4v tarvii kyllä vielä pitkään aikuista avuksi niiden rajojen vetoon.
leikkikin pitää osta lopettaa.
on aika leikkiä robinia,ja on aika palata normaalielämään... siinä on ero narsistille ja normaali-ihmiselle.
jos se robinvaihe jää päälle,ja kaikki nuoleskelee häntä kutsumalla robiniksi,ei hyvää seuraa.
leikkikää,mutta muuttukaa illalla takaisin normi-petteriksi..
ja poika on oikeasti (mikä nyt sitten nimeltään onkaan). Jos poikaa kutsutaan pitkään ja kaikkien toimesta Robiniksi alkaa hän mieltää itsensä sillä nimellä ja muodostaa sen nimen ympärille minä kuvaansa. Myöhemmin lapsen on paljon vaikeampi omaksua oma nimensä sillä viimeistään siellä eskarissa pojasta käytetään omaa kutsumanimeä halusi poika sitten itseään kutsuttavan ihan miksi tahansa.
Esimerkkinä siskoni tyttö jota vauvasta asti kutsuttu lempinimellä. Aloitti eskarin ja tytöllä meni pitkään että tunnisti kun häntä kutsuttiin omalla nimellään. Usein reagoi kun ryhmässä olevaa toista tyttöä kutsuttiin kun tämän nimi kuulosti lähes samalta kuin siskontytön lempinimi. Tyttö myös osasi kirjoittaa ja kirjaimista tunnistaa vain lempinimensä ja valitsi aina esim. istumapaikan jossa lukin tuo ryhmän toisen tytön nimi. Kovasti aiheuttanut lapsessa hämmennystä kun on joutunut opettelemaan itselleen uuden nimen. Tytön lempinimi siis sellainen että voisi olla myös oikea nimi.Nimi e vastaa kuitekaan tytön oikeaa omaa nimeä.
leikkikin pitää osta lopettaa. on aika leikkiä robinia,ja on aika palata normaalielämään... siinä on ero narsistille ja normaali-ihmiselle. jos se robinvaihe jää päälle,ja kaikki nuoleskelee häntä kutsumalla robiniksi,ei hyvää seuraa. leikkikää,mutta muuttukaa illalla takaisin normi-petteriksi..
Se on vain hänen lempinimensä. miksi Petteriä saa kutsua vaikka peteksi, mutta ei Robiniksi?
hän voi olla MIKÄ/MITÄ VAAN,kun sen nyt hänelle opetatte.vaikka robin hood. myöhemmin vaikka mikä tappaja,joka ei joudu vastuuseen,kun saa olla vain "mielikuvitushahmo",johon äiti uskoo.. VOIN TAPPAA,JA SITTEN MUUTTUA TAVALLISEKSI PETTERIKSI. KUKAAN EI USKO,ETTÄ SE OLIN MINÄ................
leikki on eriasia,kuin oikea elämä.piste.
En kommentoi nyt muuhun, mutta aivan naurettavaa on se, että täällä keittiöpsykologimammat alkavat vetää 4-vuotiaan lapsen kohdalla narsismi diagnooseja esiin. Huh huh! Jotain rajaa nyt kuitenkin. Vaikka onhan se narsismi tietysti muotisana nyt, ainakin tällä palstalla.
18: Jakautunut persoonallisuus ei tietääkseni kehity lapsuuden roolileikeillä ja vaikka lasta välillä kotona kutsuttaisiin toisella, ns. leikkinimellä. Mikäs sairaus sulla on seuraavana jonossa? Nyt lapsesta on jo tulossa narsisti ja murhaaja. Mitä muuta vielä?
Joo. Ihan loogista. 4-vuotias haluaa tulla kutsutuksi, ja jos se on vanhempien mielestä ok, on hän todennäköinen tappaja. Ihan selvä.
Kuten aikaisemmin sanoin, emme ole curling-vanhempia, meistä nyt vaan on ihan hauska kutsua poikaa Robibiksi. Oikeastaan se lähti alkujaan isoveljestä, joka kavereineen alkoi kutsumaan Robin Hoodia ihailevaa pikkujäbää Robiniksi.
ap
hän voi olla MIKÄ/MITÄ VAAN,kun sen nyt hänelle opetatte.vaikka robin hood. myöhemmin vaikka mikä tappaja,joka ei joudu vastuuseen,kun saa olla vain "mielikuvitushahmo",johon äiti uskoo.. VOIN TAPPAA,JA SITTEN MUUTTUA TAVALLISEKSI PETTERIKSI. KUKAAN EI USKO,ETTÄ SE OLIN MINÄ................ leikki on eriasia,kuin oikea elämä.piste.
jos on poliisi sillä hetkellä pyydän, että herra poliisi tulisi syömään tai jos supersankari tulisi syömään jos se on mitä hän on...
:-D