saisiko täältä apua? tai edes neuvoja...

ja vaikka se vielä onnistuisikin, niin hoitopaikan saaminen hoitoa vastustavalle on mahdoton saada, kun hoitoon haluaviakin on jonoiksi asti. Syy on se että kannettu vesi ei kaivossa pysy, eli jos ei otse halua parantua ei varmasti parannu.



Nimi: oman äitinsä samasta syystä vuosi sitten haudannut

ketään, joka olisi läpikäynyt tuon ja osaisi neuvoa. Kannattaisiko soittaa johonkin palvelevaan puhelimeen ja kysyä neuvoa? Puhelinluettelossa on alkusivuilla kaikenlaisia sopivia numeroita. Ja netistä löytyy AA-palvelevia puhelimia tosi monelta paikkakunnalta:



http://www.aa.fi/puhelimet.html?adwords=anonyymit%20alkoholistit



Sinuna soittaisin ja kysyisin, kuka osaa neuvoa omaista tuollaisessa tilanteessa.

Voit tietysti soittaa poliisille ja pytää käymään tarkistamaan tilanteen jos et ole muuten saanut yhteyttä äitiisi. Tosin jos ravaavat asunnossa alvatriinsa heillä ei välttämättä ole mielenkiintoa lähteä sinne jollei ole jotain muuta syytä epäillä rikosta siellä... Tuo hoitoon saaminen vasten tahtoaan vaikka olisi vaaraksi itselleen on käytännössä erittäin vaikeata! Valitettavasti, tiedän sen siitä että olen taistelua käynyt oman sisareni kanssa. jatkuvasti sai pelätä että henkensä lähtee, joko oman käden kautta (itsemurha yrityksiä useampi) taikka jonkun huumetoverin (joutui hakatuksi yms. muuta monesti). Hoitoon saaminen ei koskaan onnistunut paria päivää kauemmaksi aikaa ja sehän ei mitään hyödyttänyt!

Tsemppiä ja voimia!

rukoile hänen puolestaan ja kerro hänelle Jeesuksesta, Vapahtajasta. Hän joutuu itse tekemään valintansa.

googlaa siitä lisätietoja

on kyllä aika mahdotonta pakottaa ketään hoitoon. tuntuu muutenkin, että alkoholistien on mahdotonta muutenkaan saada apua.

mieheni isällä on samanlainen tausta kuin äidilläsi, juomista on toki ollut koko elämän, mutta rankemmin noin 10 vuotta. ympärillä pyörii tukiverkkona se vaihteleva juopporemmi ja aina jollain on rahapäivä ja juotavaa riittää. ongelma on ollut se, että millään muulla ei ole väliä ja raha kuluu viinaan ja tupakkaan. ruoka ei ole tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä, se vain unohtuu täysin. sitten kun ei ole pitkään aikaa syönyt mitään niin ei keho enää edes kestä kiinteää ruokaa. olemme vieneet ajoittain ruokakasseja, mutta eihän se niitä itse kaikkea syö vaan sama remmi jakaa kaiken.

noin kuukausi sitten oli ollut tosi kipeä (myöhemmin selvisi pitkittynyt keuhkokuume) ja raahautunut ensiapuun. ei oltu otettu edes jonottamaan vaan käännytetty heti puhalluttamatta pois, sillä näyttää ihan juopolta/pulsulta vaikka olisi selvinkin päin. parinpäivän pästä kun ei enää vastannut puhelimeen sisarukset pyysivät vuokranatajaa avamaan asunnon oven ja siellä makasi aivan sekavana ja jaloissa/käsissä ei mitään tuntoa. ambulanssikuskit olivat myöskin sitä mieltä, että eivät tee mitään sillä äijä on niin juovuksissa, puhalsi 0 ja sitten alkoi tapahtumaan. nyt on sairaalahoidossa, luuta ja nahkaa. ei enää ikinä pysty asumaan itsenäisesti jne. jos olisi vain muistanut syödä niin olisi olut edes jotain mahkuja selvitä. oli vaan päästänyt itsensä niin huonoon kuntoon.

kannattaa käydä katsomassa säännöllisesti, puhelinsoitto ei riitä sillä mieheni isä on varsinainen satusetä. voit viedä ruokaa ja hakea kotiisi syömään. se on huomattu, että ihmistä joka ei koe tarvitsevansa apua eikä sitä halua on tosi hankala auttaa. toivottavasti äitisi tilanne ei mene näin pahaksi, mutta meillä vasta nyt yhteiskunta auttaa ja lasten ukki saa hoitoa. kai se eräänlaista pakkohoitoa nyt on kun ihminen itse ei enää kävele ja elää muissa maailmoissa.

oli myös alkoholisti...

harmi vain että yleensä näillä jutuilla ei ole sitä onnellista loppua vaikka kuinka sitä toivois... olen kerran aiemmin soittanu jo johonki aa-numeroon ja sieltä todettiin vain tämä sama ongelma että hoitoon pääsy on todella vaikeaa jopa niille jotka sinne itse haluaisivat.. lisäksi asun eripaikkakunnalla (150km päässä) joten en pääse itse äitiä etsimään ja hänen tilaansa tarkistamaan.. toisaalta varmaan parempikin, ettei niitä kaikkia kauheuksia näe.. mutta siskoni on vasta 12v, ja kovasti vielä äitiä tarvisi.. siksi varsinki näin joulun alla tuntuu että sydän pakahtuu kun ei voi muuta kun sivusta katsoa... onneksi hänellä kuitenki asiat sinällään ihan hyvin isämme kanssa. ajattelin että jos ensiviikko menee vielä sielä remmissä, josko sitten soittaisin poliisille että tarkistaisivat ainakin sen ettei sitä sielä väkisin ja aivan tiedottomana pidetä. parempi jos veisivät vaikka edes yöksi putkaankin, siellä ois ainaki turvassa.