onko teistä reilua käytöstä mieheltäni

Kyllä toisen läsnäolevan aikuisen pitäisi yrittää parhaansa mukaan antaa sairaana olevan levätä.



Eli ei minusta ollut reilua käytöstä mieheltäsi.



Jaksamisia sinulle.

Koita jaksaa. Tottakai miehen olisi pitänyt jaksaa käydä kaupassa ja hoitaa lasta, kun sinä olet kipeä.

aloin jo miettimään että olenko väärässä. jos alan asiasta huutaan että olen sairaana ja haluan levätä niin mies vaan sanoo että oot hullu. ei kukaan ihminen ansaitse tällasta kohtelua. :`(

mies on kans joskus vähän tollanen. Muutama viikko sitten mullakin oli järkyttävä päänsärky, joka alkoi jo yöllä ja oli voimissaan aamulla. Koitin siinä sitten tehdä normaaleita aamutoimia ja siihen saakka pääsinkin että kuopuksen puuron sain mikroon. Sitten ei enää pystynyt jatkamaan ja sanoin miehelle etä anna pojalle puuro, mun on pakko päästä lepäämään. Vastaus oli että ok, mut tee sä sitten esikoiselle aamupala. Sitten pillahdin itkuun ja karjuin että on se jumalauta kumma että en sais koskaan pyytää miestä tekemään samaa mitä mä teen joka päivä! Ja sillonkin olin tehnyt jo puolet aamun hommista. No joo, sain mennä sit sohvalle potemaan ja mies hoiti lapset.

sitten terve tai sairas. Jos olen sairas niin lepään ja mies hoitaa hommat. Ja normaalistikin olen päivät töissä ja mies usein kotona eli tekee siis kotitöitä silloin.



Kurjaa jos on kaikki kotityöt sulle kasaantuneet, mutta ymmärrän että kukaan mies ei huutamalla ja käskemällä tee mitään. Aikuisten suhde on toisenlainen ja perustuu molempien omaan haluun ja ymmärrykseen tehdä yhteisiä asioita.

Täällä niin tyypillinen kaikestanarisija: tekokynnen katkeaminenkin saa aikaan vkon kestävän heikotuksen.

Vanha satu lammaspaimenesta ja susista: miten mies voi tietää että oikeasti heikottaa jos sitä kokoajan ilmassa?

miehen heittäisin samantien ulos! Aivan järkyttävää käytöstä! Minun mieheni ei anna minun tehdä edes mitään, kun olen kipeä.

Ja sitten jos sitä itseään vähänkin sattuu, kynsi on katkennut tai jotain, niin sitten se on kuin uliseva koira, jota pitää hoivata ja paijata, ja palvella kuin jotain kuninkaallista. Herra vaan makailee ja voivottelee tuskasta kiemurrellen.

Minä joudun hoitamaan kipeänäkin kotityöt ja lasten nukutukset ja syötöt sun muut.



Katkeroittaa. En usko, että pääsen yli tosta kaunasta milloinkaan, ja siten me varmaan päädytään eroamiseen, kunhan aika on kypsä. Ei paljon tee mieli seksiäkään tuommoisen nahjuksen kanssa.

jotka kuvittelee vaimojaan äideiksi, jotka kantavat vastuun lapsista ja heistä itsestään. Ehkä ne ovat jääneet lapsena vaille äidin rakkautta..

näin yh:na on jopa enemmän voimia sairastaa kun ei mene energiaa siihen pahaan mieleen. Meillä minä hoidin lasta vaikka kuumetta oli lähes 39, herra vain makoili sohvalla. Ja kun miehelle iski pieni nuha (ilman kuumetta) niin sehän oli sängyn pohjalla kuolemankielissä :)



Onneksi jo exä, elämä on huomattavasti helpompaa kun on yksi aikuinen lapsi pois saman katon alta.

löin eropaperit kouraan ja sanoin etsiväni asuntoa itselleni ja lapsille. Siinä vaiheessa vasta tajusi, että kotona ei voi olla vapaamatkustajia.

miehesi on sietämätön hyypiö. Minä en tee edes terveenä kaikkia kotitöitä, koska mies on myös aikuinen ihminen.

Ei ihme, jos menee hermot.

Oma mieheni samantyylinen, alkaa heti oikuttelemaan, jos olen sairas. Tyyliin: "jos et kerta viitsi lasta hoitaa, niin siivoaisit edes sitten".

Osoittaa myötätunnon puutetta ja itsekkyyttä. Vaikka kiukuttaahan se, jos kodinkone menee rikki.

Ja v***aa äärettömästi toi tyyppi mikä täällä käy nukkumassa, syömässä ja tietokoneella näpertämässä.



Varmasti stressais paljon vähemmän kun olisi lapsen kanssa kahdestaan ja lapsesta tarvitsee oikeasti huolehtia. Prkle toisesta aikuisesta ihmisestä.



Takasin äidin helmoihin tollanen sais mennä. Äiti passaa ja paapoo.Varmaan pyyhkis takapuolenkin kun ukko sitä pyytäis. Hus!

miehesi olisi sellainen, ettei itsekään "pode" mitään tautia koskaan?

Mun mies on sairastanut viimeksi (siis niin, että jäi oma-aloitteisesti töistä kotiin flunssansa kanssa ja vaan nukkui) kunnolla joskus vuosia sitten. Ja koska hän ei ole oikeasti ikinä kipeä niin ei tahdo ottaa tosissaan munkaan sairastelua. Mä saan herkästi kaiken maailman flunssat aina ja saan sitten selitellä miks en ole oikein pirteä oma itseni. Sairastin joskus influenssaa, olin aivan sängyn pohjalla ainakin viikon ja mieheni sitten töistä tullessaan kysyi, että mitä ruokaa tänään on? Olin ilmoittanut hänelle aamusta, että nyt olen sitten todella kipeä. Ei onneksi enään nykyään ole niin "jyrkkä" sairastamisen suhteen, kuin alkuun oli. Nyt on ruvennut ymmärtämään, että kaikki eivät voi sairastaa samalla tavalla, kuin hän. Mutta ei siinä kyllä huutaminen auta, kokeile puhua niin kuin haluaisit itsellesi puhuttavan :)

vaan siitä,että APn miehen mielestä APn tulee hoitaa lapsi, kaikki kotityöt, kauppareissut, miehelle ruokaa ja antaa miehen "levätä" raskaan työpäivän jälkeen. Sairaana et vaan ole ehtinyt tehdä kaikkea. Itse en noin epätasa-arvoisessa parisuhteessa elelisi hetkeäkään.

mä olisin jättänyt ukon laittamaan lapsen nukkumaan ja häipynyt yksin rauhassa kauppaan.

Meillä mies myös välillä heittäytyy samanlaiseksi.



Minä en myöskään koskaan ole oikeasti kipeä ja jos olen kipeä ja hän joutuu tekemään normaalia enemmän kotihommia (joka on kuitenkin paljon vähemmän kuin mitä minä teen), niin laskee minuutit ja tunnit, jotka joudun sitten tekemään takaisin. Oikeasti ilmoittaa, että nyt on hänen oma aika 2 tuntia ja 30 min, koska hän teki

silloin tämän verran ylimääräistä.



Ja jos jostakin suutun ja sanon, niin sitten mököttää ja tekee juuri niin kuin haluaa tai ainakin niin, miten minä en haluaisi. Ei juuri esim. mene kauppaan tms. ja tietää, että minä sitten menen.



Nyt mies on töissä toisella paikkakunnalla ja käy kotona enintän joka toinen viikonloppu. Kun sanoin, että olisi kiva sellainen myötätuntoinen ja arvostaisi minun panostani. Etenkin ymmärtäisi, ettei minulla ole helppoa yksin kolmen lapsen kanssa. Niin herra vain toteaa, että tuo on ihan normaalia lapsiperhe-elämää... sehän kovasti lohdutti ja tulipa hyvä mieli, kun hänen töidensä vuoksi venyn ja paukun. Olin siis ihan tyhjästä valittaja ja heikko ihminen, kun muut perheenäidit kestäisivät tämän ihan tuosta vain.



Oikeastaan lapsien kanssa oleminen ei ole niinkään rankaa vaan ne kaikki vaatimusket työnantajalta ja hoitotädiltä. Yhtään en pysty töissä venymään ja tekemän ylitöitä ja taas jo olen 5 min myöhässä hoitopaikasta hakemisen kanssa, niin hoitotäti valittaa. Aina huomauttelee, että kaupassa voisi käydä lapsetn haun jälkeen. Joo ihan samaa mieltö ja en tosiaan ehdi kaupassa käydä, kun lähden töistä klo 16.00 ja ajan ruuhkassa tuhatta ja sataa ja olen noin 16.40 hakemassa lasta. Matkaan menee vain se aika ja jos on ruuhkaa niin muutama minuutti vielä enemmän. Tuntuu ettei mikään riitä ja vaikka mitä tekisi, niin mistään ei saa koskaan mitään kiitosta.



Luulisi, että mies edes arvostaisi, koska itse ei varmasti samaan suostuisi ja aikaisemmin kun laski joka minuutin, mitä itse oli ylimääräistä tehnyt. Toki kun tästä olen maininnut, niin kieltää koskaan sanoneensa näin. Jo ihan varmana olen kuvitellut sen 100 sellaista kertaa ja kuvitellut, kun mies menee surffailemaan hyvällä omalla tunnolla.



Ajattelin itsekin ihan kettuilleksani laskea kaikki tunniteja kerot jossakin vaiheessa,että nyt olen sitten tehnyt tämän verran ylimääräistä.



Anteeksi pitkä selostus omista viotuksista, mutta ymmärrän hyvin, että otti päähän.

Hanki täsmälääkitys siihen migreeniin. Ennaltaehkäisevää lääkitystä on myös saatavilla. Kai syöt magnesiumia, se on ensimmäinen askel?



Sitten täsmälääke samantien kun oireet alkaa. Hoida ensin tämä perusasia, sitten voit keskittyä miehen herättelyyn.

muuttui tuollaiseksi kun saimme lapsen, siis oli varmaan ollut jo aiemmin, mutten tajunnut sitä kun oli niin omat jutut molemmilla enkä sen apua juuri koskaan mihinkään tarvinnut.

Lapsen synnyttyä itsekkyys ja välinpitäättömyys muihin kuin hänen juttuihin korostui. Ei auttanut vaikka kuinka yritti puhua, ehdotaa jopa avioliittoneuvojaa ja lopulta sanoin suoraan että haen eroa.

alle vuoden sitä nahjustelua katseltuani päätin että heti kun menen takaisin töihin saa äijä lähtöpassit ja näin tein. Sirtten kehtasi vielä sanoa että tuli kuulemma ero yllätyksenä sille -yeah right.



Eli erosimme kun lapsi oli 2 vuotias ja yksinhuoltajana olen jaksanut paljon paremmin.

Lapsen kanssa kaksin ei tarvitse huolehtia kuin omista sotkuista ja lapsesta, ei ole aikuista "lasta" lisäksi makaamassa.

Niin ja mun mies oli myös äitinsä pilalle passaama tietokone nortti. Muuta ei kotonakaan tehnyt kuin aina konetta näpläämässä.

Päätinkin että mun pojasta ei tule samanlaista nahjusta ja niimpä nyt koululaisena osallistuu kodin siivoamiseen, osaa imuroida, täyttää ja tyhjentää apk:ta jne.



Eli keten jo selvääkin itse en tuollaista p****kasaa katsois.

Nyt olen uudessa liitossa ja nykyinen mieheni osallistuu kodin ylläpitoon ja jos olen sairaana niin todellakin hoitaa lapset ja kodin kokonaan. Ihan niinkuin minäkin teen jos hän on sairaana.

Ja nykyinen mies ei todellakaan ole mikään nörtti tossukka nörtti vaan kunnon miehekäs mies.