18-vuotias ei kenties tule kotiin jouluaterialle. Olisiko OK teille?

Poikaystävällä on eroperhe. Tämä tietenkin mutkistaa kuvioita (enemmän potentiaalisia kyläpaikkoja) mutta myös suoristaa siten, että hänen vanhempansa eivät ole tottuneet pojan seuraan joka jouluaatto.

ap

Koska se tarkoittaa luultavasti sitä, että he saavat lapsensa jouluksi kotiin vain joka toinen joulu. (Ymmärsin siis, että tässä oli ideana se, että "eihän se kuitenkaan ole joka joulu kotona").

Olen sitä mieltä, että jos 18-vuotias elää vanhempiensa siivellä, olisi kohtuutonta teinimäisen mielenosoituksellisesti kieltäytyä joulusta vanhempien kanssa jonkinlaisen irtioton hengessä.

Jos kuitenkin tilanne on se - kuten nyt epäilen - että nuoret ovat kovin rakastuneita toisiinsa, haluaisivat viettää ensimmäisen yhteisen joulun ja asuvat kuitenkin jo omillaan eli poistuvat kodistaan jouluksi, sitä olisi syytä kunnioittaa. He ovat kuitenkin täysi-ikäisiä ja sen, kuinka vakavissaan he ovat toistensa suhteen tietävät vain he itse. Olisi hirveän väheksyvää evätä ajatus yhteisestä joulusta mitätöiden toisten parisuhdetta. Sitä mieletäni olisi nimittäin tuollainen "syötte ensin kotona ja leikitte sitten yhdessä" -tyyppinen ratkaisu, jota joku ehdotti.

Olen ehkä höppänä romantikko, mutta musta tämä ei ole perheen tappio, vaan rakkauden voitto. :) Tuo voitto tosin kirpaissee sitä, joka ei saa pariskuntaa joulupöytäänsä.

tosi hyvin ap:n mielipahaa ja yllättävää tilannetta ensi kertaa näin joulun alla, mutta jäin vain miettimään, että miten se jouluateria maistuisi, jos tietäisit, että olet pakottanut toisen samaan pöytään ja hänen näkökulmastaan katsoen pilannut hänen joulunsa?



Kerrankin en sano anopista, mutta mun äiti on juuri tuollainen, ei häntä kiinnosta eikä hänelle edes ole olemassa toisen omia toiveita tai suunnitelmia, pääasia että hommat vedetään sillä kaavalla läpi kun hän on hyväksi katsonut.



Eli kai meidän aikuisten elämäänkin kuuluu pettymysten sietäminen. Lapselle on kuitenkin äärimmäisen tärkeää saada vanhemmiltaan hyväksyntää ja tukea, joten sen evääminen on hyvin julma rangaistuskeino.

ettei toki kysymisestä ikinä haittaa ole, kunhan muotoilee hyvin. Tuskinpa kenenkään lapsi loukkaantuu siitä, että äiti haluaa hänet jouluksi kotiin, mutta pakottaminen tai poikaystävän seuran vähättely lienee syytä jättää väliin. ;)

ihmetellä, että tosi paljon on omillaan asuvia "teinejä", joiden oma koti on kuitenkin vanhempien ostama kaksio hyvältä paikalta ja kerralla kaikki tarvittava sisustus vanhempien maksamaa. Jos eläminenkin kerran vielä maksetaan, niin mä en itse taitaisi tähän suostua. Muutin itse lopullisesti omaan kotiin 22-vuotiaana, enkä saanut vanhemmiltani kuin tavanomaiset joulu- ja synttärilahjat ja jotain vanhoja kodin tavaroita. Että ollaankohan tässä nyt sillä linjalla, että se vanhempien kustannuksella etäkodissaan asuva lapsi on sitten loppujen lopuksi kuin kotona asuva, mutta oma huone on vaan vähän kauempana. Ehkä silloin suurempi määräysvaltakin on oikein, mene ja tiedä.

Kiitos vertaistuesta kaikille kirjoittajille. Ehkäpä nyt osaan ottaa tämän ihan rauhallisesti.



On pakko myöntää, että en saisi kiitettävää arvosanaa nuoremme itsenäistymisen tukemisesta. Tuin häntä muuttovaihessa, mutta sen jälkeen tilanne on ottanut yllättävän koville. Olen kokenut kovia hylätyksi tulemisen tunteita, vaikka muistan aivan hyvin tehneeni täsmälleen samoin omalle äidilleni. Tosin minä kyllä matkustin satojen kilometrien päästä äidin lihapatojen ääreen joka joulu vielä noin 10 vuotta sen jälkeen kun 18-vuotiaana muutin pois kotoa.

ap

ihmetellä, että tosi paljon on omillaan asuvia "teinejä", joiden oma koti on kuitenkin vanhempien ostama kaksio hyvältä paikalta ja kerralla kaikki tarvittava sisustus vanhempien maksamaa. Jos eläminenkin kerran vielä maksetaan, niin mä en itse taitaisi tähän suostua. Muutin itse lopullisesti omaan kotiin 22-vuotiaana, enkä saanut vanhemmiltani kuin tavanomaiset joulu- ja synttärilahjat ja jotain vanhoja kodin tavaroita. Että ollaankohan tässä nyt sillä linjalla, että se vanhempien kustannuksella etäkodissaan asuva lapsi on sitten loppujen lopuksi kuin kotona asuva, mutta oma huone on vaan vähän kauempana. Ehkä silloin suurempi määräysvaltakin on oikein, mene ja tiedä.

Niin koska itseäsi ei ole kotoa muuttaessa tuettu niin muitakaan ei saisi?

Monelta pieneltä paikkakunnalta teinit muuttavat 15-16-vuotiaina pois kotoa koska lähtevät opiskelemaan, joka ei pienellä paikkakunnalla niin vain onnistu jos sellaiselle alalle meinaa johon haluaakin.

Silloin minusta on aivan perusteltua että vanhemamt avustavat.

Itsenäisyyttä on muukin kuin itse vuokran maksaminen.

tosi kypsästi, ja tunnen kyllä tuskasi, vaikka olenkin lähempänä tyttäresi ikää kuin Sinua (todennäköisesti). Luulen kuitenkin, että saat vielä monin verroin takaisin, jos voit asettaa nyt lapsesi tarpeet etusijalle. Se ei äitinä kai lopu koskaan :)



Ja toki Sinulla on oikeus tunteisiisi, vaikka ihan sanoakin tytöllesi, miten uusi ja vaikeakin tilanne tämä on, kunhan teet sen syyllistämättä.



Ole reipas ap ;)! Oikein hyvää joulua perheeseesi!

ihmetellä, että tosi paljon on omillaan asuvia "teinejä", joiden oma koti on kuitenkin vanhempien ostama kaksio hyvältä paikalta ja kerralla kaikki tarvittava sisustus vanhempien maksamaa. Jos eläminenkin kerran vielä maksetaan, niin mä en itse taitaisi tähän suostua. Muutin itse lopullisesti omaan kotiin 22-vuotiaana, enkä saanut vanhemmiltani kuin tavanomaiset joulu- ja synttärilahjat ja jotain vanhoja kodin tavaroita. Että ollaankohan tässä nyt sillä linjalla, että se vanhempien kustannuksella etäkodissaan asuva lapsi on sitten loppujen lopuksi kuin kotona asuva, mutta oma huone on vaan vähän kauempana. Ehkä silloin suurempi määräysvaltakin on oikein, mene ja tiedä.

Opintotuki oli suhteessa suurempi - se on laskenut tasaisesti 15 vuotta aina viime vuoteen saakka, jolloin sitä tarkistettiin, muttei edes 15 vuoden takaiselle tasolle.

Lisäksi vuokrat ovat nousseet suhteessa palkkoihin ja tukiin, varsinkin nyt laman aikana ja etenkin täällä helsingissä, jossa niiden suuruus on jo absurdi. Edellinen lama taas tuotti paljon tyhjiä, isoja asuntoja, joissa oli edulliset vuokrat jne.

Lisäksi lainanotto oli realistisempi vaihtoehto aiemmille sukupolville kuin nykyiselle pätkätöihin valmistuvalle porukalle.

En sano, että kaikki olisi vaikeampaa nykynuorille eikä peiliiinkin olisi syytä katsoa, mutta haluan muistuttaa, että mahdollisuudet taloudelliseen omavaraisuuteen ovat erilaiset kuin aiemmin.

Kunhan nyt vain pohdin eri tilanteita. Olin alkuun sitä mieltä, että 18-vuotiaan syönnit eivät enää kuulu äidille, ikävä kyllä, mutta nyt ymmärsin, että kotoa pois asuminen voi olla monenlaista ja siinä tilanteessa vanhempien toiveiden kunnioittaminen voi olla itsestäänselvempää kuin jossakin muussa tilanteessa. Kyllä sä saat tukea lastasi taloudellisesti niin paljon kuin haluat, hieno asiahan se on. Ei millään pahalla.



en-muista-nyt-numeroa

esim opiskelijan tilanne ei ole helppo, varsinkaan jos ei saa kesätöitä, ja opiskelupaikkakunnalla on pakko asua (ja usein vielä markkinahintaisissa vuokra-asunnoissa). Olen itsekin tuota pätkätyöporukkaa, jolla taloudelliseen itsenäisyyteen on heikommat mahdollisuudet kuin esim vanhemmillani. Ehkä mulla on sitten vaan huonot vanhemmat, talouden vakaus heillä tässä iässä oli ainakin ihan eri luokkaa kuin minulla nyt. Mutta pointtini ei siis ollut arvostella lapsiaan rahallisesti auttavia, vaan tuoda esiin itsenäistymisen asteettaisuus; eli riippuvuus vanhemmista vähenee vähitellen, ei kertalaakista.

vain muutama kuukausi sitten tyttäremme vielä asui meillä ja vietti kaikki juhlapyhät ja lomat meidän kanssamme. Poikaystävää ei ollut esitelty. Ja nyt yhtäkkiä kaikki onkin ihan toisin.

ap

Helppoa meille, koska ei ole vakituista naista, joka tahtoisi muuuta:-)



Poika haluaa äidin herkkupatojen ääreen jouluisin ja varmistaa aina, että onhan sitä ja sitä tarjolla ja riittävän iso kinkku, josta voi omaan kotiinsakin viedä:-)

Joskus se iskee kumminkin.



Minulla on nyt 19v lapsi, emmekä ole olleet samassa joulupöydässä sitten joulun 2006. Kyllä siihen tottuu. Eka jouluna on ikävä, toisena kestää jo paremmin.

toinen joulu miehen puolella. Kun ollaan avoliitossa niin on aika normaalia olla joulut yhdessä. Kuuluu ihan tapoihinkin.

Kyllä aikuinen ihminen saa itse päättää missä joulunsa viettää..



Mutta jos ihan sinkkuna vaan haluaa kotona tai kavetreidensa kanssa hengailla jouluna, voisin vähän ihmetellä...Se on sitten aika eri asia.

Hän haluaisi olla riippumaton, mutta ei vielä pysty siihen. Hän tulee maksamaan meille joka kuukausi ainakin kolme kertaa niin paljon kuin kotona asuessaan. Tuntuisi kuitenkin julmalta vetää tämä kortti esiin.

ap

Tuohan on hirveää kiristystä elättää aikuista lasta ja sitten olettaa, että lapsi siinä mitenkään voisi ikinä itsenäistyä. Ei ihme ettei halua tulla teille jouluaattona syömään, se, että hän päättääkin mennä muualle on varmaan hänelle ainoa keino tuntea olevansa riippumaton.

En ole vielä koskaan viettänyt kahdenkeskistä joulua mieheni kanssa. Varmaan alkaa olla aika. Mutta tänä jouluna surettaa, siitä olen varma.

ap

..sitten tytär pääsee itsenäistymään ja voi itsenäisyytensä turvin tulla jouluna meille? Aika julmaa sekin minun mielestäni.

ap

eikö teillä kenelläkään ole niin, että kotona on säännöt ja tavat, joita noudatetaan? Sitten kun elättää itsensä, voi tietenkin tehdä niinkuin haluaa.

Joulu on niin herkkä ja siihen on latautunut paljon tunnemerkityksiä. Tuossa on varmaan juuri suuri tunne se, että ei koe itseänsä loukatuksi vaan otetaan aikuisena. Mutta sitten pitäisi vielä olla niin, että alkukotiin voi tulla muutenkin kuin häntä koipien välissä.



Onnistuisiko teillä sellainen kompromissi, että joulupuuro olisi teillä, johon nuori pari olisi kutsuttu ja sitten varsinainen ateria sitten siellä muualla.

ja kysyt,tulisivatko joulupäivänä tai tapanina teille syömään=)