Miten joku jaksaa sitä valvomista, jos on vauva ja muita pieniä lapsia yksin hoidettavana?

Ja pakon sanelemana jaksaa vaikka mitä.

tullut vauvan kanssa valvottua (unta ihan maksimissaan vrk:ssa 2h, yleensä tuntiin ja sekin vartin pätkissä) ja huolehdittua isommat kouluun ja vielä koittanu jaksaa touhuta taaperon ja 4v kanssa. Jaksaminen on todella kortilla, mutta niin tuntuu olevan (ulkopuolinen) apukin.

Vielä ehdit tänne koneellekin..

mutta auta armias, kun saadaan täi tai kihomatoiepidemia.



Mä eristän kohta lapset kaikista kontakteista!

apuna kun joutui lomautetuksi ja luultavasti jatkossa apuna kerran viikossa niin kauan kun lomautus kestää. Siskollani kun on omakin perhe niin ei aina voi olla apuna, mutta onneks ees vähän kun ulkopuolista apua ei näköään saa millään. Ennen tätä on nuorin ollut miehen vanhemmilla yhden yön ja sen turvin on pitänyt jaksaa. Tulin käväseen koneella, mutta kohta painun unille.



3

Tarkoitatteko tuolla pakolla, että joku on painostanut hankkimaan lapsia? En oikein ymmärrä miten selviää järjissään lasten kanssa, jos se on pakonomaista.. Itsellä ei vielä lapsia, eikä tuo pakko oikein kiinnostaisi. Onko motivaationne siis se että kyllä se lapsuuskin joskus loppuu? Sorry hiukan provosoivaa ;/

Oon jaksanu kaikkien kolmen kanssa rutistaa sen ekat kaks vuotta kun ovat heräilleet pitkin yötä. Keskimmäisen korvakierre ja allergiat päälle. Sitä se pakko tarkottaa että ethän sä voi todeta lapselle että tänään saat itse pärjäillä, äiti nukkuu nyt?! Ja kun on paha vaihe niin tuntuu tosi rankalta mutta jälkikäteen tajuaa että ne valvotut kaksi vuottakin on lyhyt aika ihmisen elämässä. Tosin mulla niitä on ollu kuus kun lapsiakin kolme. Jotkut lapset kuulemma nukkuvat paremminkin mutta meillä tämä kahden vuoden heräily on ollut ihan vakio kaikkien kohdalla. Luultavasti lievät allergiatkin mitä jokaisella on ollut ovat tehneet kiusaa.

taas aina ihmettelen että miten te valvojat pysytte hereillä?! Mä nukahdan pystyyn jos oon yöllä nukkunu jotain 6h! Mä en todellakaan olisi tolpillani jollain parin tunnin pätkäunilla!

keskimäärin 10 kertaa yössä ekan vuotensa aikana, mutta kun nukutaan perhepedissä, ei se haittaa. Nyt vieläkin kun pienin on 1-v8kk meillä herätään n. 3 kertaa yössä, mutta ei me jakseta siitä stressata. Ylös sängystä ei nousta kuin pakon edessä, ja lapset saa öisin siirtyä meidän vireen jos haluavat.



Me siis olemme minimoineet kaiken toiminnan yöaikaan. silloin kun vauvat ovat huutaneet yöllä, olen laittanut itseni puoli-istuvaan asentoon ja hytkyttänyt vauvaa siinä rintani päällä.

keskimäärin 10 kertaa yössä ekan vuotensa aikana, mutta kun nukutaan perhepedissä, ei se haittaa. Nyt vieläkin kun pienin on 1-v8kk meillä herätään n. 3 kertaa yössä, mutta ei me jakseta siitä stressata. Ylös sängystä ei nousta kuin pakon edessä, ja lapset saa öisin siirtyä meidän vireen jos haluavat.

Me siis olemme minimoineet kaiken toiminnan yöaikaan. silloin kun vauvat ovat huutaneet yöllä, olen laittanut itseni puoli-istuvaan asentoon ja hytkyttänyt vauvaa siinä rintani päällä.

Meillä on siis vauvat aina nukkuneet vieressä ekan n. 1,5 vuotta ja sitten siirtyneet omaan sänkyyn. Eli yöimetykset olen hoitanut vain kääntämällä kylkeä. Myöhemmin meillä on ollut lasten kanssa sääntönä, että omaan sänkyyn käy jokainen nukkumaan, mutta yön aikana jos herää ja haluaa, saa tulla viereen.

Mä en ole ollut pikkulapsiaikana erityisen väsynyt koskaan, näillä järjestelyillä meillä saa jokainen nukuttua tarpeeksi.

En ymmärrä muuutoin kahden tunnin yöunia. Itsellä 5 lasta, jotka valvottaneet lähinnä vain sairaana ollessaan (ja onhan noita sairauksia riittänyt). Ollaan vuoroteltu mieheni kanssa ja yritetty aina antaa väsyneemmän nukkua. Olen parhaimmillaan mennyt töihin 1,5 h:n unien jälkeen (sekin pätkissä), mutta ihmeesti nuorena jaksaa. Tämä siis jo taakse jäänyttä elämää, nuorin jo 7v.

Siitä miten imetys sujuu ja yleensä monesta asiasta. Meillä isä hoitaa osan vastuusta työpäivän jälkeen, voi vähän huokaista. Yöt menee perhepedissä vauvan kanssa, vauva syö kun on nälkä ja minä nukun.Vaipat vaihdetaan vähällä metelillä ja vain kun on pakko.

Tarkoitatteko tuolla pakolla, että joku on painostanut hankkimaan lapsia? En oikein ymmärrä miten selviää järjissään lasten kanssa, jos se on pakonomaista.. Itsellä ei vielä lapsia, eikä tuo pakko oikein kiinnostaisi. Onko motivaationne siis se että kyllä se lapsuuskin joskus loppuu? Sorry hiukan provosoivaa ;/

Ei se pakko sitä tarkoita, että lapset ois pakolla hankittu. Voi hyvinkin olla ensin kaksi oikein helppoa lasta, sitten iskeä hillitön vauvakuume ja hankkia siihen se kolmas, joka sitten ei muuta teekään kuin huutaa (vähintään koko ekan vuoden). Siinä vaiheessa on pakko jaksaa, kun ne isommatkin kuitenkin vanhempiaan tarvitsevat. Ymmärrätkö?

Tai tietenkin on pakko jaksaa siinä vaiheessa, kun ne lapset on jo olemassa, mutta nykypäivänähän ei ole pakko tehdä montaa lasta pienellä ikäerolla. Itselläni on yksi 6-vuotias lapsi ja nyt vasta on harkinnassa toinen, kun todella olen varma siitä, että jaksan hoitaa hyvin sekä esikoisen että vauvan, valvotti vauva sitten paljon tai vähän.

on rankempaa, kotona ollessa voi löysäillä päivät, mitä ei töissä voi tehdä, vaikka sairas lapsi olisi herättänyt tunnin välein. Mutta kaikkeen tottuu :).

Siitä miten imetys sujuu ja yleensä monesta asiasta. Meillä isä hoitaa osan vastuusta työpäivän jälkeen, voi vähän huokaista. Yöt menee perhepedissä vauvan kanssa, vauva syö kun on nälkä ja minä nukun.Vaipat vaihdetaan vähällä metelillä ja vain kun on pakko.

Esikoisen vauva-aika oli siinä mielessä rankka, että hän heräsi 1-vuotiaaksi asti joka yö 5-20 kertaa. Alussa ei nukkunu juuri ollenkaan, yöunet kesti äidilläkin pahimmillaan 2 tuntia. Kyllä sitä kuitenkin jaksoi, kun oli mahdollisuus nukkua sitten aamu-unet vauvan kanssa.



Mutta mietin jo kauhulla, että miten ihmeessä sitä pärjää kahden kanssa? Esikoinen herää kuitenkin jo kasilta, ja jos vauva nukahtaakin vasta seitsemältä aamulla (monen tunnin valvomisen jälkeen) niin eihän siinä jää kuin tunti aikaa äidille nukkua.



No, kai se on sitten vaan pakko jaksaa. Esikoisen kanssa oli helppoa, kun sai olla vaikka koko päivän sisällä jos halusi, mutta jos on useampi lapsi, niin joutuuhan niitä vanhempia kuitenkin ulkoiluttamaan, viemään kerhoihin ym.

itellä ei sen enempää kuin 2 lasta. 4v ja 11kk ja olen yh lasten isä ei pidä pahemmin yhteyttä näkee n. 3krt vuodessa. Nuorempi herää yöllä usein viime yönä 14krt 7h aikana. Esikoinen kerhossa 2h päivässä ja nyt vasta vauva alkanut nukkua reilun tunnin päikkärit ennen vaan 15-30min silloin tällöin ja se aika meni kotitöihin eikä ehtinyt levähtää. hereillä kun vauva on kokoajan sylissä/jaloissa ei pääse oikeen mitään tekee. mutta olen onnellinen lapsistani ja koitan aina ajatella positiivisesti ettei mene marttyyrihommaksi :) kokoajan helpottaa kun nuorempi kasvaa ja viihtyy enenmän lattialla ja nukkuu päikkärit vaikka yöt risasia.

t. 4:n äiti

Meillä myös nuorempi 1v. tosi huono yönukkuja, mutta onneksi isompi on aamupäivät leikkikoulussa, niin saan silloin vähän levätä. Ei tarvi koko ajan vasta kaiken maailman "tieteellisiin" kysymyksiin yms.



Mulla mies viikonloppuisin kotona ja silloin saan yleensä ainakin toisena aamuna nukkua pitkään...



Mä ajattelen aina, ettei tätä ikuisesti kestä. Pieni vaihe elämästä, josta en ehkä jälkeenpäin paljon muista.