miksei apivanhemmat voi ymmärtää, että päikkäriaika ei ole vierailuaika..

Kyse ei ole säälittävistä papparaisista. Sitä tässä just yritän sanoa. Muistihäiriön alkaessa ihminen on usein vielä mukana työelämässä ja pyrkii salaamaan oireensa. Hyvin usein häiriö saa rauhassa kehittyä 10-20 vuoden ajan kunnes henkilö on jo niin pöpi etteivät lääkkeet enää auta. Ottaisitte nyt kumminkin selvää ennen kuin määrittelette kaiken mahdollisen itsekkyydeksi. Se, että miehellä on tarve korostaa alaistensa määrää, viittaa juuri siihen, että hän on huomannut ongelmia ja haluaa pitä kiinni arvokkuutensa rippeistä.

En väitä, että tuon kirjoittajan apella on muistihäiriö. Muistutan vain siitä mahdollisuudesta, että jos sana ei mene perille, syynä voi olla jokin muukin kuin ilkeys tai itsekkyys.

Sekin on totta, että esimerkiksi omat vanhempani eivät tajua ollenkaan hiljaisuuden tarvetta vauvan nukkuessa. Meitäkin oli aikanaan viisi lasta ja mekastimme todellakin ihan vapaasti. Vieraat tulivat ja menivät miten tahtovat. Mutta kyllä oma äitini vielä ymmärtää puhetta.

Mutta appi on tietääkseni kyllä ollut jo nuorena miehenä tällainen, perheen on täytynyt aina joustaa hänen uransa edeltä, hän tietää aina kaiken parhaiten jne. Klassinen "perheen pää" tyyppi siis. Eli käytös ei siis ole tietääkseni radikaalisti muuttunut vuosien varrella, joka viittaisi minusta enemmän muistihäiriön mahdollisuuteen. Mutta ei sekään tietysti poissuljettu vaihtoehto ole. Ja vaikka sellainen olisikin, hän tuskin suostuisi hoitoon tai ottamaan huolta siitä vakavasti... :-/

vaikka sitä ei päivisin halua noudattaa minuuttiaikataulua ja muutenkaan ei tarvitse nipottaa kaikesta niin eihän se kuitenkaan tarkoita, että kaikki on ok. Luulisi olevan ihan normaalijärjellä päätelty, ettei yöllä kyläillä vaikka päivisin kyläily olisi ok.



Kyllähän meillä esim. päivällisvieraat jäävät istumaan iltaa, lapset laitetaan nukkumaan ja aikuiset istuskelevat myöhään yöhön. Silti ei eriksee tule vieraita yöllä.



Järjen käyttö on sallittua, hyvät av-mammat :)

Lapsille tietty säännöllisyys päivän toiminnoissa on hyväksi. Itsekin syön mieluiten samaan aikaan päivästä.

mutta ap kirjoittaa, että viikottain.. Eli ilmeisesti kerran viikossa isovanhemmat pistäytyisivät ja toisivat samalla jotain - hui kauhistus! Ehkä heillä on jotain menoa siellä päin juuri siihen aikaan, ehkä kaikista menoistaan isovanhemmat eivät edes kerro. Ilmeisesti isovanhempien pitäisi ajaa kotiin odottamaan ja tulla sitten ap:n aikataulun mukaisesti käymään.



Löysää vähän sitä pipoa ap

Lapsille tietty säännöllisyys päivän toiminnoissa on hyväksi.

Ehkä näillä ap:n kuvaamilla "ongelmatapauksilla" on juuri tuosta kyse, että he eivät osaa viettää päiviään muuten kuin saman aikataulun kanssa, eli lounaan jälkeen lähdetään kyläilemään. Rytmi on tärkeää vauvoille ja eläkeläisille ;)

onko kukaan kokeillut ja millä menestyksellä ja mihin ikään asti se vaikuttaa, kun sanotaan että mitä kuuntelee kun odottaa vauvaa, niin sama musiikki(tai tutun sarjan tunnari) rauhoittaa sitä kun on syntynyt?

Jos sinä löydät sieltä lähteen, jossa yksiselitteisesti sanotaan, että aina joka tilanteessa ympäristöllä on suurempi vaikutus kuin temperamentilla, niin pistää ihmettelemään sunkin lähdekritiikittömyys.

Jos tottumuksella onkin vaikutusta, niin ei se tarkoita, että ap:n lapsi on sen ikäinen, että hän on vielä ehtinyt tottumaan noihin ovikellon ääniin niin, ettei ne häiritse unta. Sillä kyllähän se tottuminenkin vie aikansa, eikö. Vai et kai väitä, että kun lapsi on kerran kuullut ovikellon äänen, niin sen jälkeen hän ei enää herää siihen?

temperamentilla on vaikutusta, mutta enemmän vaikutusta on tottumuksella - ainakin tutkimusten mukaan. Odotas niin kaivan esille vielä lähteet, ovat tosin vielä muuttolaatikossa kun työhuoneen osalta muutto vielä kesken. Sinä voisit myös esittää ne lähteet, joissa temperamentin osuus tässä olisi ratkaiseva - en nimittäin ole koskaan törmännyt moiseen tutkimukseen ja ihan alan ihmisiä kuitenkin olen =)

vihaat appivanhempia ja tämä nukkumisepisodi on kurja keino peitellä todellista syytä

31, mieluummin minä ammun pöntöille appivanhemmille napin otsaan kuin koiralleni, joka tekee työtään eli vahtii taloa.

Mitähän iloa on siitä, että koti on kuin rautatieasema, jossa kuka vaan saa rellestää miten vaan?

jos haluat tappaa koiran.



Sitäpaitsi minun appivanhempani eivät piipahtele päikkäriaikaan. Ei, he voivat tulla esim. pyhäaamuna kello 6.



Lähtevät ajamaan hetken mielijohteesta 250 kilsan takaa, koko aikana matkalta ei voi soittaa - ja pöllähtävät sitten vain oven taa rimputtelemaan.

Samoin kaikki muutkin kiukkukirjoitukset ovat muiden kirjoittamina, ihan selvennyksen vuoksi.

ap

melkein 50 vuotta. Hän on aina ollut omanapainen ja nähnyt ainoastaan yhden hyväksyttävän tavan hoitaa asioita. Ei se että hän on nyt sen lisäksi vanha, poissulje luontaista itsekkyyttä ja sosiaalisten taitojen totaalista puuttumista. Pikemminkin se vain ruokkii hänessä taipumusta kehittää niitä sfääreihin, kun tietää että voi aina vedota ikäänsä.

Api??

Mikä ihme vastakkainasettelu tässä vanhassa ketjussa on? Noinko vaikea ymmärtää, että joku vanhempi tykkää elää metelissä ja rennosti eikä välitä, vaikkei vauva saa nukuttua tai sitten se vauva ei välitä. Ja joku vanhempi todellakin haluaa tarkemman aikataulun ja hiljaisuuden esimerkiksi lukeakseen jotain keskittymistä vaativaa täydessä rauhassa itsekseen (kuten minä) ja opettaa vanhemmatkin lapsensa viettämään ns. siestaa ja leikkimään hetken rauhallisemmin. Ja ehkä jonkun vanhemman osasyy tähän on se, että se vauva/taapero reagoi herkästi liian lyhyisiin uniin (vaikka kuinka olisi kokeiltu joustoja) ja on sitten hankala koko loppupäivän tai ei saa unta illalla tms. tms. Jokainen perhe tavallaan. 

Ei ne ymmärrä.

Meilläkin tuli valtava riita siitä, kun he loukkaantuivat, miten heitä ei pidetä perheenjäseninä.