Lue keskustelun säännöt.
Miten eroon epävarmuudesta ja virheiden tekemisen pelosta?
16.12.2009 |
Minulla on aina ollut aika huono itsetunto ja olen ollut ujo, mutta nyt se alkaa kyllästyttää. En uskalla esim aloittaa uutta harrastusta kun pelottaa esim jumpassa, että teen väärin tai menen sinne vääränlaisissa vaatteissa tms. Töissä ollessa aina pelkään, että teen virheen, olen valmistunut filosofian maisteriksi, mutta en usko, että saan töitä kun olen niin epävarma. Ja jos saan, pelkään koko ajan tekeväni virheitä. En ole tyhmä mutta mietin aivan liikaa itseäni ja tekemisiäni, ja mitä muut minusta ajattelevat.
Olen ollut terapiassakin monta vuotta, mikä ehkä hieman auttoi, mutta ei muuttanut minua perustavanlaatuisesti. Mikä neuvoksi?
Kommentit (10)
kun nää sun tekemiset ei vaikuta maailmanrauhaan, voi ihan rauhassa olla ja tehdä mitä lystäät. Vain virheistä oppii, ja oppimista koko elämä. Ei ole mitään jättiläissilmää joka sua tarkkailee. Olet sinä, ja ihana upea ihminen! Hyvä sinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannalta katsoo, miksi virheistä pitää nostaa sellanen mekkala. Kukaan ei ole täydellinen, ja virheet on ollenaisia oppimisen kannalta.
että olet osa tätä maailmaa, ja sulla on avan yhtä suuri oikeus olla täällä ja tehdä asioita (niitä mokiakin) kuin kellä tahansa muulla.
Yritä aktiivisesti miettiä kaikkia niitä hyviä ja hienoja asioita ja tekoja joita oot tehnyt.
Älä jää vellomaan siihen yhteen virheeseen, katkaise se ajattelu välittömästi. Jokainen on joskus torspo ja mokailee, mitä sitten? Jos joku katsoo sua pitkin nenänvartta, anna katsoa ja vaihda seuraa.
Ja mieti taas niitä hyviä asioita.
ykleensä ei juuri mitään. Vaikka seuraisikin, se on yleensä korjattavissa ihan vain yrittämällä uudestaan toisin.
Sä tosiaan mietit liikaa sitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Eivät he ajattele sinusta juuri mitään, sillä he ovat kiinnostuneita sun työstäsi.ja tällä hetkellä ongelma on siinä, että pienten virheiden pelossa teet yhdesn suuren virheen: jätät tekemättä yhtään mitään. Sille SE on virhe, josta seuraa jotain (siis et saa elää sitä elämää jota haluaisit). Mutta sekin on korjattavissa kun nyt yrität uudestaan, toisin ja alat tehdä asioita.
että vaikka teet miten, niin se on jonkun mielestä tehty oikein ja jonkun toisen mielestä taas väärin. Ihmiset myös hyväksyvät toisiltaan aika paljon ja kiinnittävät huomion toisiinsa kokonaisuuksina, ei yksittäisten onnistuneiden tai epäonnistuneiden tekojen summana. Ei tämä sinua varmaan lohduta, mutta tosiasia on että aina roiskuu kun rapataan, eli kämmejä sattuu kaikille, ja niistä sitten vaan jatketaan eteenpäin. Pahinta oikeastaan on ettei koskaan edes yritä mitään :)
Voimia sinulle! Kyllä elämä kantaa..!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vielä yksi juttu: ikä tuo itsevarmuutta. Tilanteesi kuulostaa tutulta. Olin itse 23 v, kun sain maisterinpaperit käteeni, kaverit pitivät fiksuna ja lahjakkaana, mutta olin valtavan epävarma ja ujokin. Masennuksen takia saamani terapia ja lääkitys ovat auttaneet toki, mutta eniten kuitenkin ajan kuluminen ja onnistumisen kokemukset.
Nyt yli kymmenen vuotta työelämää katseltuani olen huomannut, että pärjään vallan loistavasti. Muut ihmiset, jotka valmistuessani näyttivät niiiin paljon fiksummilta ja pätevämmiltä ja vaikka mitä, ovat paljastuneet ihan tavallisiksi tallaajiksi.
Tsemppiä sinulle.
on apu ongelmaasi. Eli keskitypä yhtenä päivänä oikein kovasti tekemään niitä virheitä, ihan tietoisesti. Voit vaikka huomata, että mitään katastrofaalista ei tapahtunutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan sinulla on paljon erilaisia ominaisuuksia. Olet myös jo saavuttanut elämässäsi asioita, kuten tutkinnon ja ilmeisesti olet saanut jotain töitäkin. Älä leimaa itseäsi noin, vaan elä elämääsi niin täydesti kuin itsestäsi tuntuu hyvältä.
Minulla on kaksi lasta, toinen vasta 3 kk ikäinen. En ole kuitenkaan juuri ollut 'oikeissa' töissä, eli koulutustani vastaavissa (valmistuin kylläkin vasta vuosi sitten). Olen tehnyt paljon ns. hanttihommia, kuten ollut myyjänä jne.
Eli en ole ihan nuori enää, vaikka nuori olenkin. Kiitos kannustavista kommenteista. Olen joskus miettinyt, että elisin viikon verran siten kun en ikinä uskalla eli kävisin harrastuksissa ja tekisin muutakin 'epätavallista' ja kokeilisin, miltä se tuntuu. t. ap
siihen täytyy vain sopeutua. Kun on jonkun kämmin tehnyt, niin siitä päääsee yli ja oppii varomaan ainakin niitä. Minullekin alkuun oli vaikeaa, varsinkin kun tuhannet ihmiset sen näkee.