Onko väärin ottaa 5 v poika viereen sänkyyn nukkumaan oman läheisyydentarpeen takia?

Itsekin otan aina jonkun lapsen viereeni jos mieheni ei ole kotona, koska pelkään itse pimeää ja mörköjä.Ja se että esim. halailen lapsia, johtuu siitä että tarvitsen itse kosketusta ja läheisyyttä, joita en mieheltä tarpeeksi saa. Ja teini-ikäisiä poikiani käytän miehen korvikkeena kantamaan painavia kamoja, vaihtamaan lamppuja yms., koska he auttavat minua ilolla toisin kuin mieheni.



Enkä tietenkään kerro näistä motiiveista lapsille. Se että he ehkä vaistoavat olevansa äidille emotionaalisesti tärkeitä, ei ole mikään paha asia. Minusta se on päin vastoin ihmissuhteen perusta. Pitäähän vanhemmuuden olla myös vanhemmalle tyydyttävää. Vanhemmaksi ryhtyminen pelkältä duuni- ja velvollisuuspohjalta on silkkaa hulluutta. Ei siitä tule kuin paha mieli kaikille.

Jos tulevaisuudessa elämäntilanne muuttuu, niin lapsi ei koe rangaistuksena takaisin omaan sänkyyn muuttoa. Niin ihanaa, kun se onkin että toinen tuhisee vieressä

5v on vielä aika pieni!! Nauti läheisyydestä ja tuhinasta. Se on varmaan turvallista ja ihanaa teille molemmille. Poika kyllä taatusti aikanaan siirtyy omaan sänkyyn. Voi olla rauhallisempaa molemmille kun ei tarvitse heräillä kesken unien ja vaihtaa punkkaa.



Meilläkin 5v ja 7v usein nukahtaa meidän sänkyyn. Kanniskellaan niitä sitten jossain vaiheessa omaan petiin. Jos mies matkoilla niin annan välillä nukkua vieressä koko yön. (meillä on pieni sänky jossa on ahdasta jos on koko porukka). Se on ihanaa kun on pieni hikinen tuhisija siinä vieressä!

toisilta se näyttää unohtuvan. Itse otan ainakin viereen, kun hetken päästä on jo iso kolli ja enään niin vähän aikaa pikkuinen.

Ja itsekin pidin siitä MUTTA tajusin, ettei sille tielle kannata lähteä. Jonain päivänä kuvioihin tulee ehkä mies. Onko kiva sitten syrjäyttää sen vuoksi lapsi omaan sänkyyn?



Läheisyyttä voi tankata vaikka missä määrin päivällä ja iltasatua lukiessa, nukuttaessa paijaten jne.

...kun 5-vuotias poikani kömpii kainalooni yöllä nukkumaan. Olen krooninen palelija ja poika ihanan lämmin ja pehmeä...

Ihan tosissani olen, siis isomman nallen tms elikon, se on hyvä ottaa nukkuessa kainaloon. Uskon siihen että lapsi vaistoaa nopeasti jos joutuu olemaan aikuisen läheisyyden tarpeen tyydyttäjä. Ja tosiaan jos jossain vaiheessa tapaat uuden miehen, voi lapsen siirtyminen omaan sänkyyn tulla ongelmaksi.

"Onko väärin ottaa 5 v poika viereen sänkyyn nukkumaan oman läheisyydentarpeen takia?"



On väärin! Kuten joku aiemmin sanoi: osta nalle tms unilelu.



Jos lapsi haluaa itse viereen: pelkää, on surullinen jne, silloin on ok.

Ihan tosissani olen, siis isomman nallen tms elikon, se on hyvä ottaa nukkuessa kainaloon. Uskon siihen että lapsi vaistoaa nopeasti jos joutuu olemaan aikuisen läheisyyden tarpeen tyydyttäjä. Ja tosiaan jos jossain vaiheessa tapaat uuden miehen, voi lapsen siirtyminen omaan sänkyyn tulla ongelmaksi.

Just. Poika kaipaa äidin viereen, muttei pääse vaan äiti nukkuu nalle kainalossa. Sehän vasta onkin tervettä.

- Voi hyvänen aika, eiköhän 5-vuotiaan lapsen voi ihan hyvin ottaa viereen nukkumaan!

Lapsen psyyke ei takuulla vahingoitu, vaikka nukkuisi vieressäsi senkin takia että äitikin kaipaa läheisyyttä. Muuta väittävät ovat kylmiä teoreetikkoja... Herranjestas, jos äiti voi paremmin, lapsikin voi. Ja tuskin siitä elämänmittaista riippuvuussuhdetta syntyy, elämäntilanteita on erilaisia, siihen on lapsenkin hyvä tottua.



Ihanaa, että täällä niin moni kuitenkin ymmärtää läheisyyden merkityksen!





Kaunista joulua kaikille!

"Poika kaipaa äidin viereen, muttei pääse vaan äiti nukkuu nalle kainalossa. Sehän vasta onkin tervettä."



Luepa alkuperäinen kysymys uudelleen. Jos lapsi haluaa viereen, on ok.



Jos taas äiti haluaa lapsensa viereensä itsensä vuoksi, yksinäisyyden tai läheisyydenkaipuun vuoksi, se ei ole ok.



Lapsi ei ole oikea henkilö tyydyttämään vanhempien läheisyyden tai seurankaipuuta. Siitä tässä on kysymys. Vieressä nukkumisessa ei ole mitään pahaa, jos lapsi haluaa sitä. Jos taas vanhempi haluaa lapsen viereensä asia muuttuu. Ei siksi että siinä periaatteessa olisi jotain pahaa, vaan siksi, että lapsi ei voi eikä saa olla vanhempien läheisyyden ja seurankaipuun tarpeiden täyttäjä. Ap:lle tämä ongelma tuli eron jälkeen. Mies jätti tuli tyhjyys -ei poikaa saa laittaa paikkaamaan tuota tyhjyyttä. Äiti hakekoon keskusteluapua tai etsiköön uuden miehen.

"Lapsen psyyke ei takuulla vahingoitu, vaikka nukkuisi vieressäsi senkin takia että äitikin kaipaa läheisyyttä. Ihanaa, että täällä niin moni kuitenkin ymmärtää läheisyyden merkityksen!"



Lapsen psyykettä vahingoittaa se, jos hän joutuu tehtävään, joka ei ole hänelle sopiva. Avioerossa lapsi helposti joutuu tähän. Lapsi joutuu ottamaan toisen puolison "paikan". Ehkä tekemään kotitöitä, jotka kuuluivat toiselle puolisolle. Ehkä kuuntelemaan vanhempansa surua. Ehkä lohduttamaan vanhempaansa. Ehkä täyttämään läheisyydenkaipuuta ja yksinäisyyttä, jota vanhempi kokee.



Vanhemman tehtävä on hankkia itselleen apua. Aikuinen, joka kuuntelee ja antaa aikaa ja lohtua. Itse olen avioerolapsi. Meilläkin äiti halusi meidät viereen nukkumaan. Me saimme kuunnella murheita. Saimme myöskin paljon muuta aikuisen vastuuta. Päädyimme psykiatriseen hoitoon murrosiässä. Nyt en tapaa enää äitiäni.



Vetoan kaikkiin eroaviin vanhempiin: antakaa lapsen olla lapsi. Älkää antako hänelle puolison paikkaa. Älkää kertoko huolianne siksi, ettei ole muuta kuulijaa, älkää ottako viereen siksi, ettette tuntisi yksinäisyyttä jne. Olkaa lapsen kanssa, viettäkää aikaa yhdessä, kuunnelkaa häntä, pitäkää sylissä jne. Mutta pitäkää arki ennallaan. Esim. ap, jos lapsi nukkui ennen eroa omassa sängyssä, nukkukoon siellä edelleen. Toki varmaan viereen saa tulla jos pelottaa.

ja nukuta siihen. Ihan samoin minä eronneena isänä olen pojalleni tehnyt, ehtii sitä omaan sänkyyn mennä. Aika menee nopeasti.

Lapsi kaipaa turvaa. Mutta myöhemmin on aika lapsen nukkua omassa petissä, siksikin ettei kaverit ala kiusata ja ettei siihen ala liittymään sinun puoleltasi mitään perverssiä, mikäli sellaiseen on taipumusta. Edes tunnepuolella.

Poika tietää nyt, että hänen kuuluu nukkua omassa sängyssä, mutta että äidinkin viereen pääsee jos haluaa. Meillä mies on paljon poissa töiden takia, mutta harvoin herään sängyssäni yksin. :) Jossain vaiheessa yötä tulee ensin pienempi viereen, ja useimpina öinä myös isompi (5 v.). En ole nähnyt vielä tarvetta rajoittaa yövierailuja. Eiköhän ne jää pois ihan itsekseen. Mutta en minä lapsia viereen suoraan ottaisi, on hyvä olla omat reviirit.

Pieni kaipaa turvaa ja läheisyyttä. Miksi kieltää se häneltä?

Otsikkosi kysymykseen vastaisin, että on väärin. Lapsi ei ole aikuisen lohturiepu.

Lapsi nukkui 4 vuotiaasta lähtien vieressäni. Välillä aina puhuttiin että omaankin sänkyyn voi kyllä mennä. 9-vuotiaana vaan yhtäkkiä päätti että huomenna alkaa nukkua omassa sängyssä, ja niin poika teki.



Hyvin kivuttomasti kaikki sujui, ja pojasta kasvoi ihan normaali.

Kuuntele itseäsi.



Lohtuhali.

Mies tekee reissutyötä ja on se vaan niin kiva iltasadun jälkeen vaan saamuttaa valo ja kuunnella kun poika alkaa tuhista. Siihen nukahdan sitten itsekin.