Mitä järkeä Facebook:ssa?

edistyksen etujoukkoihin. Facebook on ollutta ja mennyttä!

kommunikoida kirjekyyhkysin.

Tässä samalla näen muun muassa,



- että kultsi on just lähtenyt kotimatkalle työmaalta

- minkä ongelmien parissa saman alan ihmiset toisissa työpaikoissa painiskelee (otan osaa keskusteluun)

- että kummi on leiponut (saattaisi olla hyvä mennä kylään)

- että kaveri on palannut lomalta ja saan katsella lomakuvia auringosta

- että kaverin kaverin (juu, sellasiakin olen kaverikseni kelpuuttanut...) lapsi on kastettu ja mikä on nimi

- flunssanselätysvinkkejä flunssaa sairastavan kaverin statuksen kommenteista

- että kaverille on tarjottu uutta työtä

- että aika moni tuttu tuntuu fanittavat Kumman kaa'ta juuri nyt

- moni on innoissaan pakkasista



Ehkä minun kaverini ovat sitten kummallisia ja sisäänpäinkääntyneitä, kun eivät soittele tai spostittele minulle tällaisista asioista...



Mitä järkeä? Ei kai mitään, mutta edes ajanvietettä..

Ensin olin ihan ihmeissäni, mutta sitkeästi kävin siellä. Ja tämän kahden vuoden aikana olen käynyt siellä lähes päivittäin.



Nykyään en edes tiedä, kuinka selviäisin ilman facebookia. Se on korvannut ystävien kanssa lähetettävät sähköpostit täysin, treffit yms. sovitaan aina fb:n kautta ja jaamme kuvat, vitsit, videot yms. sen kautta. Lisäksi kuulun muutamaan keskusteluryhmään, joita seuraan tiiviisti.



Mutta jos ei teitä kiinnosta, niin älkää menkö sinne. Ei se varmaankaan kaikille sovi.

Ja syy on se, että mua ei jaksa kiinnostaa toisten asiat eikä valokuvat jatkuvalla syötöllä eikä myöskään kiinnosta kirjoittaa omista asioista jatkuvasti. Kuulen mieluummin ystävistäni silloin tällöin ja sitten suoraan kasvotusten tai puhelimitse. Olen kyllä tosi sosiaalinen ihminen, mutta jotenkin olen saanut sen käsityksen, että FB:ssa kuluu helposti paljon aikaa ns. turhaan.

jotenkin olen saanut sen käsityksen, että FB:ssa kuluu helposti paljon aikaa ns. turhaan.

että käytännössä ilmaiseksi (=netin kk-maksun hinnalla)voi pitää yhteyksiä tuttuihin. On eri asia esim. ruuanlaiton välissä soittaa kaverille, kun jutella hänen kanssaa samalla FB:n (tai mesengerin) kautta. Välillä kirjoittaa, sitten käy pilkkomassa salaatin ja lukee sen jälkeen vastauksen, tai ripustaa pyykkiä samalla jne. Puhelimessa puhuminen ei onnistuisi samalla tavalla.



Facebookista myös näkee mitä muille kuuluu ja missä ovat menossa jne. Eli esim. tuttavan hääjuhliin voi sopia kimppakyytejä ym. ilman että "mokaa" soittamalla ja kysymällä kyytiä sellaiselta joka ei ole ko. juhliin tulossa (koska FB:ssä yleensä näkee ketä on mihinkin menossa jne. tilapäivityksistä tmv.) Samoin jos on hyvä keikka tiedossa, näkee ketä sinne on tulossa, tai jos joku on kaipaa kaveria esim. taidenäyttelyyn tm. niin voi laittaa viestiä ja mennä yhdessä. harva alkaa soittamaan kavereita läpi "saisiko kenestäkään seuraan --- näyttelyyn --- päivänä?" jne.



Myös tavaroita voi ostaa/saada tai myydä/lahjoittaa FB:n kautta, eli "laatikollinen vauvavaatteita lähtisi 20 eurolla" tai "tarvitseeko kukaan Ikean kirjahyllyä" jne.



Samoin juuri kaukausempiin sukulaisiin/kavereihin on kiva pitää yhteyttä, koska pysyy koko ajan vähän kärryillä missä mennään. Sitten kun sukujuhlissa tm. näkee, niin juttelu on luontevaa kun voi vähän aloittaa "Niin asutte Jyväskylässä nykyään?" tai "Teille sitten syntyi poika" tai "Lähdit sitten opsikelemaan opettajaksi" jne. jne.



Niin, ja itse VASTUSTIN Facebookkia, "pakosta" sinne liityin, ja olin hyvin epäileväinen PITKÄÄN...!!! Mutta nyt huomaan miten kätevä ja näppärä tapa pitää yhteyttä se on ihmisiin.

Eikä se tapa sosiaalista elämää, päin vastoin LISÄÄ sitä...! Okei, jos on liikaa aikaa (=ei ole töissä, ei perhettä, on vaan tyyliin työttömänä kotona jne.) niin ehkä sitten kaipaa ihan sitä että pääsee vain ulos näkemään ihmisiä jne. Mutta minulla on paljon tuttuja joihin haluan yhteydessä, mutta aika ei riitä...!:( Facebookin kautta kätevästi olemme yhteydessä, ja sitä kautta sosiaalinen elämä on vilkkaampaa mitä se olisi ilman FB:tä.

Facebook on tosi hyvä juttu. Saa tietää mitä Suomessa tapahtuu ja mitä kaverit tekee. Aikaeron ja hinnan vuoksi ei tulisi pidettyä muutoin näin hyvin yhteyttä.

mitä kertoisin ihmisille. En halua pitää blogia, enkä päiväkirjaa. Ei mun elämässä tapahdu mitään niin erikoista, että siitä olis kirjoitettavaa isolle porukalle.

Jos mulla on jollekin jotain asiaa, soitan sen.

On varmaan ihan kiva juttu, mutta ei vaan ole ollut käyttöä minulle.

Lisäksi tiedot saa nopeasti päivitettyä isolle joukolle...

maili toimi siinä tapauksessa? Ei minulla ole niin paljon asiaa/tietoja jota halaun levitellää kaikille "kavereille". Minusta myös peroonallisempaa soitella tai tavata ihan livenä. Olen varmaan sit niin sosiaalista sorttia että kaipaan ihmisiä ympärilleni.

Sorry oon varmaan tyhmä mut en vaan tajua mikä se "juttu" siinä on.

ap

siihen ja ei jaksa lukea ihmisten tyhjiä päivistyksiä. Aikasyöppö vain kuulemma.

Minäkin siis facebookiin tutustumaton, ja kun luen tätä, niin alkaa ihmetyttämään, että eikö ton kanssa mene aika paljon aikaa. Siis just kun kuulostaa, että parhaiten homma toimii, kun kaikki laittavat sinne päivityksiä melko usein. Mutta sit just sen luulisi olevan aikaa vievää.



Meitä ihmisiä on kai erilaisia. Minusta tuntuisi hyvin omituiselta, jos tästä nyt "pitäisi" alkaa raportoimaan päivien kulusta ihan vaan, jotta muilla olisi jotain luettavaa. Mun elämäntapaan kuuluu jonkin asteinen yksityisyys, eikä tuo siksi vaikuta oikein mun jutulta.

paljonko aikaa käytät.



Joku kirjoittelee koko ajan "kahvilla" "lähtee kauppaan" "kotiin menossa" jne. mutta minusta se on älytöntä ja ketään EVVK.



Itse kirjoitan silloin kun jotain tulee mieleen, eli pari kertaa päivässä tai parin viikon välein, riippuu tilanteesta.



Ja yksityisyyden voit säätää: esim. sinua ei kukaan löydä Facebookista =voit ITSE valita keille kaveripyynnön lähetät =vain ja ainoastaan läheisimmät tuttusi ovat kavereitasi =vain he näkevät mitä kirjoitat jne.



Ja ei pahalla, mutta ehkä sinä olet tylsä ihminen jolle ei koskaan tapahdu mitään TAI aliarvioit oman kiinnostavuutesi. Varmasti esim. hyvää ystävääsi kiinnostaa jos teillä on kaikki kamalassa mahataudissa tm. ja hän saattaa jopa tarjota apuaan, kysyä voiko tuoda teille jotain apteekista/kaupasta tm.

Minäkin siis facebookiin tutustumaton, ja kun luen tätä, niin alkaa ihmetyttämään, että eikö ton kanssa mene aika paljon aikaa.

Itse käyn päivittäin, ja aikaa menee noin 5-10 minuuttia. Luen siis etusivun uutiset ja päivitykset, ehkä kommentoin jonkun juttuja ja käyn katsomassa parin ryhmän keskustelut. Ja inboxin katson tietysti.

Tiedän tosin ihmisiä, jotka suurinpiirtein asuvat siellä. He pelaavat pelejä yms. joita en itse harrasta. Toisaalta, jos netissä pyörii näin illalla, kai se sitten on ihan sama, kuink kauan siellä on.

Ja käsi sydämelle - kuinka paljon päivässä sin vietät aikaa av:lla? Onko synti käyttää sama aika vaikka fb:ssa?

Mä liityin puolisen vuotta sitten facebookin, ja olin jonkun aikaa samaa mieltä kuin muutama ylempi kirjoittaja, että täähän onkin hauska juttu, tämä LISÄÄ sosiaalisuutta ja kanssakäymistä ihmisten välillä, löysin kadonneita ja uusia tuttuja, käytiin kahvilla, sovittiin tapahtumia, ja oli kivaa kun sai hauskoja kommentteja päivityksiin ja katsella muiden elämää. Kunnes tajusin, yhtäkkiä, että tämä on oikeasti täysin turhaa paskaa.



Naamakirja on vähän kuin muutkin aikamme ilmiöt, tosi-tv:tä tai henkistä plastiikkakirurgiaa, pelkkää feikkiä, jota ei oikeasti tarvitse mihinkään. Ne ihmiset, jotka ovat jääneet matkan varrella pois, ovat jääneet ihan syystäkin, oli kiva vaihtaa ne yhdet kuulumiset tai käydä kahvilla, mutta se sitten siitä. Päivitykset ovat turhia, kaikilla on muka niin ihqua ja menee hyvin, tai yritetään olla näppäriä ja fiksuja ja sitten ego kasvaa ja tuntee itsensä tärkeäksi, kun muut kommentoivat niitä, vaikka lopulta sekä omat että muiden jutut ovat ihan se ja sama.



Kaikki keskittyvät lopulta vain itseensä, eikä ketään kiinnosta muiden 500 lomakuvaa, eikä mistään jää mitään mieleen. Ihmisten välinen henkinen plastiikkakirurgia on just sitä, että kattokaa kun mulla on hienot silikonitissit, nähkää ne ja nyt mä olen oikeasti olemassa ja mut huomataan, vaikkka oikeasti mulla on ihan paskat tissit kun nää on vaan silikonit, mut ihquu, kun ollaan olevinaan kavereita ja mulla on 158 kaveria, vaikka todellisuudessa noin neljä ihmistä vaivautuu edes kommentoimaan juttujani (en puhu tässä vain itsestäni, vaan havainnoista muiden sivuilta). Eikä mua lopulta kiinnosta mitä joku tuttu tekee toisessa päässä Suomea, hyvä kun elossa ja asiat ok, mutta se siitä. Tajusin, että mulla on muutakin tekemistä kuin laitella näppäriä statuspäivityksiä turhien ihmisten kommentoitavaksi. Tai kommentoida turhia asioita.



Se ainoa mielenkiinto tuossa on, ja sekin negatiivisessa mielessä, muiden elämän stalkkaus, se tosi-tv ja Big Brother, minkä aika moni myös myöntää. Siihen menee helposti mukaan, ja alkaa pitää tärkeinä asioita, joilla ei oikeasti ole väliä. Sitä että olen olemassa kun olen julkinen, ja muita arvotetaan sen mukaan, miltä he ulospäin näyttävät ja kuinka näppäriä ovat ja miten elävät. Seurataan muita, ollaan itse esillä, julkisuus aikamme ilmiö.



Nyt tiedän, miten joillakin ihmisillä menee, ja ne tietää miten mulla, mutta ihan ilman näitä tietoja olisi voinut elää. Etenkin kun se "ihana viikonloppu ihanien ihmisten kanssa ihania asioita tehden" ei välttämättä ole yhtään totta, vaan oikeasti menee päin helvettiä, ja toisaalta tuli vain huono olo niiden joidenkin takia, jotka sitten tilittävät naamakirjaan avoimesti niitä huonoja asioita. Miksi, miksi kaiken pitää olla julkista, ja miksi täytyy pitää olla julkinen kulissi, ja pitää yllä sellaista, millä lopulta ei ole mitään väliä?



Eli hauska muutaman kuukauden jälkeen erosin, enkä jäänyt kaipaamaan. Kiva kokemus, mutta niin turhaa, jota ilmankin olisi voinut elää. Soitelkoot ne joilla on asiaa mulle, mä voin myös soittaa niille ilman ihqutuksia ja olla vaivaamatta päätäni jollain päivityksillä, omilla tai muiden.



Yksi pointti tässä villityksessä on myös naakakirjan oudot ja vaihtuvat käyttöehdot ja omistajien oikeudet kaikkeen. Viimeksi torstaina kaikki, minkä ihmiset olivat laittaneet salaiseksi vain kavereille, rävähti koko päiväksi julkiseksi kaikille, eikä tällaisille vain voi mitään. Tiedot, yksikään sinne laitettu sana, ei koskaan katoa mihinkään, ja Facebookilla on oikeus antaa lomakuvasti vaikka telkkarimainokseen, etkä lopulta saa mistään tietää, kuka näkee asioitasi ja käyttää niitä mihin. Käyttäjillä ei ole mitään oikeuksia mihinkään, ei omiin sivuihinsa, kuviinsa, nimeensä eikä mihinkään. Näitä kuitenkin kannattaa miettiä.

Ryhmät ovat myös hyvä esimerkki turhuudesta. Voi tuntea itsensä tärkeäksi ja "vaikuttajaksi" kun liittyy johonkin "vastustan eläinkokeita" tai "vapaa palestiina"-ryhmään, mutta oikeasti sä vain kuulut siihen facebookryhmään ja sillä ei ole mitään väliä. Tai voit olla olevinasi hauska ja antaa itsestäsi seksuaalisen ihmisen kuvan (nykyajan arvot) kuulumalla johonkin "pikapano piristää" ryhmään, vaikka todellisuudessa se ei ole mitään yhteisöllisyyttä eikä toimintaa, vaan samaa egobuustausta. Voi myös käydä näin:



http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2009/12/101…



Ja joku jossain kerää ryhmäläisten tiedot, kaikki sinun tietosi, jne jne jne.

Minä olen ollut FB:ssa jo yli kaksi vuotta - liityin siinä vaiheessa, kun kovin moni kaveri ei vielä facebookannut. Täytyy sanoa, että omaan elämääni FB on istunut erinomaisesti. Siellä tulee kieltämättä myös käytettyä paljon aikaa... Toisaalta lähestulkoon kaikki ystäväni todella ovat siellä nykyään.



Yhteydenpitovälineenä FB on aivan lyömätön. Kuten moni muukin jo totesi, se pesee perinteisen sähköpostin ja muut ympäri nettiä olevat irralliset kuva- ym. palvelut. Se lisää yhteisöllisyyden tunnetta valtavasti. Minulla on paljon kavereita, opiskelututtuja ja muita hirmuisen kivoja ihmisiä, joita en ehdi nähdä saati pitää yhteyttä. FB:n avulla hekin ovat ainakin jonkinlainen osa elämääni ja voin halutessani "hypätä mukaan" vaikkapa heidän mieltään askarruttavaan keskustelunaiheeseen. FB tavallaan auttaa elämään sellaista yhteisöllistä elämää, jota 2000-luvun kaupunki ei mahdollista. Tutut tietävät törmätessä, miten pyyhkii ja mitä elämääni päällisin puolin kuuluu. Itse saan kuitenkin päättää, kuinka paljon itsestäni annan; kaikkea ei tarvitse kertoa.



En allekirjoita sitä, että ihmiset hehkuttaisivat FB:ssa ja eläisivät kulissielämää. Omat ystäväni ja tuttavani ainakin tuntuvat olevan siellä ihan omia itsejään ilman turhia "ihqutteluja". Moni kertoo siitäkin, miten kurja päivä on ollut tai miten pieleen tentti meni. Tai että väsyttää, lapsi valvottaa, on vaikea tehdä elämässä ratkaisuja. Ihmiset avautuvat hyvin eri tasoisesti. Toiset vuodattavat statuksiin sydänverensä, toiset pysyttelevät pinnallisempina. Kuitenkin ihmisen tuntiessaan aistii fiilikset jo statuksesta. Kaveripiirini on lähinnä kulttuurialan porukkaa, humanisteja, muusikkoja, toimittajia yms. - monesti kommentit ovat siis myös kantaaottavia, kiinnostavia ja hauskoja; pelastavat tylsän päivän ja saavat ajattelemaan lämpimiä ajatuksia kirjoittajistaan.



Ja arvatkaa mikä on erityisen metkaa? Jos unohtaa, kenelle on lainannut kirjan, yhdellä napinpainalluksella voi tiedustella koko tuttavapiiriltään, kenellä se mahtaakaan olla. :) Enpä jaksaisi soitella sataa mahdollista ihmistä läpi (ja uskokaa, niitä mahdollisia lainaajia ainakin omassa tapauksessani on vähintään tuo sata, kun lasketaan kuorokaverit, työkaverit, opiskelukaverit, ystävät...). Samoin nuo kimppakyydit, tapahtumakutsut ja ex tempore -seuran huutelut ovat tuoneet elämään lisää mukavaa joustavuutta. Asiat eivät tunnu niin kovin vaikeilta järjestää.



Luulen, että laajan ja monitasoisen sosiaalisen verkoston omaavat, medialukutaitoiset ja ajassa elävät (usein melko kiireiset) ja ulospäin suuntautuneet ihmiset saavat FB:sta eniten. Tylsää siellä varmaan olisi, jos löytäisi n. 10 kaveria eikä keksisi statukseensa muuta kerrottavaa kuin edellisen päivällisen koostumuksen.

se on sosiaalipornoa, missä jokainen kilpailee sillä, kuka saa paremmat kulissit pidettyä.

Stalkkauksen paratiisi. Vaikka kuinka rajaisit kaverit niin silti minäkin tiedän hyvin monen ihmisen salaisuudet, koska ihmiset nyt vain juoruilevat.



Pidän mieluummin yksityisyyden ja en tarvitse facebookia siihen, että joku kirja on hukassa. Tiedän kyllä yleensä, missä kirjani ovat ja en tarvitse yhtä napinpainallusta ilmoittaakseni koko kaveriporukalle asioita.



Tää on vähän samanlainen juttu kuin muutkin netti-ilmiöt. Omalla tavallaan ihmiset kokevat olevansa olemassa kun ovat facebookissa ja saavat kirjoittaa sinne elämänsä uusiksi. Se näytää hienommalta ja toisenlaiselta kun sinne kirjoittaa sen, mitä sen haluaa olevan.



Kun alkukiinnostus menee ohi ja ei kommentteja tule, on kirjoittetta rohkeampaa ja rohkeampaa saadakseen huomiota.



Moni on riippuvainen niistä kommenteista ja elää vain niille.

se on sosiaalipornoa, missä jokainen kilpailee sillä, kuka saa paremmat kulissit pidettyä.

Jokaisellahan tuo naamakirja on erilainen riippuen siitä minkälaisia kavereita siellä on... Onhan siellä varmasti paljon pinnallista sakkia jotka vaan odottaa koko ajan kommentteja ja ylistystä mutta ei mun naamakirjassa ole tuollaista :)

Se on muuten älyttömän kätevä jos kuuluu vaikka harrastuksen puolesta johonkin ryhmään. Tiedottaminen siellä on tosi helppoa eikä kenenkään tarvitse kantaa koko vastuuta vaan sisältöä voi tuottaa monetkin.

Jos tuntuu että tuolle palvelulle ei ole mitään käyttöä omassa elämässä niin eihän sinne ole pakko mennä.

paljonko aikaa käytät. Joku kirjoittelee koko ajan "kahvilla" "lähtee kauppaan" "kotiin menossa" jne. mutta minusta se on älytöntä ja ketään EVVK.

jotkut kirjottaa sinne joka käänteensä, mutta noi kommentithan saa piiloon tietyiltä ihmisiltä tai sitten koko "kaverin" voi heivata veks.

Mä en oikein ymmärrä noita kommentteja että "ei ketään kiinnosta muiden kommentit ja sadat lomakuvat". Mulla on ainakin verkostossa vaan ne ihmiset joiden tekemisistä olen oikeasti kiinnostunut ja katson kyllä kuvia jos joku niitä sinne laittaa :) omaa statustani en ole päivittänyt varmaan viime kesän jälkeen ja kuvia siellä on tasan 1, eihän siitä ole pakko tehdä omaa sosiaalipornokanavaansa.