Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette Meinanneet tehdä abortin Mutta
10.12.2009 |
olettekin päättäneet pitää lapsen.
miksi tulitte toisiin aatoksiin? ja mitä ajattelette asiasta nyt, oletko pettynyt kun et tehnytkään aborttia vai ihmetteletkö miksi joskus edes ajattelit sellaista?
Kommentit (9)
Lapsi vajaa 3-vuotias enkä ole katunut päätöstäni sekuntiakaan lapsen syntymän jälkeen. Olin yksin eli en enää asunut lapsen isän kanssa eikä isä halunnut lasta. Pärjäämme kahdenkin ja olen lapsestani niin onnellinen! Huom, olen jo "aikuinen" ihminen eli lapsen takia en ole joutunut jättämään esim. opiskeluja kesken + vanhempain- jahoitovapaan jälkeen oli työpaikka minne palata.
elämäntilanteen vuoksi. jos raskaus ollut täysi vahinko eli ehkäisy ollut käytössä ja elämäntilanne ei yksinkertaisesti anna myöten lapsen saantiin. siinä yksi esimerkki miksi joku edes ajattelisi abortin tekoa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneks en tehnyt! Enkä kyllä ikinä enää edes harkitsisi moista.
nyt kyllä luin aluks kakkosen viestin ihan väärin.. tai sen otsikon.. luin et miten joku vois edes aatella sellasen tekoa, tarkemmin katsottunahan siinä oli että miten on joskus voinut aatellakkaan sellaisen tekoa. kakkonen siis puhui itsestään nähtävästi.. :D sorry!! :)
ap
Onneks en tehnyt! Enkä kyllä ikinä enää edes harkitsisi moista.
sulla oli kun selvisi että olet raskaana? minkä ikäinen ym..
Ja olen katunut sitä miksen tehnyt. Lapsi nyt jo teini iän ohittanut. Syitä paljon....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kolmannen hieman "vahingon" tapauksessa aborttia mietittiin. Ratkaisun rajalla päätettiin pitää, onneksi.
jos näin päiväs aikaa olis enemmän vastailijoita..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miellä oli pienet kaksoset, kun huomasin olevani raskaana ja ajatuskin uudesta vauvasta tuntui niin väsyttävältä ja ties miltä. Tilasin ajan aborttiin, mutta en pystynytkään menemään, matkalla sairaalaan käännyin ympäri. Nyt lapsi on jo koululainen ja olen niin kiitollinen hänestä, perheestämme puuttuisi paljon ilman omaa ihanaistani.
Lapsi vajaa 3-vuotias enkä ole katunut päätöstäni sekuntiakaan lapsen syntymän jälkeen.
Olin yksin eli en enää asunut lapsen isän kanssa eikä isä halunnut lasta. Pärjäämme kahdenkin ja olen lapsestani niin onnellinen!
Huom, olen jo "aikuinen" ihminen eli lapsen takia en ole joutunut jättämään esim. opiskeluja kesken + vanhempain- jahoitovapaan jälkeen oli työpaikka minne palata.