Mitäköhän tällaisesta ystävyydesta tulee?

Perinteistä: ihastuin vuosi sitten varattuun perheelliseen mieheen itsekin perheellisenä ja varattuna. Kilttinä tyttönä olen vältellyt häntä ja yrittänyt olla "viestittämättä" mitään omista tunteistani. (mutta taitaa hän sen tietää.)Sain ihastuksen tunteet kuitenkin loppumaan, mutta välitän hänestä kuitenkin paljon. (mutta rakastan ja himoitsen omaa miestäni)



Olemme ystäviä, puhumme ihania pitkiä puheluita kaikesta mahdollisesta. Meillä on samat kiinnostuksen kohteet ja ajatusmaailmamme ovat pelottavan lähellä toisiaan. Se että puhun hänen kanssaan tekee minulle todella hyvän olon. Kun kuulen hänen äänensä, mulle tulee hyvä, lämmin ja turvallinen olo. Aika pysähtyy. Kun nään hänet, hänen katseensa "tuntuu". En kestä katsoa häntä kauaa silmiin, se on niin voimakasta. Hän ei voi olla hymyilemättä minulle ja hänen äänensä on niin lämmin ja hellä...



Olen miettinyt paljon tätä asiaa. Tulevaisuutta hänen kanssaan ei ole. Molemmilla on hyvät puolisot ja ihanat lapset jne. Olisi järjetöntä kuvitella jotain muuta. Mutta onnistuuko tällainen ystävyys? Yritin puoli vuotta sitten häätää miehen pois elämästäni, koska tunsin etten voi olla hänen ystävänsä, ja tuntui kuin pettäisin omaa miestäni. Seurauksena oli, että loukkasin tämän miehen tunteita ja hän näytti täysin murtuneelta. Ja itselle tuli ihan hirveä olo. Järjetön ikävä. Olen jäänyt niin koukkuun siihen hyvään oloon minkä tuo mies saa aikaseksi pelkällä äänellään.



Kuitenkin kun katson omaa miestäni, tunnen rakkautta ja kiintymystä häntä kohtaan ja alkaa välittömästi himottamaan. Oman miehen hymy on myös mielessäni monesti ja viimeisin ihana seksi pyörii mielessä.