kuinka suuri pelko teille on että lapsestanne tulee uskova?

ja se on ihanaa.

Ihan ok, vaikka itse en uskovainen olekaan, enkä ole koskaan ollut. Toivon kuitenkin, että JOS heistä tulee uskovia, niin liittyvät vaikkapa luterilaiseen, katoliseen tai muuhun "valtauskontoon" (ei tarvitse olla kristitty), mieluummin kuin pieneen lahkoon, koska tuntuu etta lahkolaisten elamä on monesti käytännon tasolla hyvin hankalaa...

Että lapsi yrittäisi pakko käännyttää vanhempansa?



Ei minua haittaisi niin kauan kun tulisi johonkin toisia kunnioittavaan uskoon.

Itse ateisti, vanhempani ateisteja samoin isovanhempani. Lapseni ei aio osallitua uskonnon opetukseen missään muodossa päiväkodissa eikä koulussa. Esim. kirkossa käynnit ei kuulu meidän elämään.

itselleen sopivaa elämää.

uskontoa ei päiväkodeissa opeteta, ja ainakaan niissä päiväkodeissa, missä omat lapseni ovat olleet, ei uskonto ole koskaan näkynyt millään tavoin. Itse olisin sen toivonut näkyvän, minua on tosiaan ärsyttänyt se, että mitään sellaista joululauluakaan ei vahingossakaan lauleta, minkä voisi tulkita uskonnolliseksi.

yleensä sellaisten elämä on ensin päin persettä ja sitten löytävät jonkun ihmeidentekijä messiaan ihmisen muodossa.

uskontoa ei päiväkodeissa opeteta, ja ainakaan niissä päiväkodeissa, missä omat lapseni ovat olleet, ei uskonto ole koskaan näkynyt millään tavoin. Itse olisin sen toivonut näkyvän, minua on tosiaan ärsyttänyt se, että mitään sellaista joululauluakaan ei vahingossakaan lauleta, minkä voisi tulkita uskonnolliseksi.

Meillä lasten koulussa on kyllä ihan Jeesus-joulujuhla.

Siis koulut on kyllä oikein uskonnon muhimispesä. Lukiossakin vaihtoehtoja oli kaksi; tehdä englannin lisätehtäviä tai laulaa kirkossa joululauluja. Missä oli vaihtoehto että saa mennä hoilaamaan omia joululauluja (mm.Sika) ihan minne tahtoo?

terv. vastaaja 8

ps. päiväkodeissakin saatetaan tehdä vierailuja mm. kirkkoon

myös isompana.

Usko on jokaisen henkilökohtainen asia. Minua EI pelota toisten valinnat ollenkaan.

Maailman ihmisistä valtaosa on uskonnollisia. Eipä pieni vähemmistö voi sanella enemmistön elämää. Tämä "uskomattomien" äänekäs valta on ärsyttävää.

Ateistikodista harvoin höyrähdetään.

ja saanut lapseni sekä päiväkodeissa että koulussa juuri sen verran "uskontoon mukaan" kuin olen halunnut. (Ei kuuluta mihinkään uskontokuntaan).

mutta ahdistavia ja vaativaisia lahkoja pelkään, kun haluaisin lapseni olevan onnellinen.

Mä kyllä koitan kaikkeni että lapsestani tulee täysijärkinen.



Mielestäni uskonnot ovat heikkojen henkireikä.

juuri moista pelkää. Pidämme tarkkaan huolen että hihhulit eivät pääse levittämään idiotismejaan.

Ja kyllä terve lapsi osaa pysyä irti uskonnosta.

Entä jos lapsestasi tulee heikko? Eikö uskonnollisuus silloin ole hyvä asia hänelle?

Jos tulee niin tulee. Jos päätös on kokonaan oma (ei minkäänlaista painostusta tms.) niin kunnioitan lapseni päätöstä ja uskontoa. Sillä oletuksella, että hänkin kunnioittaa minua.



En ymmärrä miten jotkut ajattelevat, että voisivat "estää" lapsen uskoontulon.

suurella todennäköisyydellä tuleekin uskis, koska hän haluaa kapinoida kotinsa ahtaita raameja. Teennäinen tapakristillisyys ja painostava hengellinen väkivalta lienevät parhaat tavat tehdä lapsestaan immuuni uskolle.