Miksi äidit on koko ajan vihaisia lapsilleen?

lapsi haluaa syödä oikeasti ruokaa pehmolelun päältä?? Vai leikkii syövänsä?

eivät jaksa muuta kuin tiuskia lapsilleen. Surullista.

mutta ei sitä kovin iloinen ja ystävällinen jaksa olla jos lapsi on kiukunnut joka ikisestä asiasta aamulla ja lopulta hänet on pitänyt pukea väkisin että äiti ehtisi töihin :o

Jos lapsi syö pehmolelun päältä, lasta pitää kieltää ja toiminta estää. Jos ap menet tuosta kehumaan lasta, vahvistat sitä toimintatapaa ja lapsi tuo vastedeskin pehmolelun ruokapöytään lautaseksi. Koska se nyt oli hänen mielestään hauska juttu ja koska äitikin siitä tykkäsi niin tottakai se otetaan sitten tavaksi.

Miks lapselle pitää huutaa jos se ei halua syödä tältä lautaselta? Miks lapselle tarttee tiuskia jos lapsi leikkii "väärin" eli pehmolelu on lautanen? Miks lasta tarttee torua koko ajan ja muiden läsnäollessa? Eikö olis vaan helpompaa antaa joskus periksi, tai hypätä lapsen mielikuvitukseen mukaan ja ruokkia sitä vaikka lisää? Miksi lasta ei voi kehua vaikka hän tekisi jotain kiellettyä?

koska muuten muut sanovat että lapselle ei aseteta rajoja, lasta ei kasvateta,haukutaan curling-vanhemmaksi ja ties mitä.

Joku kaverisi? Sen takia kielletään syömästä pehmolelun päältä, että lapsen on opittava ruokatavat. Ei ihminen voi mennä esimerkiksi ravintolaan tai kouluun syömään pehmolelulta. Sitä mielikuvitusta voi sitten harjoittaa muissa tilanteissa.

kannattaa muistaa se tosiasia, että näkee vain lyhyen välähdyksen heidän elämäänsä ja se, että vieras äiti huutaa lapselleen, ei välttämättä ole läheskään jokapäiväistä. Kuitenkin juuri tuo sinun näkemäsi huuto tai tiuskaisu voi edeltää lapsen koko päivän kestänyttä kiukuttelua ja huonoa käytöstä; siihen vielä päälle huonosti nukuttu yö molemmille ja jotain muita huolia ja avot, sinun silmissäsi näkyy kiukkuinen, lapsilleen tiuskiva äiti, vaikka todellisuudessa perheen arki olisi 28 päivää kuukaudesta äärettömän rauhallista ja lasten kasvatus positiivista ja kannustavaa.

että pehmolelu on lautanen...

ei kai kukaan nyt anna oikeaa ruokaa syödä pehmolelun päältä ja tuskin se lapsi siitä viottuu jos näin leikkii ja sitten äiti sanoo, että oikeaa ruokaa ei saa pehmolelun päältä syödä. Kuvitteleehan lapset paljon muutakin leikeissään...



Ja kyllä minulla on lapsi, jonka mielikuvitusta ruokin lähes koko ajan. Meillä ruokapöydässä syötetään väillä poroa tai pehmolelua ihan oikeasti! Mitä haittaa?

Siis:



minä kyllä ymmärsin että ap kritisoi sitä että miksi äidit on vihaisia koko ajan. Että eikö siitä pehmolelusta voisi sanoa nätisti. Ja jos oikein ajattelen niin ap taisi tarkoittaa että se pehmolelu on LEIKISSÄ lautasen paikalla, ei oikeasti.



Äidit on vihaisia lapsilleen siksi koska eivät osanneet ajatella että lapsista on niin paljon vaivaa. Ja tuli tehtyäkin lapsia enemmän kuin omat voimat kestävät. Ovat siis pettyneitä elämäänsä, kun eivät osanneet kristallipalloaan lukea oikein. Luulivat lapsiarjen olevan helppoa. Mihinkäs ne muuhun sen purkaa kuin lapsiinsa. Niiden syytä se elämän pilaantuminen siellä mamman takaraivossa on.



Eräs joka teki vain sopivan määrän lapsia ja riittävällä ikäerolla (10v, kun tiesin etten jaksa.)

heidän elämästä...



Mutta kyläilyistä tulee yhtä tuskaa jos joutuu koko ajan kuuntelemaan toisen väsymyksestä johtuvaa tiuskintaa. Ja kuitenkin komentaminen ja huutaminen kohdistuu tapahtumiin mitä perheiden kodeissa tehdään joka päivä. Ymmärrän että jos tullaan kylään niin lapi tietysti käyttäytyy erilailla, mutta eikö sitä voisi ymmärtää?



Lapset vierastavat ja haluavat esittää kun tulee vieraita. Eikö silloin voi poiketa säännöistä?



ap

niin, kuulostat tosiaan lapsettomalta ystävältä/sukulaiselta, jolla on aina parempi tieto kaikesta.



Toisekseen lapsen on aika fiksuja. Ne kiukuttelee ja jankkaa julkisilla paikoilla, vaikka on etukäteen sovittu miten esim kaupassa käyttäydytään. Mutta jos tosiaan jatkuvalla marinalla ja vikinällä sais jonkun lelun/karkin hankittua. Meillä ainakin on näyttelemisen maailmanmestari 5v, jonka marina/ärsyttävä käyttäytminen loppuu kuin seinään siinä vaiheessa kun ei ole yleisöä.

kun yhden kyläilyn jälkeen jankkaat, että "koko ajan, koko ajan"...

kuin oikeasti haluaisivat, eli he tuntevat uhrautuvansa lapsen eteen. Sitten kun lapsi ei osoitakaan kiitollisuutta tästä, menee hermo. Äiti saattaa odottaa kiitollisuuden osoituksen olevan tietyllä tavalla käyttäytymistä - siis tiettyjen sääntöjen mukaan.

Taustalla voi olla toki parisuhdeongelmiakin, mutta ne ovat sitten yleisenä pahana olona ja tunteena uhrautumisesta. Siinä voi olla myös katkeruutta siitä, että mies saa olla töissä ja ihmisten ilmoilla ja itse joutuu kärsimään sitä "kitisevää paskalinkoa".

Miks lapselle pitää huutaa jos se ei halua syödä tältä lautaselta?

Miks lapselle tarttee tiuskia jos lapsi leikkii "väärin" eli pehmolelu on lautanen?

Miks lasta tarttee torua koko ajan ja muiden läsnäollessa?

Eikö olis vaan helpompaa antaa joskus periksi, tai hypätä lapsen mielikuvitukseen mukaan ja ruokkia sitä vaikka lisää? Miksi lasta ei voi kehua vaikka hän tekisi jotain kiellettyä?

Ja jostain kumman syystä se sana menee perille vasta sitten kun on vihainen ja huutaa. Kauniit kiellot eivät toimi.

niin koko ajan, jos käytään esim. kerran viikossa tai kaksi kertaa viikossa kylässä ja niillä molemmilla kerroilla tilanne on sama...



en tarkoita että sama meno jatkuu kun lähdemme pois. eli siis vaan vierailumme ajan koko ajan :)



ap

vaikka otsikko muuta antaa ymmärtää :-) Syynä äidin kireyteen kylässä voi olla se, että hän jännittää muiden arvostelua ja puuttuu sitten heti ja kiukkuisesti aina, kun pelkää että lapsi nolaa hänet "huonolla käytöksellä". Lisäksi se äiti on ehkä odottanut tuota vierailua ihanana henkireikänä, ja sitten suututtaa kun joutuukin koko ajan keskittymään lapsensa vahtimiseen aikuisille rupattelun sijaan. Ehkä häntä myös ärsyttää jos emäntä kehuu ja kannustaa koko ajan omaa mukulaansa ja juoksuttaa tälle uutta lautasta pöytään katetun sijaan? Eikö emännän pitäisi keksittyä vieraisiin ja näiden viihdyttämiseen?

yllättäen juuri sinun seurassasi, ap...

No, silti samat syyt voi päteä. Hän jännittää vierailua ja toivoo että oma lapsi olisi parhaimmillaan. ja on ehkä pettynyt jos vieras keskittyy oman lapsensa kehumiseen aikuisen seurustelun sijaan.



20

kun on tunne, että vieras arvostelee takanapäin kaiken...

monet varmaan luulee, että ympäristö odottaa vanhempien jatkuvasti natkuttavan lapsilleen. Huomaan vaivihkaiset katseet ympärille esim. kerhossa "huomaattejan muut, että kyllä mä koko ajan komennan tätä lasta".



Muakin se rasittaa. Lapsi juoksee ja kaatuu esim leikkipuistossa. Miksi ei voi kannustavasti huikata, että "hieno kaatuminen, ei näköjään sattunut, mennäänkö nyt keinumaan". Mutta ei, äiti alkaa valittamaan lapselleen, että "Ei saa juosta!!!!!!" ja katsoo ympärille, että näkeehän muut kuinka kovasti komennan.