Miksi äidit on koko ajan vihaisia lapsilleen?

Ei kai sitä kukaan kiellä. En oikein ymmärrä ap:n kirjoituksia. t. 10

eli torutaan lasta mielikuvitusleikistä.

Ja puhun useammasta äidistä.

Olen harmissani kun en halua kyläillä lapseni kanssa kenelläkään ystävälläni kun aina nousee kamala haloo ja toruminen, vaikka mielestäni asiat voisi sujua ilman suurempaa huomiota eteenpäin.



Ymmärrän toki jos vaikka töinitään rajusti sun muuta, mutta jos lapset tavallisesti leikkivät ja "vahingossa" tönäsetvät niin kamala huuto...



Harmittaa koska tätä tapahtuu useammassa perheessä ja luulen, että se on meissä se vika. Vaikka meidän lapsi ihan rauhallinen ja hiljainen ja haluaa leikkiä muiden kanssa...



ap

niin koko ajan, jos käytään esim. kerran viikossa tai kaksi kertaa viikossa kylässä ja niillä molemmilla kerroilla tilanne on sama... en tarkoita että sama meno jatkuu kun lähdemme pois. eli siis vaan vierailumme ajan koko ajan :) ap

Jos olet pistänyt merkille, että tämä kyseinen äiti on tiuskiva ja väsynyt, onko koskaan tullut mieleen tarjota äitille apua? Eli ottaisit lapsen/lapset pariksi tunniksi sulle ja antaisit äidille hetken omaa aikaa. Ehkä äiti tosiaan on uupunut siihen ainaiseen äitinä olemiseen.

Sellaisia, jotka eivät osaa peittää omaa närkästymistään/ inhoaan/ arvosteluaan kun toisen lapsi tekee jotain kiellettyä tai on muuten vain eläväinen tai riehakas.



Tunnen itse muutaman sellaisen ihmisen (lapseton ja toinen pienen vauvan äiti, täydellisiä kasvattajia siis), joiden pelkkä läsnäolo saa minut tietyllä tavalla varpailleen. Omaa ja lasten käytöstä pitää kontrolloida koko ajan ja tästä kehkeytyy sellainen ympyryä, missä minä stressaan lasten käytöstä - lapset huomaavat sen ja käyttäytyvät tavallista huonommin - stressaan entistä enemmän, häpeän ja ehkä menetän joskus hermonkin lapsille - lapset käyttäytyvät edelleen huonosti jne. Tuntuu kuin suorittaisin jotain äitiyden tenttiä koko ajan kun olen näiden kahden ihmisen seurassa.



En tiedä minkälainen ihminen sinä ap olet, mutta haluan vain sanoa, että ihmiset ihan oikeasti käyttäytyvät eri seurassa eri tavoin.

samaa pohdin itse tällä viikolla. Eli olen omille lapsilleni paljon useammin ns. vihainen kuin miehelleni. Mielikuvitusleikeistä en ikinä moiti, mutta tiukkapipo lapsen huonon tai villin käytöksen kanssa, jos olemme ns. ihmisten ilmoilla. Yritän myös kehua lasta aina hyvästä käytöksestä, sillä eihän lapsen pidä kasvaa vain pelkkien aikuisten negatiivisten palautusten ympäröimänä.



Esimerkkinä voi kertoa, että olen käynyt lapseni kanssa uimakoulussa koko syksyn ja eräs äiti saa todella niskavillat pystyyn. Eli tiuskii koko ajan varsin rauhallisille lapsilleen, ylikomentaa, kampaa hiukset repien, jos lapsi ei muuten sekunnissa tottele niin tönäisee jalallaan. Itselläni on ns. mututunne, että lyö lapsiaan kotonaan, mutta valitettavasti en perhettä paremmin tunne. Jos näkisin, että todella läpsäisee uimahallin pukuhuoneessa lastaan, niin puuttuisin aivan varmasti.



Toivon, että tämä äiti seuraisi vauva-palstaa ja alkaisi miettimään omaa todella huonoa käytöstään. Väsymys ei kelpaa selitykseksi sille, että omia rakkaitaan kohtelee huonosti. Etenkin niitä heikommassa asemassa olevia.

enemmän.



Tuntuu, että olen elänyt pimennossa kun en ole huomannut äitien väsymystä.



Aijon todellakin pyytää lapsia meille leikkimään.



Ja kaikkille kiukkusille jaksamista!



ap

heidän elämästä... Mutta kyläilyistä tulee yhtä tuskaa jos joutuu koko ajan kuuntelemaan toisen väsymyksestä johtuvaa tiuskintaa. Ja kuitenkin komentaminen ja huutaminen kohdistuu tapahtumiin mitä perheiden kodeissa tehdään joka päivä. Ymmärrän että jos tullaan kylään niin lapi tietysti käyttäytyy erilailla, mutta eikö sitä voisi ymmärtää? Lapset vierastavat ja haluavat esittää kun tulee vieraita. Eikö silloin voi poiketa säännöistä? ap

Kuinka pitkälle niistä säännöistä sitten saa poiketa? Meidän suht rauhalliset pojat ainaki riehaantuvat täysin kun on vieraita kylässä, korvat eivät toimi, eikä tavallista puhetta millään totella.

Olisiko se sitten vieraallekin kivaa, jos antaisin lasteni mennä kuin heikkopäiset? Hyppiä vieraiden päälle, nyppiä kulmakarvoista, läärätä jokaista pullaa tarjoilulautasella, hakea pari miekaa ja panna pystyyn taistelua? Ihanko oikeasti susta olisi kivaa olla meillä kylässä?

Ja meillä ei huudeta koko aikaa, kyläilyistä jutellaan etukäteen jne. mutta lapset vaan innostuvat ihan tolkuttomasti vieraista, ja käyttäytyvät kuin heikkopäiset, vaikka muuten osaavatkin käyttäytyä. En näe mitään syytä, miksi heidän pitäisi niin saada olla.

huutaa, kaikkien lapset ei ole

kanssa erilailla ihan pakostakin ja vaistomaisesti ettei tule sanomista ja vältän kontaktia.



Musta tulee vaan mökkihöperö jos en pääse kotoa mihinkään ja itse olen sosiaalinen ja kaipaan KAMALASTI muiden äitien seuraa ja ystäviäni... olen vaarmaan läheisriippuvainen, mutta rakastan tyttöjen kanssa puhumista.



Joku aika sitten valittelin tällä palstalla yksinäisyyttä ja minua kannustettiin vaan menemään ja puhumaan, nyt kun tein näin niin jouduin taas "pulaan" siis tilanteeseen josta en tunne pääseväni yli> eli lukittaudun taas kotiin ja tunnen oloni yksinäiseksi :)



No kiitos sille joka jaksaa lukea...



ap

"Kuinka pitkälle niistä säännöistä sitten saa poiketa? Meidän suht rauhalliset pojat ainaki riehaantuvat täysin kun on vieraita kylässä, korvat eivät toimi, eikä tavallista puhetta millään totella.



Olisiko se sitten vieraallekin kivaa, jos antaisin lasteni mennä kuin heikkopäiset? Hyppiä vieraiden päälle, nyppiä kulmakarvoista, läärätä jokaista pullaa tarjoilulautasella, hakea pari miekaa ja panna pystyyn taistelua? Ihanko oikeasti susta olisi kivaa olla meillä kylässä?



Ja meillä ei huudeta koko aikaa, kyläilyistä jutellaan etukäteen jne. mutta lapset vaan innostuvat ihan tolkuttomasti vieraista, ja käyttäytyvät kuin heikkopäiset, vaikka muuten osaavatkin käyttäytyä. En näe mitään syytä, miksi heidän pitäisi niin saada olla."



Ymmärrän että lapset riehaatuvat, mutta miksi siitä pitää tehdä iso numero? En tiedä tehdäänkö teillä, mutta nyt olen viime viikon aikana törmännyt muutamaan ylilyöntiin ja tilanne on harmittanut jälkeen päin.



En tietenkään halua, että lapsesi tönii tai repii kulmakarvoja lapseltani, mutta asiaan puuttuminen erilaisella asenteella on kysymys. Jos lastani ei haittaa että poikasi nyppii hänen kulmakarvoja niin miksi poika tarvitsee nostaa niskavilloista jäähylle? (en siis sano että näin teillä tehdään...)



ap

" Jos lastani ei haittaa että poikasi nyppii hänen kulmakarvoja niin miksi poika tarvitsee nostaa niskavilloista jäähylle?

Mutta tähän minulla on selkeä selitys: lapseni ei voi mitenkään tietää, että juuri tätä henkilöä saa nyppiä kulmakarvoita tai muuten kohdella tavalla, joka yleensä on ei-toivottua. Siksi kiellän, alle kouluikäisen on parempi tietää selkeästi ne jutut, joita ei saa tehdä ja sillä selvä. Toisten satuttaminen on yksi niistä (eikä nniitä paljon muita olekaan, ehkä tavaroiden tahallinen hajoittaminen ja itsensä hengenvaaraan saattaminen).

Mutta tunnistan kyllä itsessänikin se, että tulee ärähdettyä välillä turhastakin. Yleensä se on sitä, että on väsynyt (fyysisesti tai henkisesti) siihen jatkuvaan härdelliin, jolloin se sinänsä viaton "pompitaan sohvalta matolle ja huudetaan niin kovaa kuin lähtee" aiheuttaa refleksinä sen "nyt hiljaa ja istu alas". Eikä se aina tule ihan hillitysti tai edes ystävällisesti ;)

siis meilläkään ei kiskota villoista ja jäähylle joutuu vain sellaisista jutuista, jotka 100-varmasti tietää kielletyiksi. Yleensä veljen selkeä ja yksipuolinen lyöminen tai muu aggressiivinen teko. Pikkunahisteluista en viitsi välittää. Muista tulee aina varoitus ja sitten jos homma jatkuu, jäähy.