En ymmärrä perhettä joka haluaa pitää lapsensa vain kotona aina eikä kannusta kaverisuhteisiin
Tiedän tälläisen perheen. Lapset ei koskaan pyydä ketään kylään, eikä vanhemmat ole koskaan olleet kiinnostuneita lasten kavereista. Haluavat että lapset ovat vain kotona. Mutta eikö olisi ihan hyvä että vähän panostaisi niihin lasten kaverisuhteisiin. Antaisi lasten pyytää kavereita ja kyläillä kavereiden luona.
Tuntuu olevan vain kauhea trasite ne kaverit ja halutaan eristäytyä ja olla oma perhe vaan koko ajan yhdessä, ajattelevat kai että sisarukset riittää ainoiksi kavereiksi. Joissain harrastuksissa lapset sentään käy
Kommentit (52)
Ja toiset kyläilevät niiden kanssa joilla ei ole ihan niin rajoitettua se kyläily.
Mutta 3, olet itse ilmeisesti tälisen perheen äiti. Voitko perustella?
Tyttöänne tänne pihalle mellastamaan. Joten jos ei olla teidän kans väleissä, ei tarkoita ettei käydä missään eikä tavata ketään.
Ja mitä se sulle edes kuuluu? Huolehdi oma kyläluuhaajalapsesi ihmisten tavoille ensin, ja puutu sitten naapureiden asioihin.
Ja toiset kyläilevät niiden kanssa joilla ei ole ihan niin rajoitettua se kyläily.
Mun poikani on tietääkseni ainoa jonka luona edes joskus käy.
2
Minkä ikäsistä lapsista nyt puhutaan?
Minusta alle kouluikästä ei tartte raahata kaveeraamaan viikottain jonnekin. Varsinkin jos lapset käy tarhassa.
Ja omat lapset kilttejä pikkupilttejä. Kovat o vaatimukset jos ei kukaan kelpaa kaveriksi, valinnan varaa olisi. ap
Tämä on taas näitä aloituksia kun meidän Milla on jo 3-vuotiaasta kulkenut yksin ja naapurin huono äiti ei päästä 5-vuotiasta vielä kaupungille. Just!
Mutta kyllä jo kouluikäisten kaverisuhteita tulee tukea. Niin sanovat asiantuntijatkin.
Ainakin omille kouluikäisille kaverit on tosi tärkeitä! ap
Jos joku tykkää olla omissa oloissaan, mitä se ap:lta on pois? Jos vaivaa noin paljon, mikset mene suoraan kysymään?
Ainakin omille kouluikäisille kaverit on tosi tärkeitä! ap
Mutta turha tulla sitten koskaan valittamaan jos heidän lapset ei pääse porukkaan. Väkisinkin jää porukasta jos kerran kahdessa viikossa saa kavereita tavata. ap
1-2km:n päähän pyörällä yksin? Lähempänä ei kavereita asu, viikonloppuisin mennään perheen kanssa, lauantaisin on harrastuksia. Entä jos on paljon harrastava lapsi, ei pakosti ehdi jatkuvasti olemaan pitkin pihoja?
Mutta turha tulla sitten koskaan valittamaan jos heidän lapset ei pääse porukkaan. Väkisinkin jää porukasta jos kerran kahdessa viikossa saa kavereita tavata. ap
Jotkut viihtyvät kotona paremmin kuin kavereiden kanssa. Toiset kehittyvät sosiaalisesti hitaammin kuin ikätoverinsa keskimäärin, eivätkä ole välttämättä valmiit runsaisiin kaverisuhteisiin esim. vielä eka luokalla. Joidenkin voi olla vaikea järjestää kaveriaikaa koulun ja iltapäiväaktiviteettien jälkeen, koska kaverit eivät asu välttämättä kävely- tai pyöräilymatkan päässä. Syitä voi olla monia.
"meille ei saa tulla" Jos lapsi ei itse haluaisi niin varmaan sanoisi ettei halua tulla tms
eikä mulla kyllä koulusssa kavereita ollutkaan. Omien lasten kohdalla yritän huolehtia kyläilyistä soittelemalla toisten lasten vanhemmille ja sopimalla kyläilyaikoja.
Hyvänen aika sentään! Mulla oli epäsosiaaliset vanhemmat mutta silti paljon kavereita. Joskus harvoin oltiin jonkun luona sisällä, useimmiten haettiin muita ulos. EI SIIHEN ÄITEJÄ TARVINNUT!
Ai niin joo, mut äitien vikaahan se on jos lapsilla ei oo kavereita. HUH.
Sanoo että haluaa olla kotonakin eikä niin, että koko ajan olis oltava menossa jonkun kanssa jonnekin. Onkos siinä sitten jotain pahaa? Ei kaikki viihdy isoissa porukoissa.
Jotkut viihtyvät kotona paremmin kuin kavereiden kanssa. Toiset kehittyvät sosiaalisesti hitaammin kuin ikätoverinsa keskimäärin, eivätkä ole välttämättä valmiit runsaisiin kaverisuhteisiin esim. vielä eka luokalla.
Myös mun pojan kaverilla on tälläinen tapa. Nyt kolmannella luokalla poika saa tulla meille noin kerran viikossa, silloinkin koulun jälkeen ehkä tunniksi, joskus jopa kahdeksi..