En ymmärrä perhettä joka haluaa pitää lapsensa vain kotona aina eikä kannusta kaverisuhteisiin

Jos kouluikäinen käy kavereillaan kahdesti viikossa,eihän se oo ei koskaan?

Koska osa ajasta kuluu harrastuksissa. Jos ollaan hetken päästä lähdössä harrastamaan, ei ole järkeä päästää lasta vajaaksi tunniksi ulos ja sitten taas lähteä hakemaan sitä sieltä pois kun nyt pitää mennä..

Jos kouluikäinen käy kavereillaan kahdesti viikossa,eihän se oo ei koskaan?

vanhemman tehtävä. Lapset saavat hoitaa itse kaverisuhteensa. Toki kysyvät aina luvan saako tulla tai saako mennä ja aina annan luvan jos erityistä syytä kieltää ei ole.



Mutta ei tulisi mieleenikään alkaa lasten kavereiden vanhemmille soittelemaan omasta aloitteestani. Lapsen pyynnöstä sen voin toki joskus tehdä, muttei tuollaista ole tarvittu kouluikäisten kanssa.



Alle kouluikäisille taas mun mielestä oikeastaan riittää se sisarusten seura, ainakaan eivät ole ilmoittaneet muuta kaipaavansa.

Tulet ap huomaamaan muutaman vuoden kuluttua, että olisi hyvä jos sunkin pienokaisesi olisivat tehneet jotain muutakin kuin kiertäneet ovelta ovelle.. Hanki harrastus tai kaksi, ei tule aika niin pitkäksi kun toiset on iltaisin harrastamassa.

Mutta turha tulla sitten koskaan valittamaan jos heidän lapset ei pääse porukkaan. Väkisinkin jää porukasta jos kerran kahdessa viikossa saa kavereita tavata. ap

olisko helppoo lykätä ne kouluikäset lapset vaan tonne pimeyteen joka päivä koulun jälkeen että: menkää sinne, kävelkää eka pari kilsaa niin ehkä sieltä löytyy joku tuttu tai tuntematon kaveri..



meijän lapsukaiset ei vaan halua lähtee kotoo mihkään koulupäivien jälkeen, yksinkertasesti ne koulumatkat ja koulupäivät on jo itsessään niin rankkoja..ja kun kavereita ei näillä nurkilla oo..



ja totta puhuen, vaikka joudutaankin keksiin aktiviteetteja paljon itse, olen tyytyväinen ettei meidän lapset luuhaa tuolla toisen pihoissa ja nurkissa, jnejne...

eiköhän ne ehdi...ja sosiaalisiakin taitoja (vaikkakin, niitä ei paljon ole ollut ennen eskari-ikää) tulee ihan riittävästi koulupäivien aikana!!!

kaiket illat kuljetaan ovien takana kysymässä milloin ketäkin ulos. Ja monta kertaa illassa jos ei satu sillä hetkellä olemaan kotona. Noilla kylien kiertäjille täytyisi hommata jotain järkevää tekemistä. Rasite naapureille, kun heti kun auto kaartaa pihaan, soi ovikello.



Nyt ei ap rakas enää eletä 60-70-luvun Suomessa.

t. ap

olla omien lasten kanssa.. Mutta niitä on ollut pakko hankkia... ja lasten pitää kyläillä kavereillan jotta saavat huomiota ja tekemistä..



Omat 6v, 9v käyvät kaverillaan ehkä kerran kahdessa viikossa.

Muuten saadaan kyllä aikaa kulumaan kotonakin :D

Kavereita käy ehkä kerran kuukaudessa..

Koulussa heillä on luokalla ja eskarissa kavereita joiden kanssa leikkivät.

Minä aikuisena yritän kannustaa pyytämään kavereita kylään, ulos jne. Mutta kun eivät halua. Ja tätä vääntöä on ollut nyt jo pari vuotta. Kerran kahdessa viikossa tulee joku meille. Ja meille voisi tulla vaikka joka päivä!



Mutta olen samaa mieltä myös siitä, että en oikein ymmärrä myös niitä kyläluutia, jotka haluavat koko ajan olla menossa. Kaverit ovat tärkeitä mutta eikö alaluokilla vielä perhekin ole aika tärkeä. Ja onhan se hyvä, että perheenkin kanssa viihtyy...

3 lasta pienillä ikäeroilla, eikä ole ollut tarvetta kulkea naapureilla jatkuvasti. Jos jotain samanhenkisiä kavereita löytyy niin welcome. Mutta kun viihtyvät keskenäänkin niin enpä ole väenvänkään niitä lähtenyt etsimään.

olla omien lasten kanssa.. Mutta niitä on ollut pakko hankkia... ja lasten pitää kyläillä kavereillan jotta saavat huomiota ja tekemistä..

Omat 6v, 9v käyvät kaverillaan ehkä kerran kahdessa viikossa.

Muuten saadaan kyllä aikaa kulumaan kotonakin :D

Kavereita käy ehkä kerran kuukaudessa..

Koulussa heillä on luokalla ja eskarissa kavereita joiden kanssa leikkivät.

En itsekään anna joka päivä kyläillä. Mutta jos ei juuri koskaan pääse kaverille tai saa pyytää kaveria kotiin niin kyllä jotain on pielessä. Ei se sitä tarkoita että yhtenään kylässä pitää olla, mutta edes joskus. Kun kerran lapset itse haluaisivat! Eri asia jos lapset olisi kotona viihtyvää sorttia mutta kun tässä tapauksessa ne vanhemmat on! Miksi pitää eristää ne lapset kotiin kokonaan? Siitä oli nyt kyse.

ap

Yhden samantapaisen kyllä. Antaa lastensa mennä ulos ja kylään, mutta ei ikinä, siis ikänä heille ei pääse leikkimään. Kokee sen raskaaksi.

Ei ihme, että lapset kiusaavat toisiansa, jos vanhempien asenne on se, että lapset saavat hoitaa itse kaverisuhteensa. Tai koulu hoitaa loput. Kyllä nyt jotain kasvatusvastuuta pitäisi ihan itse vanhemmillakin olla.



Iso osa kasvatuksestahan on sitä, että miten ollaan toisten ihmisten kanssa, ihmisten ilmoilla. Kyllä mun mielestä siinä on vanhemmilla suuri vastuu.



Ja edelleen: kyllä niihin lasten kavereihinkin olisi hyvä tutustua. Ja heidän vanhempiinsa. Koittaa se päivä kun lapset on teini-ikäisiä ja sitten alkaakin jo huolettamaan, että missä porukoissa se 16 v viihtyy.

Oma lapsensa pääsee kyllä toisille vaikka joka päivä, mutta heille ei pääse koskaan. Monilla näistä vielä isot talot (n.200 neliötä) ja 1 tai 2 lasta.

Tosi rasittavaa moinen vapaamatkustajuus.Kyllä jonkun verran vastavuoroisuutta pitäisi olla. Jos lapsi pistetään päiväksi naapuriin, olisi kohtuullista ajatella että itsekin ottaisi lapsen kaverin kylään välillä. Mutta ei. Sanotaan vaan että "olkaa nyt vaan ulkona".

päivät pitkät ilman valvontaa olevat lapset. Jotka eivät harrasta mitään, eikä perään katsota. Helpompi on kasvattaa, kun niitä ei laiteta tonne illoiksi pitkiksi selviytymään keskenään.

Itse en myöskään ymmärtäisi sitä, jos lapsi HALUAISI kutsua kavereita, muttei koskaan saa. Tai ei pääse kaverille.



Mutta meillä esim. on yksi sosiaalinen lapsi ja yksi asperger-lapsi, joka ei suurin surminkaan HALUA meille ketään eikä halua mennä kenenkään luo. Yritän houkutella häntä sosiaalisemmaksi, mutta kun "taudin kuvaan" kuuluu juuri tuo sosiaalinen kömpelyys. Kaveriehdokkaita ei ole suorastaan jonoksi asti...

Huh, on teillä todella hiljaisia lapsia sitten. Mutta kukin tavallaan.



Meillä 6 v poika olisi KOKO AJAN menossa, mutta joudun vähän rajoittamaan, kun haluan minäkin viettää aikaa hänen kanssaan.



On kiva tuntea jo tässä vaiheessa pojan kavereiden vanhemmat, jotta yhdessä voidaan sopia pelisäännöistä. Ei tarvitse sitten teini-iässä alkaa mitään säätämään. Kaikki vahtivat kaikkien lapsia.



Eipä hänelle kyllä pikkusiskon seura riittäisi yhtään mihinkään... Iltaisin kyllä leikkivät, mutta kummallekin omat kaverit ovat todella tärkeitä ja heidän kanssaan on kaikkia yhteisiä "projekteja".



Temperamenteissa on tietenkin eroa, meidän lapset ovat todella ulospäinsuuntautuneita, joten kaverit kiinnostavat kovasti. Minusta on upeaa, että oppivat, miten muiden kanssa ollaanihmisiksi jo pienestä.

Mutta kerron nyt kuitenkin että murrosiässä se kaveripiiri voi vaihtua ykskaks yllättäen ihan uudeksi ja vanhat kaverit jää. Niin kävi meidän lapselle vaikka oli koko ikänsä sitä ennen hengaillut saman kaveripiirin kanssa pienestä pitäen.

Samat tyypit naapurissa ja luokalla ja kaikkien vanhemmat tunnetaan, kun lapset leikkivät yhdessä.

Mutta kerron nyt kuitenkin että murrosiässä se kaveripiiri voi vaihtua ykskaks yllättäen ihan uudeksi ja vanhat kaverit jää. Niin kävi meidän lapselle vaikka oli koko ikänsä sitä ennen hengaillut saman kaveripiirin kanssa pienestä pitäen.

Ja vanhempien valvoa, että homma toimii ja kysellä säännöllisesti kuulumiset myös kavereiden vanhemmilta. Pienempi todennäköisyys ajautua outoon porukkaan, kun vanhemmatkin pitävät yhteyttä ja sopivat sääntöjä sekä ohjaavat lapsia yhteiseen toimintaan.

Jos kykitään vaan korvessa oman perheen kesken, ei niitä "piirejä" opi tuntemaan, eikä tiedä millaisia eri lapset ja vanhemmat ovat.

Samat tyypit naapurissa ja luokalla ja kaikkien vanhemmat tunnetaan, kun lapset leikkivät yhdessä.

Mutta kerron nyt kuitenkin että murrosiässä se kaveripiiri voi vaihtua ykskaks yllättäen ihan uudeksi ja vanhat kaverit jää. Niin kävi meidän lapselle vaikka oli koko ikänsä sitä ennen hengaillut saman kaveripiirin kanssa pienestä pitäen.