Paniikki - töistä yritettiin soittaa, en pystynyt vastaamaan

jos olet koeajalla ja saikulla niin tietääkseni sua ei voida irtisanoa kesken sairasloman.. ja puhelimitse ei myöskään voi irtisanoa et kyllä se on tehtävä kasvotusten. tsemppiä paranemiseen :)

tärisevin käsin. Laita töihin sähköpostia.

aika hyvin kirjoitat näppiksellä tärisevin käsin.

Niin, näppiksessä on toi korjausnäppäin. Anteeksi jos en kelpaa kategoriaasi "oikea paniikkikohtaus."

ap

nyt vähän rauhaa ja asiallisuutta tähän hommeliin.

täällä on ollut nyt jo muutamia kertoja panikoivia keskustelun aloittelijoita, jotka pyytävät neuvoa omiin olotiloihinsa. Se on tietty ihan hyvä - vertaistukea voi saada monesta eri paikasta, myös netin keskutelupalstoilta. Mutta mun on nyt tosi vaikea uskoa, että viimeaikaiset keskustelunaloittajat kärsivät oikeasti paniikki-häiriöstä. jos on hoidossa, niin yleensä lääkityksen vaihtojen yhteydessä suositellaan jonkinsortin säännöllistä mietoa rauhoittavaa ylimenokaudeksi.myös lääkityksen vaihdon aheuttamien sivuoireiden (lääkevaihdot itsessään voivat aiheuttaa tai lisätä ahdistuneisuuden tai paniikin oireita jonkin aikaa)vuoksi voi olla yhteydessä psykiatriin tai hoitajiin. ja toisekseen; olen itse kärsinyt paniikkihäiriöistä ja ahdistuneisuudesta.kohtauksen aikana en olisi pystynyt edes keskittymään netin ääreen, saati kirjoittamaan...ja mun mieheni ei olisi todellakaan lähtenyt yli vuorokauden kestävälle pikkujoulureissulle, kun itselläni pahaolo ja lääkkeiden rustaaminen menossa varsinkaan, jos olisin ollut kaksin pienen lapsen kanssa.tai sitten olisin mennyt siksi aikaa lapseni kanssa jonkun läheiseni luokse.olisin jo etukäteen varautunut.jos tätä sairautta on jo sairastanut, niinkuin viestistä ymmärsin jo pitempään, niin "meillä" on jo olemassa turvaverkkoja tai selviytymiskeinoja suurimman hädän keskellä.siksi ap tuntuu, ettet ole nyt täällä rehellinen.

Jos olet rehellinen, niin sinun tulisi hyväksyä se, ettet yksinkertaisesti ole nyt työkykyinen.

mutta jos lapsi on sairaana ja hoidat sairasta lasta pitää vastata työpuh

Tai soita johonkin auttavaan puhelimeen.



Selviät kyllä.

Jouduin keväällä sairaslomalle ahdistuksesta ja masennuksesta. Jo sitä ennen oli työpaikan soitot aina aiheuttaneet kauhean pelon ja ahdistuksen ilman erityistä syytä. Sairasloman alkuvaiheessa pomo soitti ehkä 3 (!) kertaa ja joka kerta hiki valui nähdessä soittajan. Kaksi kerroista en pystynyt vastaamaan ja soitin myöhemmin takaisin. Pelkäsin niitä soittoja niin paljon, että ekat viikot sairaslomasta aina puhelimen soidessa sydän hyppäsi kurkkuun ja hiivin varovaisesti katsomaan, kuka soittaa. Se helpotuksen tunne, kun soittaja oli kaveri, mies, äiti jne.



Sairaslomaa jatkettiin 4kk ja sinä aikana ole en saanut yhtään soittoa töistä. Pikkuhiljaa fiilikset on keventyneet ja enää en pelästy puhelimen soittoääntä. Olen ihan hyvillä mielin, kun ei vaan tarvi ajatella töitä. Piristynytkin olen ja kaikin keinoin olen keskittynyt vain itseeni. Olen myös raskaana ja se varmaan laukaisi tämän vuosia kyteneen mielentilan. Nyt olen jo virallisesti äitiyslomalla. Olen alkanut pikkuhiljaa pohtia ammatinvaihtoa, koska ahdistu on kerääntynyt vuosien aikana ja tuo työ ei vaan sovi minulle. Ehkä hakeudun opiskelemaan sitten äitiysloman jälkeen, mutta vanhaan en enää palaa.

hei oikeesti, nyt vähän rauhaa ja asiallisuutta tähän hommeliin.

täällä on ollut nyt jo muutamia kertoja panikoivia keskustelun aloittelijoita, jotka pyytävät neuvoa omiin olotiloihinsa. Se on tietty ihan hyvä - vertaistukea voi saada monesta eri paikasta, myös netin keskutelupalstoilta. Mutta mun on nyt tosi vaikea uskoa, että viimeaikaiset keskustelunaloittajat kärsivät oikeasti paniikki-häiriöstä. jos on hoidossa, niin yleensä lääkityksen vaihtojen yhteydessä suositellaan jonkinsortin säännöllistä mietoa rauhoittavaa ylimenokaudeksi.myös lääkityksen vaihdon aheuttamien sivuoireiden (lääkevaihdot itsessään voivat aiheuttaa tai lisätä ahdistuneisuuden tai paniikin oireita jonkin aikaa)vuoksi voi olla yhteydessä psykiatriin tai hoitajiin. ja toisekseen; olen itse kärsinyt paniikkihäiriöistä ja ahdistuneisuudesta.kohtauksen aikana en olisi pystynyt edes keskittymään netin ääreen, saati kirjoittamaan...ja mun mieheni ei olisi todellakaan lähtenyt yli vuorokauden kestävälle pikkujoulureissulle, kun itselläni pahaolo ja lääkkeiden rustaaminen menossa varsinkaan, jos olisin ollut kaksin pienen lapsen kanssa.tai sitten olisin mennyt siksi aikaa lapseni kanssa jonkun läheiseni luokse.olisin jo etukäteen varautunut.jos tätä sairautta on jo sairastanut, niinkuin viestistä ymmärsin jo pitempään, niin "meillä" on jo olemassa turvaverkkoja tai selviytymiskeinoja suurimman hädän keskellä.siksi ap tuntuu, ettet ole nyt täällä rehellinen.

Jos olet rehellinen, niin sinun tulisi hyväksyä se, ettet yksinkertaisesti ole nyt työkykyinen.

Ap täällä. Olen ihan oikea ihminen ja tilanteeni on nyt tämä. Ikävää jos koet mun sepittävän. :( Mulla pitäisi varmaan olla täällä joku nyt lapsenhoitoapuna, mutta arvaa hävettääkö olla nupin takia sairauslomalla ja saati sitten kertoa siitä läheisille. Siksi yritän vain selvitä. Ei ole järkevää, myönnän. Jos pidät tänne kirjoittamistani jotenkin terveen merkkinä, niin en minä sille mitään voi. En pysty nyt kenellekään kaverille soittamaan, pelottaa, hävettää, en halua tuottaa pettymystä, olla vaivana ja siksi kirjoitan tänne teille tuntemattomille.

ap

et jaksa nyt puhua. Oot niin sairas.