Lue keskustelun säännöt.
Aina uskollinen vaimo valui petokseen
08.12.2009 |
Kirjoittelin tänne jokin aika sitten hankalasta tilanteestani koskien pahaa ja vakavaa ihastusta työkaveriini, joka itseni tavoin naimisissa ja pienten lasten vanhempi. Koko syksy on yritetty olla kuin ei oltaisikaan, mutta mitä enemmän sitä yritti, sen mahdottomammaksi tilanne kehkeytyi. Olemme vältelleet toisiamme, olleet puhumatta, näkemättä... mikään ei auttanut. Tilannetta hankaloittaa se että todella pidämme toisistamme ja viihdymme toistemme seurassa.
Hänen fyysisyytensä ja se miten hänen läsnäolonsa samassa huoneessa vaikuttaa minuun... en osaa selittää. Tuntuu etten pysty hengittämään.
Viikko sitten välillämme tapahtui paljon, paljon... ei kuitenkaan varsinaista yhdyntää, vaikka hän olisi ollut siihen valmis. Itse en. Tilanne on järkyttävä, sillä olemme itse täysin ihmeissämme emmekä halua perheitä rikkoa tämän takia. Se, mikä tuntuu pahalta, on se, etten ole tiennyt tällaista olevankaan. Että mies voi vaikuttaa naiseen näin. Kun hän on lähellä, minun ihokarvatkin nousee pystyyn. Minä vaikutan häneen samoin.
Tiedän, olen paha nainen, itsekin olin ennen ensimmäisenä moralisoimassa. Nyt ymmärrän, että tällaista voi sattua kelle vain, mutten kyllä tiedä miten tämä päättyy. Oma suhde - niin luulin - voi hyvin, mutta tämän jälkeen olen kyseenalaistanut elämässäni suurin piirtein kaiken. Miten näin pääsi käymään? Mihin olen ollut tyytymätön?
En tiedä, mitä tapahtuu. Jos olisimme vapaita tai eläisimme helvettiliitoissa, lähtisimme välittömästi. Molemmat olemme sanoneet tämän ääneen, ja samalla tiedämme ettemme toisiamme tule saamaan. Elämä on mennyt näin. En ajattele tätä asiaa kauheasti, en pysty. En todellakaan kerro miehelle. Yksi ystävä tietää.
Kommentteja - antakaa tulla. Luulen et isot haukut saan. Kai ansaitsen sen.
Kommentit (52)
Lienee korkea aika kertoa miehellesi, että olette vain ajautuneet yhteen, ei rakkautta yms. Lapsikaan ei ole sitouttava tekijä, ainoastaan talonrakennus.
Miksi yleensäkään pitää flirttailla miesten kanssa? Suhteesta kuin suhteesta loppuu kipinä, ellei kemiat toimi täydellisesti ja se taas on harvinaista. Kipinä loppuu myös työkaverisi kanssa arjen koittaessa ja vuosien kuluessa.
Kannattaisi rauhoittua. Jos et siihen pysty, niin ryhdy sivusuhteeseen työkaverisi kanssa. Sinullahan ei ole mitään hävittävää. Miehesi painaa niska limassa taloprojektin parissa ja kun se on valmis, menee myyntiin. Tosi reilua.
Olen aina pelännyt tätä hetkeä, että se joku tuleekin sitten vastaan kun on jo enemmän sitoutunut, ja meillä tämä talonrakennus on se sitouttava tekijä.
Eli, olen ollut ihastunut työkaveriini jo pian kolmatta kuukautta. Pientä flirttiä yms. on ollut ilmassa koko sen ajan, nyttemmin vaan voimistuen.Mutta en koskaan kuvitellut sen menevän omaa ihailuani pidemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lienee korkea aika kertoa miehellesi, että olette vain ajautuneet yhteen, ei rakkautta yms. Lapsikaan ei ole sitouttava tekijä, ainoastaan talonrakennus.
Miksi yleensäkään pitää flirttailla miesten kanssa? Suhteesta kuin suhteesta loppuu kipinä, ellei kemiat toimi täydellisesti ja se taas on harvinaista. Kipinä loppuu myös työkaverisi kanssa arjen koittaessa ja vuosien kuluessa.
Kannattaisi rauhoittua. Jos et siihen pysty, niin ryhdy sivusuhteeseen työkaverisi kanssa. Sinullahan ei ole mitään hävittävää. Miehesi painaa niska limassa taloprojektin parissa ja kun se on valmis, menee myyntiin. Tosi reilua.
Olen aina pelännyt tätä hetkeä, että se joku tuleekin sitten vastaan kun on jo enemmän sitoutunut, ja meillä tämä talonrakennus on se sitouttava tekijä.
Eli, olen ollut ihastunut työkaveriini jo pian kolmatta kuukautta. Pientä flirttiä yms. on ollut ilmassa koko sen ajan, nyttemmin vaan voimistuen.Mutta en koskaan kuvitellut sen menevän omaa ihailuani pidemmälle.
buuhhhuhuhhuuu "elämä opettaa" jnejne
Olen ollut 20v avioliitossa, 27v yhdessä ja lukuisia kertoja olen tavannut naisia jotka olisivat halunneet jotain juttua. Useimmiten heillä mennyt huonosti liitoissaan.
Olen siis 47v, kahden naisen kanssa elämässäni ollut. 186/88kg, tumma menestynyt ja melko komea.
Tilaisuuksia pettää ollut satoja. En ole kertaakaan. Miksi? Koska rakastan vaimoani enkä halua ketään muuta. No tai siis haluaisin, se on luonnollista mutta en halua loukata vaimoani. Tietenkin kiihotun joskus näkemästäni mutta käytän sitä vain hyväkseni omassa avioliitossani. En kyllä koskaan seksin aikana pysty ajattelemaan muita naisia, olen kyllä yrittänyt:)
Hän oli nuorena kaunis, yksi kauneimpia naisia jota koskaan olen nähnyt ja vaikka vuodet ovat vierineet ja ryppyjä tullut niin edelleen hän on minulle sitä.
Olen todella onnekas ja tiedän sen. Mun väite kuuluukin että jos todella rakastaa, ei pysty pettämään. Tai sitten on vain todella alhainen ihminen.
Flirttailin pitkään työkaverini kanssa, ehkä hieman ihastuinkin. Tilanne olisi voinut edetä monta kertaa työmatkoilla, juhlissa yms. mutta olemme molemmat perheellisiä ja ei edennyt.
Oman aviomieheni kanssa meni samaan aikaan huonosti, en tajunnut vaan kuinka huonosti ennen kuin mieheni jäi kiinni pettämisestä. Minua kylmäsi vaikka loukkaannuinkin "uhrina"; pettäjä olisin voinut olla minä. Annoin anteeksi ja jatkamme yhdessä, mielestäni rakastan aviomiestäni. Asian ymmärtämistä auttoi vahvasti oma sinänsä kiltti teerenpelini ja se kuinka helppoa on lipsua työpaikkaromanssia eteenpäin hiljalleen ja huomaamatta.
Tosin välillä ajatuksiini nousee yhä työkaverini, olemme edelleen lähes päivittäin tekemisissä ja vaikka olen oman aviokriisin myötä lopettanut suoran flirtin niin kemia toimii ja sähköä edelleen on molemmin puolin. En usko kuitenkaan että petän, koska se tuntui niin pahalta tulla petetyksi. Vaikka puntit olisivat sitten tasan niin siinä olisi mukana sitten toisen miehenkin perhe ja sitä en halua. Yritän kovasti hoidella omaa avioliittoani jatkoon, aika näyttää toimiiko se enää, tunteita on ainakin jäljellä ja osaamme puhua asioista enemmän kuin ennen pettämistä.
Ajatuksia herättäviä kysymyksiä ja vastauksia!
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288523516404.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluatte yrittää parisuhteessanne pettämisen jälkeenkin, niin muistakaa että leijona villiintyy entisestään kun sen laittaa häkkiin. Sillä että toinen ei pääse mihinkään tai täytyy todistaa kaikki liikkeensä, tekee hulluksi sekä itsensä että toisen. Halu pettämisen loppumiseen pitää löytyä siltä pettäjältä. Sinä et voi sitä mitenkään estää, jos hän haluaa sen tehdä toisen kerran. Ja kyllä aikuisen ihmisen pitäisi yhdestä virheestä oppia.
Mitäköhän ketjun aloittaneen ap:n elämään kuuluu tänään?
on useita eri tapoja rakastaa ihmistä, kannattaa kokea ne kaikki ennenkuin kuolee. Annat vaan ajan kulua niin kyllä se siitä hiipuu. Tai sitten repäset kunnolla niin että sattuu eikä tota tartte sen jälkeen vatvoa muuta kuin yön pimeinä tunteina et "teinkö väärin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pelkkää himoa ettehän ole edes asuneet yhdessä saati eläneet perheen kans et voi tietäää. himoat vain häntä. ei toi ole rakkautta.
Meillä menee nyt kattilat jakoon. Olemme olleet 10.5v yhdessä joista 3.5 vuotta naimisissa ja olen omilla toimillani ajanut vaimon toisen miehen syliin.
Meillä on ollut hyvin myrskyisä ja traumaattinen suhde.
Vaimon äiti oli rappioalkoholisti, vaimon entinen mies pahoinpiteli häntä ym,,,,
Molemmat toi paljon painolastia edellisistä suhteistaan nykyiseen.
Minä lähinnä tietynlaista miehistä tunteettomuutta ja kommunikointikyvyttömyyttä.
Meillä meni vielä kesällä ihan mukavasti (vaihteeksi) ja sitten kun sain asuntomme remontin valmiiksi ja muutimme uuteen hienoon kotiin kaikki muuttui.
Vaimo valitti minulle usein kuinka emme kohtaa ihmisinä ja kuinka olen kykenemätön osoittamaan suuria tunteita.
Olen aina rakastanut ja vieläkin rakastan vaimoani aivan järkyttävän paljon.Olen sen myös muistanut hänelle sanoa tasaisin väliajoin. Vaimo oli koko syksyn hyvin etäinen, usein poissa kotoa iltaa viettämässä, ei vastannut puheluihin ym.
Olin jossain vaiheessa täysin vakuuttunut, että hänellä on sivusuhde.
Sanoin sen hänelle. Vaimon reaktio oli, että olen täysin tunnevammainen, kun ajattelen moista enkä ole ottanut asiaa heti puheeksi.kielsi tietysti suhteen olemassaolon. Tämä tapahtui joskus lokakuussa.
Marraskuun lopussa kävimme vakavan keskustelun ja vaimo ilmoitti, ettei enään jaksa elää minun kanssani, koska emme kohtaa ihmisinä ja en katso häntä enää samalla tavalla kuin joskus suhteen alussa.
Tosiasia on ettei meillä ollut ollut kunnollista keskusteluyhteyttä vuosikausiin.
Syy miksi minulla oli vaikeata puhua tunteista johtui siitä, että jos sanoin että minua kalvaa jokin, niin siitä syntyi riita.
Jossain vaiheessa ne keskustelut olivatkin sitten pelkkää vaimon monologia, missä istua nökötin tuolilla ja kuuntelin mitä kaikkea olen tehnyt päin persettä ja mihin asioihin vaimo on tyytymätön.
Olimme molemmat välillä onnettomia ja kykenemättömiä keskustelemaan rakentavasti parisuhteesemme liittyvistä ongelmista.
Mietimme molemmat tahoillamme hetken ja totesimme, että on parempi jatkaa matkaa.
Kun sitten aloimme käymään asioita läpi, niin huomasimme, että pystyimme puhumaan ensimmäistä kertaa koko suhteen aikana rakentavasti.... ei tappelua ei riitaa vaan rauhallista analyyttistä keskustelua...huomasimme, että meillä löytyy sittenkin jonkinlainen yhteys.
Päätimme vielä katsoa mihin hommat menee ja onko tässä sitä jotakin.
Seuraava viikko oli kaikesta huolimatta ihana... me harrastimme 3 kertaa seksiä(seksiä oli ollut syys-joulukuun aikana 2kertaa) puhuimme päivittäin asioista ja minusta alkoi tuntua siltä, että ehkä me sittenkin selviydytään uuden löytyneen yhteyden myötä.
Viime perjantaina tulin kotiin. Siivosin kodin viimeisen päälle, laitoin saunan päälle ja kynttilöitä.
Menin hetkeksi tietokoneelle katsomaan urheilutuloksia.
Googlen hakukentässä oli vieraan miehen nimi.
Katsoin huvikseni kuka on kyseessä.
Välittömästi alkoi hälytskellot soida... useita linkkejä oli avattu missä ko miehen nimi oli esillä.... yksi niistä oli erään laivan sivusto.... vaimo oli syskuussa ko laivalla risteilyllä....
Kävin sivuhistorian läpi yhteiseltä ja vaimon koneelta.
Ko miestä oli googletettu kymmeniä kertoja syyskuusta lähtien....
Samoissa yhteksissä oli googletettu mm jälkiehkäisypillerit, sukupuolitautien tarttuminen suusta ym...
Tältäkin palstalata luettu kymmeniä sivusuhteista ja pettämisistä kertovia keskusteluja.
Ei siis tarvinnut olla sherlock holmes arvatakseen, että jotain on tapahtunut.
Laitoin vaimolle viestin löydöksistäni ja hän kielsi asian... sanoi vain tavanneensa tyypin pari kertaa ja suudelleensa häntä pari kertaa.
En luonnollisesti uskonut!
Sitten viime launataina vaimo tunnusti kaiken.
Sanoi syyksi sen, että me ei kohdata ihmisinä ja hän on kokenut olevansa yksin jne.
Olen täysin murtunut! ymmärrän osavastuuni pettämisestä, mutta en pysty antamaan anteeksi!
Elättelin jo vähän toiveita , että homma oltaisiin saatu toimimaan, mutta tämän uuden tiedon esiintulo on täyttänyt minut pohjattomalla surulla ja katkeruudella.... en tiedä mitä pitäisi tehdä... olen itkenyt silmät päästäni viimeisen parin päivän ajan ja vaimo olisikin nyt valmis yrittämään vielä kerran kun on huomannut minulla olevan aitoja tunteita....
en usko pystväni!
Vielä kun vaimo on kertonut yksityiskohtaisesti mitä on tehty missä asennossa jne , ei ne mielikuvat häivy päästäni.
En tiedä loukkaako minua enemmän se , että vaimo oli ihastunut tähän toiseen mieheen vai se , että hän harrasti seksiä.
Meillä on yhtenä painolastina suhteessa se seikka , että minulla on vaikeuksia saada yhdynnässä orgasmia, asia mistä tuli ennen pitkään ongelma niin edellisessä kuin tässäkin suhteessa.
Olen asian tiimoilta käynyt terapiassa ja jonkin verran edistymistä onkin tapahtunut.... nykyään saan noin joka kolmas kerta orgasmin.
Vaimoni on haukkunut minua impotentiksi ja ilmoittanut ettei ole tyytyväinen ongelmani takia seksiimme.
Sen takia oli erityisen loukkaavaa kulla seksistä miehen kanssa , joka tuli normaalisti katsoi koko ajan silmiin ja suuteli hellästi....
Jos en olisi saanut selville vaimoni syrjähyppyä olisin voinut kuvitella, että olisimme saaneet uuden löydetyn keskusteluyhteyden tiimoilta asiat toimimaan, vaikkakin olemme molemmat tehneet ja sanoneet kamalia asioita toisillemme.
Paljon jäi sanomatta, mutta en jaksa laittaa tähän kaikkea....
Pyydän teitä, jotka harkitsette sivusuhteeseen ryhtymistä miettimään vielä kerran mitä olette tekemässä..... joskus aivan yllättäen se yhteys oman kumppanin kanssa saattaakin löytyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se joka pettää kerran, pettää toisenkin. Ei pettäminen ole mikään vahinko, vaikka pettäjä sen niin haluaisi selitellä (itselleenkin).
Ja kun tuo pettäminen on tapahtunut, voi ehkä antaa anteeksi, mutta unohtaa sitä ei voi koskaan. Mieti siis, millaisen elämän tästä eteenpäin haluat. Kerran pohjaan palanut keitto ei parane enää lämmittämisellä.
Meillä kävi vesivahinko. Tuli iso remontti ja putkimiestä tarvittiin. Hän oli sellainen lihaksikas, komea mies. Työskenteli kesällä shortseissa ja ilman paitaa. Karvainen rinta ja ne ihanat käsivarret saivat minut sekaisin.
Keitin miehelle joka päivä kahvit ja juttelimme siinä hänen kahvitellessaan ja syödessään eväitään. Minulla oli kova halu hypätä hänen syliinsä ja suukotella tuota tummaa putkimiestä.
Mieheni oli päivät töissä ja niin siinä kävi, että eräänä päivänä tulin kahvia tarkoillessani sipaisseeksi rinnallani häntä olkapäähän eikä aikaakaan, kun jo naitiin täyttä päätä.
Se oli ihana kaksiviikkoa. Sellaista kiihkoa en ole sen jälkeen kokenut. Romanssi kuitenkin loppui siihen eikä mieheni luonnollisesti tiedä tästä mitään. En kadu, oli se vain niin ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vaimolla oli työpaikalla samanlainen juttu ja uskoin kaikenlaisia selityksiä kun vaimoni tuli myöhässä kotiin ja minulle lankesi aamuisin lasten hoitoon vienti kun on niin paljon töitä ja iltaisin lasten nouto kun piti olla ylitöissä ,onneksi vaimoni työkaveri nainen otti yhteyttä ja kysyi että tiedänkö mitä vaimolla on ollut menossa viimeisen puoli vuotta.....
No siinä sitten selviteltiin ja vaimo kiisti kaiken mutta minä löysin niin paljon todisteta ja kun totesin että minua pidetään tyhmänä läksin lasten kanssa pois.
No vaimo oli kuvitellut että herra on mielissään kun on vapaa ja kuinka kävi mies kieltäytyi ehdottomasti eroamasta omasta vaimostaan ja ilmoitti ettei halua enää tavata ja ettei hän tosissaan vaan se oli kivaa leikkiä.
No kaverin vaimo sai tietää asian se käveli vaimoni toimistoon ja kun vaimoni ei häntä tuntenut ja rouva kysyi että oletko se , vaimo myönsi tempaisi nainen vaimoani ateen varjon kahvalla keskelle naamaa ja kolme hammasta poikki huuleen tikit jotka ovat lopun ikänen muisto.
Oliko kaikki tuon arvoista .....?
Ainakin yden perheen elämä lapsineen tuhottiin ja nyt odotan että lapset kasvaa ennen kuin alan uuteen suhteeseen sillä nuorimmainen on saanut psokologilta hoitoa ja ei halua äitiään silti nähdä.....
Kapa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet nyt tiettävästi pyrkii levittämään perimää laajalle, mutta kyllä naisetkin koko ajan tsekkaavat, olisiko mahdollista ns. vaihtaa parempaan. Aikanaan tyyliin luolamiesyhteisössä on miehen asema vaikuttanut naisen asemaan yhteisössä ja jos porukkaan on tullut uusi heppu tai asetelmat muuten muuttuneet, niin on ollut eduksi että nainen on ollut hyvää pataa uudenkin alfan kanssa jos mielii pysyä hyvissä asemissa itse suhteessa yhteisöön.
Mutta että nyt sulla on "älä ajattele vaaleanpunaista elefanttia"-dilemma siinä sitten.
Onneks toi on teillä pääpainotukseltaan fyysistä, eli mieli vaan tekee hirveesti ja luultavasti menee ajastaan ohi. Melkein vaikeemmin ajan myötä pois kuluvaa on muunlainen kuin fyysinen vetovoima ja voi olla hurjan häiritsevää sekin muun elämän kannalta. Mutta pääasia on varmasti tehdä itselleen selväksi mitä haluaa ja että noudattaako tunteitaan vai ohjaako itse tekemisiään. tunteethan eivät automaattisesti meitä ohjaa, vaan valinnato nkyllä ihan omia. Miettikää kokonaisuuden kannalta, että mitä on pelissä. Tai olisiko mahid käydä sitten kuksimassa muutama kerta salaa ja varmuudella kiinni jäämättä tai raskaaksi tai sukupuolitautia hankkimatta. Jos on mahis siihen, niin sillähän tuosta pääsee, eiku naiskentelemaan vaan ja sehän voi olla sen myötä ohi koko juttu. Jos siis ei vastaakaan odotuksia tai jos vastaa, niin jatkatte tiuhaan tahtiin niin kyllä se uutuuden viehätys siitä laantuu. Jos vetovoima on fyysisellä puolella, niin ei aikaakaan kun voitte jo unohtaa koko harhaloikan rauhallisin mielin, jos taas muuten vetoatte toisiinne, niin voipi olla että ei se toinen kulumallakaan sinusta enää irti lähde vaikket sitä koskaan enää näkisi tai et sille ikinä puhuisi tms.
Jos ihmisellä on hyvä perhe. Niin on v*tun tyhmää koko ajan odotella/etsiä parempaa. Ole tyytyväinen siitä mitä sulla on.
Tai voithan sä katsoa sen kortin ja nusasta sitä äijää. Mutta sitten kun jäät kiinni ja perhe hajoo. Niin sitähän on sitten kiva lapsille selitellä.
Petetty isä.
Vähän korni otsikko mutta olet vain ihminen. Aluksi se oli luultavasti miehesi kanssa samanlaista ja nuo tunteet on unohtuneet. Toki aikuisena ihmisenä olet kasvanut henkisesti ja siten ehkä koet nyt noita samoja tunteita entistä voimakkaammin.
Mitäpä tuohon sanoisi muuta kuin että sinä päätä itse miten asiassa etenet. Turha siitä on moralisoida sen kummemmin mutta itsellä avioliitossa painaa hyvin paljon myös lapset. Toki en jäisi huonoon parisuhteeseen lasten takia se on aivan varma. Uskon ja tiedän että lapsilla on aina parempi olo kun vanhemmilla ei päätä purista ja huonossa suhteessa en voisi feikata kaiken olevan hyvin ja se heijastuisi luultavasti lapsiin hyvinkin voimakkaasti ja vaikuttaisi varmasti myös heidän suhteissaan eli kauas kantoiset seuraukset meidän vanhempien tekemisillä.
ps. tässä tulee se moralisointi, älä siis lue eteenpäin jos yläteksti riitti. Yksi ystäväsi tietää eli tarkoitat siis että todennäköisesti myös hänen miehensä ja miehen parhaat kaverit jne. On meinaan kokemusta tuosta "älä kerro muille" jutuista aika paljon ystävä ja tuttavapiirissä miten te uskolliset vaimot laukkaatte vieraissa. Kulissit pysyy kuitenkin ihmeen hyvin kasassa. Tätä olen suuresti miettinyt minkä ihmeen takia ei voi erota, elää täyttä elämää uudessa suhteessa ja erota jos sekin lopahtaa. Pettäminen toisen selän takana kertoo aina ihmisestä jotain vaikka juttu meneekin aina näin "en olisi koskaan uskonut"...
Tsemppiä sulle joka tapauksessa.
Karu tosiasia on, että hormonihumalassa nyt vaellat ap. Ihannemiehesi on siis sellainen, joka on valmis pettämään oman puolisonsa ja ehkä perheensäkin.
Kaksi päätarinaa on tästä. Olette sielunkumppanit ihatuksen kanssa ja jaatte sitten auvoisina loppuelämänne tai ainakin jossakin romanttisessa salasuhteessa saatte toisistanne toisillenne uskollisena onnea.
Paitsi minä ymmärsin tiedot siten, ettei mies halua eroa vaan saada kakkospiparia himokkaalta rakastuneelta naiselta eli kivan rakastajattaren. Ja näitäkin tarinoita riittää.
Kyllä noiden kaikkien kauniiden kasvutarinoiden keskellä olennaisin asia on, että petät miestäsi perheellisen mihen kanssa. Olet ihminen, jolla on mahdollisuus tehdä valintoja ja kaikkea ei voi saada. Saat joko perheesi ja turvallisen miehen tai hauskan seikkailun, mutta ota teostasi vastuu ja kunnioita omaa perhettäsi ja myös toisen perhettä. Jos haluat tämän miehen, odota, että molemmat eroavat ja sitten.
Voi mennä pahastikin metsään.
Olet ensin hankkinut miehesi terapeutiksi ja isähahmoksi ja puolisoksi. On vastannut sinun psykologisiin tarpeisiin.
Nyt sitten olet löytänyt uuden kiehtovamman isähahmon, ison ja vanhemman miehen, jolta itseluottamusta löytyy ja kuulet sanoja, joita haluat kuulla. Olet haaveolento. Ei keskusteluja ja sopimista kumpi vie roskat tai lapset hoitoon ja riittävätkö rahat lainan lyennysten jälkeen johonkin kivaan.
Valitettavasti täytyy todeta, että miehellä on todella naisenkaatotekniikka kohdillaan. Arvostaa syvästi vaimoaan, ei halua rikkoa perhettään. Sinulta ei halua pillua vaan jotain metafyysis-mystistä suurta rakkautta.
Jotenkin tuo särähtää korvaan. "Hän, iso ja minua vanhempi mies, vapisee kun koskee minua. Hänestä olen haavekuva, jotain ihmeellista jota hän ei olisi halunnut elämäänsä, ei ymmärrä itseään eikä tunteitaan ollenkaan."
Saako mies seksiä kotona? Puutteessa? Lue ap ne kaikki ketjut, missä satujen prinssin asenne muuttuu, kun on päässyt pöksyihin. Jos haksahdat, niin ei PALJAALLA. Noilla naisenkaatamiskyvyillä et varmasti ole ainut poka ja kaiken muun lisäksi kirsikkana kakussa olisi sp-tauti miehellesi.
Kuten tuolla sanottiin, elämä on valintoja.
Olen pitänyt itseäni aina rehellisenä, koskaan en pettäisi miestäni (yhdessä 10v,kihloissa, talo rakenteilla, 1 lapsi...)
Olen tuhahtanut kun joku on sanonut että tunteet vievät eikä voi mitään...Tottakai voi, ei vain välitä. Mutta nyt tiedän tasan tarkkaan että tunteet todella vievät ja lujaa, eikä niille voi mitään, en ainakaan minä.
Meillä ei mene huonosti mieheni kanssa, mutta ei meillä ole mitään kipinääkään enää, jos on koskaan ollutkaan. Olemme alunperinkin ajautuneet yhteen nuorina ja siihen jääneet, kun ei parempaakaan tullut vastaan. Olen aina pelännyt tätä hetkeä, että se joku tuleekin sitten vastaan kun on jo enemmän sitoutunut, ja meillä tämä talonrakennus on se sitouttava tekijä.
Eli, olen ollut ihastunut työkaveriini jo pian kolmatta kuukautta. Pientä flirttiä yms. on ollut ilmassa koko sen ajan, nyttemmin vaan voimistuen.Mutta en koskaan kuvitellut sen menevän omaa ihailuani pidemmälle.
No, nyt sitten pikkujouluissa viime pe ajauduimme lopulta työkaverin kanssa yhteen (ei aivan sänkyyn asti mutta ei paljon muutenkaan..) Suutelimme, olimme lähekkäin. Molemmista tuntui niin oikealta, eikä omatunto soimannut yhtään, eikä tee sitä vieläkään. Ihan kuin ruusunen olisi herätetty unestaan tai kuihtuneelle kukalle kaadettu saavillinen vettä, mitä vertauskuvaa haluaakaan käyttää...
Nyt en saa häntä mielestäni, joulunaika uhkaa mennä ihan pilalle...
Muutama tekstiviesti on vaihdettu mutta kun kysyin pitäisikö nähdä ja jutella, siihen hän ei vastannut mitään. En viitsi häntä enempää ahdistella viesteillä, jos hän todellisuudessa katuu sittenkin ja haluaa pysyä yhdessä nykyisen avokkinsa kanssa. Tuskallista vain itselle! Uni ei tule, ruoka ei maistu, mistään ei tule mitään. Ei jouluta, ei huvita. Jospa hän edes vastaisi viestiini jotain, mutta kun ei. Palaan ajatuksissani jatkuvasti tuohon iltaa, siihen mitä hän sanoi, teki...
Miltä tämä vaikuttaa ulkopuolisista? Järkiminä sanoo, että hän ei ole kiinnostunut OIKEASTI meistä (ottaisihan hän yhteyttä jos tosissaan olisi) ja itse olen nyt ottanut leikin liian vakavasti, ja pitäisi unohtaa ja jatkaa elämää. Mutta kun tunnepuoli ei jätä rauhaan, kuvittelee vaan ihanaa tulevaisuutta yhdessä. Ahdistavaa! Kun saisikin käännettyä nappulaa ja jätettyä ajatukset taakseen. Pää pian sekoaa...
Näemme seuraavan kerran vasta tammikuussa ja millään en malttaisi viettää joululomaa vaan olisi kiire töihin näkemään hänet...ja että voisi jutella asiasta, nyt en taida viitsiä häntä enää viesteillä häiritä.. En halua roikkuvan ihastuneen leimaa hänen silmissään.
Miten olette saaneet mielenne rauhoittumaan tai saaneet selville mitä toinen oikeasti ajattelee? Mitä pitäisi tehdä? AUTTAKAA!