Epäonnistunut tuttava yrittää esittää, että kaikki on hyvin.
Tuskin on kaikki ihan kohdillaan, kun hyvästä perheestä lähtöisin oleva ja yliopistokoulutuksen hankkinut nainen asuu perheineen 80-luvun perusrivarissa ja ajelee useita vuosia vanhalla Toyota Corollalla, pukeutuu kulahtaneisiin farkkuihin päivä toisensa jälkeen ja ainoana harrastuksena on työväenopiston jumppa, lapset kulkevat marketvaatteissa, mies on aivan nukkavieru. Aina silti esittää, että kaikki on hyvin, vaikka joku romahdus on kaiken järjen mukaan täytynyt sattua. Olen siis tuntenut kys. naisen jo koulussa ja nyt seuraan hänen elämäänsä, kun meillä on samanikäisiä lapsia. Ärsyttää normaalin esittäminen. Miksi ei voi kertoa totuutta?
Kommentit (30)
Ja asutaankin kerrostalossa! Molemmilla akateeminen koulutus ja hyvät ammatit, mutta kun keskustassa ei tarvitse autoa niin se käytettynä ostettu Escort on riittänyt ihan hyvin. Eikä euroakaan mene harrastuksiin.
kaikista suurimmista epäonnistumisista (myös puolison), pitää jotain plakaattia kaulassa koko ajan, että kaikki pääsisivät päivittelemään. Törkeää, etteivät kaikki heti tiedä.
en jaksa kaikkea luotella, mutta ajelemme (silloin harvoin kun autoa tarvitsemme) appiukon vuoden 1987 Toyota Camryllä. Tosin meillä on velaton omakotitalo ja ylimääräistä rahaa jota pitäisi jaksaa jotenkin sijoittaa, huoh. Ei vaan olla autoihmisiä...
Vai miksi sua ap kiinnostaa niin helvetisti??? Onko oma elämä jotenkin tyhjää, että täytyy kaikki asiat kyylätä??!
Täällä myös yksi yliopistokoulutettu rivariasukas, joka ajaa useita vuosia vanhalla saastaisen likaiselle Corollalla. Onkohan meille joku vertaistukiryhmä?
Kyllä me tarvitaan vertaistukea!!! Uusi ryhmä vaan av:lle ja voit ap tulla sieltä sitten lukemaan kuinka kurjasti meillä menee :)
Jep, kannatetaan, täällä kans yksi :D
Tosin itse koen että corollani on uusi kun se on vm 2004, ennen ajoin vuoden -96 pikkurellulla. Hyvä ja riittävä sekin oli kunnes hajosi käsiin :D.
Oikeasti, itsellä ainakin elämän sisältö tulee jostain ihan muusta kuin materiasta ja ulkoisista puitteista. Vaatekaupassakin olen laiska käymään ja vastustan ylenmääräistä kuluttamista. Ok-talo olisi kyllä haaveissa, mutta en ole valmis ottamaan megalainoja joten ensin täytyy vaihtaa maisemaa.
Mutta me ei edes asuttu rivarissa vaan *kauhistus* pienessa kerrostalokolmiossa "huonolla" alueella, eika meilla ollut edes autoa. ;-) Ei meille mitaan ollut "tapahtunut", vanhempani ei vaan olleet kiinnostuneet materiasta, eivat ole edelleenkaan. Rahat kaytettiin lasten koulutukseen (joka tuli kalliiksi koska opiskelimme useampia tutkintoja ulkomailla).
Ovat tosin siistejä ja kauniita.
Mitä vikaa on rivarissa? : o Helsingissä ainakin joku perusrivari on ihan älyttömän kallis.
elämäsi on aivan surkeata. yrität saada onnen ostamalla miehesi rahoilla merkki kuteita, et saa´tarpeeksi munaa joten olet kärttyinen akka joka arvostelee muita, se tuttavasi nainen täytyy olla kaunis, tai kauniimpi kuin sinä jolle olet kateellinen. :P
Mä olen käynyt kutomassa mattoja ja siellä suurin osa muista kutojista on paikallisen yliopiston naisopettajia! Mitähän niitten oikein pitäisi harrastaa? Taitaa joukossa muuten olla yksi proffakin, kun nyt asiaa ajattelen.
Mikähän on oikea harrastus akateemiselle, jos ei kansalaisopisto ole hyvä?
Tuttavapiirini akaateemisilla on seuraavanlaisia harrastuksia: ooppera, ruusujen kasvatus, vanhat autot (ei kaveri edes omista 60-lukulaista nuorempaa autoa, sillä ajelee talvellakin, vaikka on lääkäri, ajatella ap!), kesämökin nikkarointi, kutominen.
Ap taitaa olla aika nuori, kun hällä on vielä tuollaisia ennakkoluuloja. Kun tulee ikää, huomaa, että eri yhteiskuntaluokista olevat ihmiset ovat aika samanlaisia. Erilaisiksi heitä voi luulla ainoastaan sellainen, joka ei säännöllisesti ole tekemisissä kuin oman luokkansa ihmisten kanssa...
Asun tosin maalla vanhassa omakotitalossa ja ajan iänkaikkisen vanhalla mersulla. Muuten tuntomerkit täsmää. Tosin lasten vaatteet on enimmäkseen kirpputorilta.
Kävisikö tukiryhmäksi ee-av = Elämässä Epäonnistuneet Aivot Vapaalla.