Miten toi mun lapseni ei halua syödä juuri koskaan?

Meillä sama juttu. Onhan tää turhauttavaa, kun ruuankin laittaa aina sitä silmällä pitäen, että lapselle maistuis ja että sais riittävästi kasviksia, proteiinia ja rasvaa. Ja sit lapsi kieltäytyy syömästä sitä, ja maidotkin vaan purskuttelee pitkin pöytää.



Meidän lapsi ei, huonosta syömisestä huolimatta, ole erityisen hoikka, vaan menee vaan hiukan nollakäyrän alapuolella. Joten ilmeisesti aineenvaihdunta on hänellä sellainen, ettei tarvitse juuri ravintoa. Mä en kehtaa kenellekään edes kertoa, ettei lapsi syö aamupalaa, välipaloja eikä usein päivällistäkään. Kaikkihan ne sinnikkäästi tarjotaan, koskaan ne ei lautaselta häviä minnekään.



Tänään siis lapselle on tarjottu aamianen, lounas ja välipala, ja hän on syönyt yhden lusikallisen kasviksia, 4 kappaletta makarooneja juonut mukista 1,5 dl maitoa. Hyvin silti porskuttaa.:)

Onpa huojentavaa kuulla, että on muitakin! Meilläkään lapsi ei näytä miltään kitukasvuiselta, housut toki löpöttävät. Tuntuu masentavalta kuunnella miten tärkeää turvata terveellisen ja monipuolisen ravinnon saanti, kun me olemma vain onnellisia jos lapsi suostuu syömään vaikka kohtuullisen määrän lämmintä ruokaa jossain vaiheessa päivää. Ei puhettakaan että puuroja söisi tms. Eikä ihme kumma edes makeat herkut kuten jugurtti juuri kiinnosta, eipä niitä paljoa tarjotakaan. Saattaa kakaka useamman kerran päivässä. Ilmeisesti siis jotain ravintoa saa..

että on muitakin. Kyllä meilläkin on murehdittu ja syyllistytty tästä asiasta monta kertaa. Eikä lapsi ole esikoinen vaan on useampi hyvin syövä vanhempi sisarus perheessä. Välillä on niin tosi turhauttavaa.

No on turhauttavaa.. kun panostan aina todella, mietin monipuolisia ja vaihtelevia syömisiä. Välillä sitten masentuu ja miettii että olis ihan sama jos laittaisi kaupan purkkiruuan sellaisenaan eteen että ota tosta..sama lopputulos. Tai kun tekee lapsen päiväuniaikaan hänelle vispipuuroa välipalaksi, eikä toinen suostu maistamaankaan. Lopulta sitte ukko syö;)

Mies ei saa meillä lasta syömään yhtään mitään, mä vähän paremmin venkslailemalla ja juttelemalla mukavia samalla. Ja tuntuu pahalta laittaa tyhjällä mahalla iltasella nukkumaan - vaan, eipä siltikään ruoka maistu seuraavana aamupäivänä.

JOs allergiat ym. sairaudet on suljettu pois, lapsi on energinen ja kasvaa, ei asialle voi mitään. Lähinnä vain pahentaa tilannetta, jos siitä aletaan tehdä suurta numeroa.

Sanokaa paljonko päivässä voi antaa vaikka kinkku/kalkkunaleikettä tai esim edam-juustoa? Näitä söisi vaikka miten. Aamulla jos tahtoo saada jotain syömään, pitää tarjota noita. Mutta niissä on suolaa ja lisäaineita..joten mietin.

Paljon siinä ei voi muuta tehdä, kuin tarjota sitä ruokaa säännöllisesti. Mutta kyllä muistan itsekin millainen stressi se oli, kun lapsi kasvoi ihan alakäyrillä, mutta oli silti ruuan suhteen kamalan ronkeli. Sitä kummasti huomasi tekevänsä jauhelihakastiketta melkein joka päivä, kun se upposi parhaiten, että lapsi edes vähän kasvaisi.



Mutta kyllä se jauhelihakastike loppui siihen paikkaan kun kasvukäyrä nitkahti millinkään ylöspäin. Sit uskalsi taas tehdä ihan kaikkia ruokia ja antaa lapsen itse päättää minkä verran syö milloinkin.

Välillä meillä meni pelkkää raejuustoa. Nyt on jostain syystä tykästynyt ranskankermaan ja yritän levittää sitä ruokien päälle, että söisi vahingossa muutakin. Mutta välillä tuntuu, että pitää vaikka millä saada se syöminen käynnistymään, joskus sitten syökin, kun pääsee alkuun. Jotenkin lasta se syöminen ei kiinnosta yhtään, ei tuo koskaan nälän tunnetta esiin.

Eli lapsi ei siis ilmaise nälkää eikä ole kiinnostunut syömisestä. Mä voisin ladata hänen eteensä pelkkiä herkkuja, ja hän maistais ehkä, mut ei osoita erityisesti tykkäävänsä mistään mausta. Mä olen vähän ihmeissäni, koska kavereiden lapset selkästi osoittavat pitävänsä esimerkiksi makeasta. Nytkin meikäläinen tässä vetää lapsen hedelmäpiltin loput, kun hänelle ei vaan nyt kelvannut.



Mä luulen, että tämä ongelma helpottuu kun lapsi menee päiväkotiin, koska hän syö kerhossa aina aika hyvin, muiden lasten innoittamana. Viimeksikin meni desi jogurttia tuosta vain, eikä koskaan ois mennyt kotona.

-2-

Meilläkin saattaa suostua syömään vaan raejuustoa tai maitorahkaa sellaisenaan. En muista että koskaan olisi ollut niin, että lapsi olisi mennyt keittiöön mankumaan ruokaa. Ihan kuin ei olisi nälkää kokenut koskaan, mikä tuntuu uskomattomalta kun miettii ruokamääriä ja monien tuntien totaalista ruokalakkoa.. Tykkää kyllä ottaa vaikka piparin, mutta senkin heittää nopeasti menemään.