Saan olla rauhassa vain jos menen elokuviin tai teatteriin.

Tänään nautinnolliset 3,5 tuntia elokuvissa puhelin äänettömällä kun kävin katsomassa Täällä Pohjantähden alla. Elokuva nyt ei ollut kaksinen, vaikka tarina ja roolitus olivatkin onnistuneet. Parasta oli että sain olla 3,5 tuntia yksin ja istua isolla perseelläni ilman että joku vinkuu koko ajan jotakin. Näytöksenkin valitsin niin, että sain istua lähes yksinäni 300 paikkaisessa katsomossa. Pakko ottaa uusinta ensi viikonloppunakin kun kotona joku koko ajan vinkuu minulta jotakin.