Lue keskustelun säännöt.
Mies yritti itsemurhaa, luulin että meillä on kaikki hyvin...
05.12.2009 |
Reilu kolme viikkoa sitten mieheni ja lasteni isä yritti itsemurhaa, mitään merkkejä en hänen aikeistaan huomannut ennen kun eräänä päivänä yhtäkkiä alkoi puhua, että jos hänelle tapahtuisi jotain, niin vannotti huolehtimaan lapsista ja että muistaisin, että hän rakasti minua kaikesta huolimatta. Ihmettelin tuota ja kysyin, että onko jokin hätänä, mies kielsi ja väitti kaiken olevan hyvin. Hälytyskellot alkoi soida siinä vaiheessa kun mies ei tullut kotiin sillon kun on yleensä tullut. Kaikkien onneksi tuo jäi vain yritykseksi, mutta miten tästä eteenpäin kun mies kotiutuu sairaalasta?
Meillä on neljä suht pientä lasta, tyttö 7v, poika 5v ja kaksoset vasta 2kk. Tukiverkosto on meillä onneks hyvä ja aina vähintään yks lähipiiristä on ollut apunani, tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei meinaa mitään saada tehdyks ja tuo itsemurhayritys vaan pyörii mielessä.
Itsemurhayrityksen syyksi mies kertoi sen, että pelkäsi syövän uusineen (oireet samanlaisia kun 3v sitten) ja sanoi, että olisi mieluummin kuollut kun käynyt läpi sen kaiken uudestaan. Vielä on olemassa riski, että miehen syöpä on uusinut, se selviää ajallaan.
Vasta tällä viikolla meillä oli ensimmäinen aika terapiaan, ei kuulemma ollut aikoja antaa aiemmin. Mutta tuo terapeuttikin vaikutti siltä, ettei oikeasti ole työstään kiinnostunut ja nyt olen sitäkin pohtinut, että pitäiskö mennä yksityiselle, vaikka se on aika kallista eikä periaatteessa olis varaa.
Kommentit (16)
tulen illalla vielä lukemaan viestejä. Jos kaipaat juttuseuraa, perusta vaikka joku gmail osoite ja laita tänne, ollaan yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kanssa kehoittaisin panostamaan terapiaan, vaikka se maksaisikin ja yritä saada lastenhoitoapua esim sosiaalitoimen kautta. Te tarvitsette nyt kummatkin kaiken mahdollisen avun, mitä vaan on saataville. Seurakunnilla on myös olemassa erilaisia kriisi- ja tukiryhmiä, ja ne on ihan kaikille tarkotettuja, vaikka ei edes kuuluisi kirkkoon. Samoin seurakunnilla on perheneuvottelukeskuksia, joissa saa ilmaiseksi apua.
Olipas taas mahtava viesti tuossa ylempänä! Onko miehelläsi diagnosoitu masennusta? Mielestäni kuulostaisi siltä. Silloin pelot ja ahdistukset saavat olon tuntumaan vielä kamalammalta ja pelokkaammalta, kuin oikeesti olisi edes tarpeen olla.
Mä kanssa kehoittaisin panostamaan terapiaan, vaikka se maksaisikin ja yritä saada lastenhoitoapua esim sosiaalitoimen kautta. Te tarvitsette nyt kummatkin kaiken mahdollisen avun, mitä vaan on saataville. Seurakunnilla on myös olemassa erilaisia kriisi- ja tukiryhmiä, ja ne on ihan kaikille tarkotettuja, vaikka ei edes kuuluisi kirkkoon. Samoin seurakunnilla on perheneuvottelukeskuksia, joissa saa ilmaiseksi apua.
koita toista paikkaa tai viranomaista. Julkisella puolella on aivan mänttejä töissä mutta on myös paljon niitä jotka tekevät työtä todella asiakkaan paras mielessään.
sanomaan tuollaista. Mistä sinä tiedät, että perhe aina kannattelee jne, oletko itse käynyt läpi syöpähoidot ym?
Minulla on ihana mies ja lapset ja ekan kerran sairastuin syöpään 10v sitten. Kaks vuotta taisteltiin sen kanssa ja selvisin voittajana. Meni viis vuotta hyvin, kunnes ilmaantui samat oireet ja minä oikeasti harkitsin itsemurhaa, säästääkseni perhettäni siltä helvetiltä, jota edellinen 2v oli. Oli hiuskarvan varassa, etten tuota toteuttanut. Olin jo päättänyt koska ja millon, mutta kyseisenä päivänä kun sen ajattelin tehdä niin tapahtui sellaista, joka sai minut toisiin ajatuksiin ja kerroin miehelleni peloistani ja aikeestani. Myöhemmin syöpäni todettiin uusineen ja edessä oli tuolla kertaa 3vuotinen taistelu syöpää vastaan. Lääkärit oli jo varmoja, etten selviäisi, mutta niin vaan olen tässä vielä kirjottamassa.
Sinun, joka arvostelit ap:n miehen tekoja niin kannattaa jatkossa miettiä kaks kertaa mitä kirjotat, vaikka tämä onkin aihe vapaa palsta niin tuo oli jo liikaa.
Ap:lle ja teidän perheelle voimia. Terapiaan todellakin kannattaa panostaa ja jos tuntuu, ettei tuo terapeutti ole hyvä niin menkää yksityiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei itse ole sairastanut vaikeaa, kuolemaan mahdollisesti johtavaa sairautta (johon kaikenlisäksi liittyy todella rankat hoidot), ei todellakaan kannata tulla tuomitsemaan ihmisen halua kuolla. Huolimatta siitä, että on ihana perhe ja puoliso jota rakastaa, käydään tuollaiset kamppailut viime kädessä yksin, oman kropan ja mielen sisällä. Kukaan ei voi niitä kipuja ja kärsimyksiä poistaa rakkaudellaan, ei vaikka kuinka haluaisi. Usein vakavan sairauden kokeneet sairastuvat masennukseen. Siinä kohtaa on turhaa tulla syyttämään itsekkääksi.
Suosittelen hakeutumaan nyt hyvän terapian piiriin. Jos julkisella puolella ei sellaista ole tarjolla, ostakaa palvelut itse. Miehesi voisi saada kelan tukea terapiaan? Ensin tarvitaan masennusdiagnoosi ja muutamia kuukausia julkisen puolen hoitoa. On selvää, että miehesi mielessä on paljon käsittelemättömiä asioita aiempaan syöpäsairauteen liittyen. Valitettavasti se henkinen puoli jää fyysisen hoidon varjoon.
Jos tuo kunnan terapeutti tuntuu huonolta, pyytäkää henkilökemioihin vedoten toista terapeuttia (jos on siis useampia). Myös perheneuvolaan yhteys. Myös vertaistukiryhmä voisi olla paikallaan. Tarvitsette molemmat apua.
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.
kannattaisi lukea koko viestini läpi, ennen kuin alkaa arvostelemaan. Olen mielestäni vain realisti ja mielestäni ap tarvitsee muitakin näkökulmia kuin päähäntaputusta ja hössötystä, vaikka toki myös niitä.
Ja kyllä, olen myös itse sairastanut pitkään ja vaikeasti ja käynyt lähellä kuolemaa ja selvinnyt. En silti kuvittele tietäväni, miltä muista samassa tilanteessakin olevista tuntuu, kuten niin monet muut teistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mahtaisiko masennuslääkitys ja rauhoittava lääkitys auttaa ap:n miestä.
Sitten tulee mieleen, että kävin mieheni kanssa pariterapiassa riitojen vuoksi yths:llä. Oli todella surkea terapeutti ja hän oli ollut kalliina terapeuttina aiemmin yksityisellä (100 euroa käynniltä). Eli ei yksityinen ole välttämättä parempi. Yritä vaihtaa kunnallista.
kannattaisi lukea koko viestini läpi, ennen kuin alkaa arvostelemaan. Olen mielestäni vain realisti ja mielestäni ap tarvitsee muitakin näkökulmia kuin päähäntaputusta ja hössötystä, vaikka toki myös niitä.
Ja kyllä, olen myös itse sairastanut pitkään ja vaikeasti ja käynyt lähellä kuolemaa ja selvinnyt. En silti kuvittele tietäväni, miltä muista samassa tilanteessakin olevista tuntuu, kuten niin monet muut teistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuten uusii tekonsa. Oma mieheni on yrittänyt 2 kertaa itsemurhaa, kun oli nuori.
Lääkitys on ehdoton. Hän sai sen toisen yrityksen jälkeen.
Pelkkä terapia ei auta. Ihmisen psyyke ei ole normaali, kun yrittää itsemurhaa ja siinä ei pelkkä terapia auta.
Lääkityksen on oltava melko vahva, että vältetään uusinta yritys.
Miehelläni ei ennen tuota itsemurhan yritystä masennusta oltu diagnosoitu, mutta nyt itsemurhan jälkeen hän teki masennustestin ja sen mukaan hänellä ois vaikea masennus. On kyllä hyvin sen onnistunut kätkemään, koska minä en ole huomannut masennuksen oireita tai muutakaan siihen viittaavaa ja kun on reilu 15v eletty yhdessä niin tunnen mieheni suhteellisen hyvin.
Täällä ei ole kun tuo yksi terapeutti kunnallisella puolella eli se vaihto ei ole mahdollinen ja yksityinen on sitten seuraava vaihtoehto ja luultavasti otankin yhteyttä yksityiselle puolelle ja kyselen myös noista muista, joita täällä mainitsitte.
Kakkoselle tässä sähköposti, johon voit kirjottaa emeliana09@gmail.com
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äläkä välitä tuosta yhdestä kylmäsydämisestä viisastelijasta (kyllä, luin viestinsä kokonaan).
Kannustan vaihtamaan terapeuttia. Tilanne on hankala koska teillä ei ole näin vaikeassa tilanteessa mahdollisuutta "testata" eri terapeutteja, että kuka teille sopisi parhaiten. Kannattaa ehkä käydä Terapeian ja Mielenterveysseuran kotisivuilla ja katsoa siellä listattuja terapeutteja. Se, jonka luona jo kävitte, ja joka ei ole kiinnostunut työstään(!!!), voisi ehkä neuvoa myös jonkun itseään motivoituneemman.
Onko teillä vakuutusta, johon sisältyy sairauskulut? Silloin saatte sieltä korvauksen, jos esim Kela ei osallistu kustannuksiin (näin minulle kävi, eli tiedän mistä puhun).
Summa summarum: käytännön asiat järjestyvät kyllä, älä kanna niistä huolta. Hienoa, että sinulla on ympärilläsi ihmisiä, jotka auttavat. Kaikkea hyvää.
psykiatrilla terapiassa, niin saa kela-korvauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei siinä nyt mitään pahaa ollut. Ja varmasti jokainen kokee vihankin tunnetta, jos joku pienten lasten isä tekee tuollaista. Tsemppiä ap.lle!
Oletkin jo saanut hyviä neuvoja, enempää en osaa neuvoa, mutta toivon, että jaksat tämän kaiken yli. Kuten joku jo sanoikin sinun on nyt oltava se vahva ja jaksettava, vaikkei varmasti tule helppoa olemaan, etenkin kun kaksosennekin vielä tosi pieniä.
Vaikka tiukkaa tekisikin. Aluksi tapaamisia varmaan parin viikon välein, myöhemmin kerran kuussa riittänee.
Otan osaa. Olen kokenut saman itse. Miehesi tarvitsee nyt paljon tukeasi ja teillä on varmasti todella rankkaa lastenkin takia. Koita huolehtia itsestäsi. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta sinun pitää nyt jaksaa koko perheesi puolesta.
Jos sinulla on anonyymia meiliosoitetta, niin olisi kiva vaihtaa ajatuksia.