Lue keskustelun säännöt.
Riitely ja sovinto parisuhteessa, antakaa neuvoja!!
04.12.2009 |
Mulla on inhottava pulma, johon kaipaan jonkunlaista näkemystä ulkopuolisilta.
Kun meillä on mieheni kanssa erimielisyyksiä jostain asiasta, hän ei koskaan jaksa puhua asiaa loppuun asti. Mä haluaisin puida asian kerralla päätökseen ja selvittää sen riidan perimmäisen aiheen, mutta ihan liian usein se jää selvittämättä kokonaan.
Mies ei jaksa olla kauaa vihainen, ja pyytää anteeksi, kun riidan aihe on edelleen selvittämättä. Tämä on raivostuttavaa, koska tottakai haluaisin sopia ja antaa anteeksi, mutta haluaisin ensin selvittää riidan aiheena olleen asian, ettei se jäisi vaivaamaan. Mä olen huomannut vatvovani jotain ikivanhoja asioita mielessäni, kun niitä ei ole koskaan kunnolla puhuttu halki.
Nyt tein sitten aika inhottavasti miehelle, enkä tiedä miten me tästä edettäisiin. Eilen illalla riitelimme, ja menin vihaisena sänkyyn, ja nukahdinkin ennen kuin mies tuli nukkumaan. Havahduin siihen että mies halaili ja pyysi anteeksi. Olin ihan unenpöpperössä kun teimme sovinnon. Tänään mua alkoi ärsyttää, että riita jäi TAAS oikeasti selvittämättä. Kun mies tuli töistä kotiin, juttelimme ihan normaalisti, ja yhtäkkiä mä vaan paukautin tosi inhottavasti jotain siitä riidan aiheesta.
Mies suuttui, että eikö tää asia ollut jo sovittu, ja lähti vihaisena harrastukseensa. Se tuntui oikeasti ottavan tosi raskaasti sen, että olin jo sanonut antavani anteeksi ja kaivoin asian uudestaan esiin. En tiedä yhtään mitä tekisin kun se tulee kotiin. Kaivelee vieläkin se riidan alkuperäinen aihe...
Onko kellään muulla tällaista? Osaako joku antaa viisaita neuvoja meille??
Kommentit (47)
Meillä riidan aiheet on ihan mitättömiä tohon verrattuna. Jos olen ihan rehellinen itselleni, niin alan tajuta näiden teidän viestien myötä, että taidan tehdä pahasti kärpäsestä härkäsestä.
Riidat saa yleensä alkunsa siitä, että loukkaannun jostain miehen sanomisesta/tekemisestä/tekemättä jättämisestä. Ja jauhan asiaa kyllästyksiin asti. Ehkä jopa (tämän vähän kirpaisee myöntää) tosiaan odotan vain miehen tunnustavan olleensa väärässä.
Kuulostaapa karmealta, huh. Mutta mitä minä sitten itselleni teen??
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
a) onko se riidan aihe oikeasti sen arvoinen että siitä tarvii tehdä elämää suurempi. Jos riitelitte siitä että hammastahnan korkki jäi laittamatta tai vessapaperi on telineessä väärinpäin tai miksi sä katsoit sitä ohiajavassa autossa ollutta kuskia yli kaksi sekuntia niin paras unohtaa koko juttu tai kirjoittaa se jääkaapin oveen otsikolla "Hölmöt asiat joista emme aio enää riidellä"
b) jos se on joku oikeasti tärkeä asia niin siitä kannattaa puhua mutta joskus on parempi jättää se johonkin rauhallisempaan ajankohtaan jolloin kummallakaan ei ole riita mielessä. Ei niin että selvitetään nyt tämä riita vaan niin että selvitetään nyt mitä minä ajattelen tästä aiheesta ja mitä sinä tunnet ja mitäköhän meidän olisi parasta tehdä.
c) mitä anteeksipyyntö ja anteeksianto oikeasti merkitsee. Onko se vaan sanahelinää joka sanotaan kun on pakko vai tarkoittaako se että tämän asian voi nyt jättää taakseen eikä sitä tartte kaivaa?
joka jaksoi jauhaa ja jauhaa asiasta, vaikka asia oli jo selvitetty. Olimme liian erilaisia, hän besserwisser ja minä rennommin ottava. Erosimme ja niin oli parasta. Jos on anteeksi annettu niin asiaa ei sitten enää veivata eestaas.T: Mies
Mä olin meidän suhteen alussa vähän samanlainen, siis mulle oli aika tärkeää sanoa viimeinen sana tai siis halusin, että toinenkin on samaa mieltä siitä että olen ollut oikeassa ;).
Moneen vuoteen ei olla pikkuasioista oikeastaan riidelty, joskus tulee jotain pientä sanomista, mutta muutama isompi kriisi on opettanut, ettei turhasta kannata nostaa isoa meteliä, ehkä molemmat on oppineet joustamaan. Tämä nykyinen kriisinaihe on niin iso, että en tiedä miten tästä päästään yli :(.
Oletteko olleet pitkäänkin yhdessä?
Meillä riidan aiheet on ihan mitättömiä tohon verrattuna. Jos olen ihan rehellinen itselleni, niin alan tajuta näiden teidän viestien myötä, että taidan tehdä pahasti kärpäsestä härkäsestä.
Riidat saa yleensä alkunsa siitä, että loukkaannun jostain miehen sanomisesta/tekemisestä/tekemättä jättämisestä. Ja jauhan asiaa kyllästyksiin asti. Ehkä jopa (tämän vähän kirpaisee myöntää) tosiaan odotan vain miehen tunnustavan olleensa väärässä.
Kuulostaapa karmealta, huh. Mutta mitä minä sitten itselleni teen??
ap
Toisaalta mun mieheni on myös sellainen, että haluaa lopettaa asiasta puhumisen mahdollisimman lyhyeen - toisaalta hän taas on se, joka vatvoo ja vatvoo riidan aiheena ollutta asiaa. Minä riitelen kerralla, ja yleensä olen unohtanut koko riidan aiheen jo siinä vaiheessa, kun pyydetään anteeksi. Ihan oikeasti en yleensä siinä vaiheessa enää muista, mistä riita oikeastaan sai alkunsa, ja kumpi sen aloitti, eikä niillä ole mulle väliäkään. Anteeksipyynnön ja sopimisen jälkeen viimeistään unohdan koko riidan, enkä enää ota sitä esille, sehän on jo käsitelty, mennyttä, eikä menneelle voi muuta kuin oppia virheistään.
Mies taas yleensä aloittaa mykkäkoulun anteeksipyynnön jälkeen, ja murjottaa helposti viikon tai kaksikin. Sen aikana ei välttämättä puhu mulle kuin sanan tai kaksi, tai jos pystyy senkin välttämään toimittamalla sanottavansa vaikkapa lasten avulla, tekee niin (esim. käskee 4-vuotiasta tytärtämme "sano äidille että isi käy töiden jälkeen kaupassa, mitä sieltä tarvii ostaa"). Sitten saattaa jonakin kauniina aamuna, kun mä olen ihan rauhassa kuorimassa pottuja perunamuussia varten, aloittaa päivänsä näin: "sä oot sitte ärsyttävä ku sä aina kuorit noi potut väärinpäin, ja sitten ku mä sanon sulle siitä tai jostain muusta, ihan mistä tahansa asiasta, ni sit sä teet sillee niinku sillon viimeksikin, sillon kaks viikkoa sitten..." ja alkaa vatvoa silloin riidan aiheena ollutta asiaa, ja kaikkea, mitä minä silloin sanoin väärin tai pahasti hänen mielestään. Myönnän, etten todellakaan ole kovin hyvä tai lempeä suustani suuttuneena, mutta ei kyllä ole mieskään. Kuitenkaan ei ilmeisesti käytä tätä vatvomisaikaansa siihen, että miettisi sitä, mitä on itse sanonut tai tehnyt riidan aikana, vaan ainoastaan mun sanomisiin ja tekemisiin. Kerran sanoin hänelle suoraan, että voisi kerrankin käyttää mykkäkoulunsa siihen, että miettisi omia sanojaan ja tekojaan, ja tästä seurasi kolmen viikon mykkäkoulu.
Kävimme pari vuotta sitten parisuhdeterapiassakin, tämä asia yhtenä ongelmanamme, ja eräällä istunnolla otin sitten esiin tämän miehen varsin ärsyttävän riitelytavan. Siellä istunnossa mies pohti käytöstään varsin aikuismaisesti, jopa myönsi että voisi kenties toimia myös toisin. Kotiin päästyämme keskustelu alkoi: "miks sun piti sille terapeutille sanoa noin, se varmaan pitää mua ihan hulluna nyt, tai se varmaan sulla oli tarkotuksenakin..." vastasin, että tarkoituksenani oli oikeasti vain ja ainoastaan ottaa esille asia, joka minua ärsyttää ja jota emme selkeästi pysty keskenämme selvittämään, anteeksi jos se loukkasi sinua. Tästä alkoi mykkäkoulu, joka katkesi seuraavan viikon istunnossa. Tällä kertaa miehen mykkäkoulua ei otettu esille ollenkaan, kumpikaan ei siis kertonut terapeutille ettei mies ollut puhunut minulle mitään koko kuluneella viikolla. No, kotiin palattuamme alkoi: "Ku sä sillon viimeksikin siellä istunnossa rupesit valittaa siitä etten mä osaa riidellä rakentavasti, mut ethän säkään..." En tiedä, missä vika oli, mutta lopulta todettiin miehen kanssa yhdessä, ettei me oltu koskaan aiemmin riidelty niin paljon kuin sen parisuhdeterapian aikana. Kumpikaan ei oikeastaan enää vaan jaksanut jatkuvasti riidellä, joten kerrottiin tämä terapeutille ja hänkin totesi, ettei siitä varmaan sitten ole hyötyä meille, ja siihen loppui ne istunnot. Ja iso osa riidoista, kunhan mykkäkoulut oli saatu käytyä loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riidan aiheet yleensä kuuluvat tohon kategoriaan a.
Mutta toi anteeksipyyntö ja anteeksianto. Alan tajuta, että se taitaa se mun ongelma olla - en osaa antaa oikeasti anteeksi! En tiedä, onko mies kuinka tosissaan pyytäessään anteeksi, katuuko siis oikeasti jotain vai haluaako vain puhdistaa ilman (yleensä kyllä vaikuttaa jälkimmäiseltä). Mutta antaessani anteeksi mä en taida ihan sydämestäni antaa sitä anteeksi, kun kerran jään asiaa vatvomaan. Silloin kun pyydän itse anteeksi, kadun ihan aidosti ja haluan tosissaan saada asian anteeksi ja sovittua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikeampi antaa anteeksi jos tuntuu että toinen ei oikeasti tarkoita mitä sanoo
mut sekään ei aina liity siihen että toinen oikeasti halusi loukata vaan voi olla vaan ettei oikein tajua toisen näkökulmaa (ja tämä on todennäköisesti usein molemminpuolista)
jos olette sellaisessa parisuhteessa jossa jatkuvasti halutaan tarkoituksella loukata toista niin tarvitsette ehkä jotain ulkopuolista apua.
muusta miehen mielestä naurettavasta pikkuasiasta niin ehkä hänen on vaikea kokea siitä niin suurta syyllisyyttä että katuisi suuresti vääriä tekojaan, harmittaa vaan että ilta meni pilalle typerän riidan takia ja aluaa vaan että se loppuu pian ja tulee taas molemmille parempi mieli.
Tämä on musta ihan inhimillistä.
Jos toinen ei yhtään aidosti kadu todellisia vääryyksiä kuten vaikka valehtelua niin se on tietysti ymmärrettävää että anteeksianto on väkinäistä.
Riidan aiheet yleensä kuuluvat tohon kategoriaan a. Mutta toi anteeksipyyntö ja anteeksianto. Alan tajuta, että se taitaa se mun ongelma olla - en osaa antaa oikeasti anteeksi! En tiedä, onko mies kuinka tosissaan pyytäessään anteeksi, katuuko siis oikeasti jotain vai haluaako vain puhdistaa ilman (yleensä kyllä vaikuttaa jälkimmäiseltä). Mutta antaessani anteeksi mä en taida ihan sydämestäni antaa sitä anteeksi, kun kerran jään asiaa vatvomaan. Silloin kun pyydän itse anteeksi, kadun ihan aidosti ja haluan tosissaan saada asian anteeksi ja sovittua. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies olisi varmaan vain tyytyväinen jos olisin välillä hiljaa.
Ollaan oltu yhdessä kuusi vuotta, eli ei tää nyt ihan tuore suhde ole.
En usko että kumpikaan meistä haluaa tarkoituksella loukata toista, en minä ainakaan. Paitsi ehkä joskus riitatilanteessa, mutta sitä kadun jälkeenpäin ja pyydän sitä ihan tosissani anteeksi.
ap
Ei me nyt ihan mistään hammastahnatuubin paikasta riidellä, mutta ei mistään valehteluista tai pettämisistäkään. Ehkä yleisin aihe on se, että en koe miehen antavan mulle tarpeeks aikaa ja huomiota. Eli riita saattaa alkaa vaikka siitä, että lasten käytyä nukkumaan mies istuu lukemassa lehteä tms. eikä jaksa jutella mun kanssa. (Mä tulkitsen tämän tietysti niin, ettei mies ole musta tarpeeksi kiinnostunut, huomautan asiasta, ja riita on valmis.)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan neuvoja lähinnä kahteen asiaan: 1. Miten osaan jatkossa toimia riitatilanteissa niin, ettei tule tämän riidan kaltaista episodia? Kuten sanoin, jos asiat jää selvittämättä, vatvon niitä mielessäni vaikka kuinka kauan (tämä on inhottavaa, mutta en tiedä mitään muuta keinoa päästä siitä eroon kuin se, että selvittäisimme asiat puhumalla heti). 2. Mitä teen tänään, kun mies tulee kotiin? Pyydän anteeksi, että kaivoin asian uudestaan esille, ja sitten jään taas itsekseni märehtimään sitä? ap
1. analysoi itse mielessäsi mikä on se mikä miehesi käytöksessä ärsyttää. seuraavan kerran kun riitelette, sanot esim. että tämä asia on mietityttänyt sinua jo pitkään ja että asia näyttäisi toistuvan ilman muutosta. mitä mies aikoo nyt tehdä että asiat paranevat?
2. unohdat sen viimeisimmän riitanne, mikäli sen muisteleminen ärsyttää miestäsi. ole hänelle reilu, sillä itse (vaikkakin unisena) annoit hänelle anteeksi. jos riidan aihe toistuu, voit kyllä muistuttaa miestäsi että näin on käynyt aikaisemminkin ja että haluaisit tämän käytöksen loppuvan.
tosi huonoja neuvoja, pahoittelut! tämän hienompaa analyysiä en osaa tehdä, kun en tiedä millaisesta aiheesta on oikein kyse..
Ei me nyt ihan mistään hammastahnatuubin paikasta riidellä, mutta ei mistään valehteluista tai pettämisistäkään. Ehkä yleisin aihe on se, että en koe miehen antavan mulle tarpeeks aikaa ja huomiota. Eli riita saattaa alkaa vaikka siitä, että lasten käytyä nukkumaan mies istuu lukemassa lehteä tms. eikä jaksa jutella mun kanssa. (Mä tulkitsen tämän tietysti niin, ettei mies ole musta tarpeeksi kiinnostunut, huomautan asiasta, ja riita on valmis.) ap
tai sitten hän kaipaa "omaa aikaa". mitä jos aina puheripulin yllättäessä keität kupposen teetä ja sen kanssa jotain hyvää iltapalaa ja juttelette asiat pahki näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En puhu sille koskaan ikinä mitään!
Aika lapsellista. Onneksi miehillä se mykkäkoulu loppuu viimeistään silloin kun alkaa tehdä seksiä mieli. Sillä tavalla miehet häviävät aina mykkäkoulunsa.
Onneksi miehillä se mykkäkoulu loppuu viimeistään silloin kun alkaa tehdä seksiä mieli. Sillä tavalla miehet häviävät aina mykkäkoulunsa.
tai sitten sillä ei tee niin kovasti mieli seksiä, tai sitten oikeasti on vaan niin vihainen ettei tosiaankaan halua seksiä, tai mitä lie. Mutta saattaa oikeasti murjottaa kaksi, kolmekin viikkoa, eikä tuona aikana ole seksiä ainakaan hänen aloitteestaan. Mä olen joskus tehnyt aloitteen, ja mies kyllä suostuu siihen, mutta ei se mykkäkoulua heivauta mihinkään suuntaan.
- se, jonka mies vatvoo ja vatvoo riidan aiheita
Lapsen tasolle jäänyt. Oma napa paras napa ja sieltä käsin on kiva hallita muita. Itse en jaksaisi viikkoa kauempaa katsella tuollaista äijää. Hyvää esimerkkiä lapsillekin konfliktien ratkaisumalleista...
[.
[/quote]
tai sitten sillä ei tee niin kovasti mieli seksiä, tai sitten oikeasti on vaan niin vihainen ettei tosiaankaan halua seksiä, tai mitä lie. Mutta saattaa oikeasti murjottaa kaksi, kolmekin viikkoa, eikä tuona aikana ole seksiä ainakaan hänen aloitteestaan. Mä olen joskus tehnyt aloitteen, ja mies kyllä suostuu siihen, mutta ei se mykkäkoulua heivauta mihinkään suuntaan. - se, jonka mies vatvoo ja vatvoo riidan aiheita
[/quote]
Minulle riitti se mökötys. Asiat keskustellaan kertalaakilla läpi ja päivässä pitäisi toipua prinsessan mutta ei kun meni pahimmillaan kuukausi mökötystä.
Olin 11 vuotta yhdessä tämän elämäni miehen kanssa.
KAikinpuolin täydellinen pakkaus, mutta se mökötys ja siitä koituva syyllisyys minkä sain itseeni oli sietämätöntä.
Jätin miehen mököttämään itsekseen. Arvatkaa muuttuiko mieli parin päivän päästä kun olin pakannut tavarat ja löytänyt asunnon?
Ei armoa!
Mutta jos riidass ei ole ollu kyse mistään vakavasta (niinkun meillä ei yleensä) niin mitä väliä koko asialla on. Turha jotain nakkipaketin unohtamista on vatvoa. Saatika muita epäoleellisia roskapusseja ym. Jos kyse oli jostain teidän molempien ELÄMÄÄN suuresti vaikuttavista seikoista (kuten lapsen kasvatus ym.) niin anna olla ja vatvo itseksesi!
Ehkä yleisin aihe on se, että en koe miehen antavan mulle tarpeeks aikaa ja huomiota. Eli riita saattaa alkaa vaikka siitä, että lasten käytyä nukkumaan mies istuu lukemassa lehteä tms. eikä jaksa jutella mun kanssa. (Mä tulkitsen tämän tietysti niin, ettei mies ole musta tarpeeksi kiinnostunut, huomautan asiasta, ja riita on valmis.)
Tuttu tilanne. Olen itsekin ollut tuossa monesti. Etenkin silloin kun olen ollut kotona hoitamassa lapsia, olisin iltaisin kaivannut mieheltäni seuraa. Mieheni taas olisi kaivannut rauhaa ja riita olikin valmis. Oman pettymyksen sietäminen on ehkä kaikista vaikeinta parisuhteessa. Toiseen lataa odotuksia ja sitten hän ei niitä täytäkään. Mutta miten vatvominen auttaa teitä pääsemään tästä tilanteesta? Haluaisitko, että miehesi ymmärtäisi sinun kaipaavan seuraa?
On epäreilua odottaa toisen ymmärtävän tarpeitasi, jos et sano niitä ääneen. Kerro miehellesi, mitä häneltä haluat. Miehesi voi kertoa sinulle, mitä hän kaipaa. Keskustelun voi aloittaa vaikka: "mitä sä haluat tehdä? Mä haluaisin halailla" Jos ette ole vielä oppineet kertomaan tarpeitanne ääneen, on aika opetella.
Puhukaa ajatuksistanne se on tärkeää, mutta opetelkaa myös hyväksymään toistenne erilaiset tavat ja reaktiot.
Mies meni panemaan vierasta, tai tuttua paremminkin, ja tätä kriisiä on yritetty selvittää. Miehen mielestä asia on jo käsitelty, eikä ymmärrä, että haluan puhua vielä tästä asiasta koska tietty se vaivaa. Välillä tulee myös lähes tahtomatta sanottua jotain asiaan liittyvää. Aikaa tuosta ei ole edes puolta vuotta, mun mielestä sen käsittely on kesken ja varmaan niin jääkin, kun puhuminen johtaa aina riitelyyn.
Mies katuu ja on pyytänyt anteeksi ja hänestä nähtävästi asia pitäis olla loppuunkäsitelty eikä sitä pitäis kaivella.
Mä vaan en voi elää niin, koska se asia vaivaa mua.