Lue keskustelun säännöt.
tuomitsevat katseet muilta äideiltä
04.12.2009 |
olen vammaisen lapsen äiti, lapseni on leikki-ikäinen, aivan normaalin pienen lapsen näköinen. Hänen ulkonäkönsä ei huuda, että minulla on vamma, joka aiheuttaa, että en osaa tehdä kaikkea mitä ikätoverini, ja me yritämme perheenä tehdä aivan tavallisia lapsiperheen arkeen kuuluvia asioita, vammasta huolimatta. Lapsemme syntyi terveenä, mutta tuntematon sairaus tekee tepposiaan pienen lapsen päässä, aiheuttaen ongelmia toisensa perään. Joten, kun te äidit näette kaupassa näitä kuuluisia huonosti käyttäytyviä lapsia, näette äidin joka syöttää yli kolmevuotiaalleen purkkiruokaa, tai näette isomman lapsen vaipoissa, keinumassa vauvakeinussa, istumassa rattaissa, älkää olko heti tuomitsemassa. Te ette tiedä mitä taustalla on. Meidän lapsemme sairaus on avannut itselläni silmät täysin uudella tavalla, toivon että jollakin tapaa saisin teidänkin silmät auki. Ei ole hauskaa kun joka puisto- ja kauppareissu päätyy siihen, kun saa nieleskellä kyyneleitä, kiitos ymmärtämättömien ihmisten ymmärtämättömien kommenttien ja katseiden.
Kommentit (5)
Kiitos hienosta viestistäsi,
En tiennyt, että vanhemmatkin katsovat ja moittivat, mutta ainakin oma lapseni saattaisi naureskella, varsinkin jos on kaverit vieressä.
MInulla on varsin "peruskiltti" 5v lapsi, mutta olen kyllä kuullut kun lapseni naureskelee, kun esim. 4.v keinuu vauvakeinussa.
On itsekin jossain asioissa jäljessä ikäkauttaan.
Mutta olisiko sinulla ap antaa neuvoa, miten opettaa omalle lapselleen sitä, että toisille ei tuolla tavalla saa nauraa?
Itse olen yrittänyt sanoa, että tuntuisiko sinusta mukavalle, jos muut naureskelisivat sinulle? Siihen hän vielä vastaa että "ei", joten sitten sanon että älä sitten tee niin toisillekaan.
Ja että siitä tietää, mitä kannattaa tehdä, jos itse tykkäisi siitä.
Onko muita vinkkejä, miten opettaa lapselleen hienotunteisuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap tässä: itse voisin kuvitella, että ei esim viisi-vuotiaalle vielä hienotunteisuutta oikein voi opettaa. Varmaan oma käyttäytymismalli on se paras malli. Ja kyllä minä äitinä ymmärrän varsin hyvin, että viisi-vuotiaat ja isommatkin ihmettelevät lapseni käyttäytymistä/osaamisia, se on ihan luonnollista. Vanhemmista se malli lähtee, ja se joka eniten painaa, on juuri tuo vanhempien avoin ihmettely, ja paheksuminen. Toki on paaaaljon niitäkin jotka hymyilevät ymmärtäväisesti, ja onpa niitä jotka tulevat ihan avoimesti sanomaan, että taklasit tuon tilanteen kunnioitettavasti (lapseni voi välillä saada melkoisia kiukkukohtauksia). Meitä on joka junaan. Tarkoitukseni oli vain tuoda esille se pointti, että jos lapsi heittäytyy/huutaa/mölisee kaupassa, ja muutenkin käyttäytyy eri tavalla kuin ikäisensä niin aina ei kysymys ole vain "huonosta kasvattamisesta", ja että lapsen vamma ei usein näy kilometrin päähän.
Hyvä ap, kun otit puheeksi. Toivon sinulle voimia ja rohkeutta kaikesta huolimatta olla lapsesi kanssa puistoissa ja kerhoissa ja kaupoissa, yleisillä paikoilla, ja jos joku sinua pahasti katsoo tai jopa sanoo jotain, sano rohkeasti takaisin mistä johtuu. Se on varmaan tehokkain tapa tukkia toisten ilkkuvat suut, lopullisesti. Todellakin pitää ihmisten muistaa kunnioittaa toisia ja toisten elämäntapaa, eikä pahoittaa toisen mieltä, kun kysymyksessä voi olla myös sairaus jolle ei kukaan mitään voi. Voimia!
tästä viestistä.
Tämä av on ihan oikea foorumi silmien avaamiselle, täällä sitä kaivataan kipeästi.
Monilla ihmisillä, lapsilla ja aikuisillakin on sairauksia jotka vaikuttavat käyttäytymiseen vaikka eivät näy päälle päin.
Itse olen nuori ms-tautia sairastava, mutta terveen näköinen nuori nainen. Ihmisiltä tulee toisinaan todella ikäviä kommentteja kun tasapaino alkaa temppuilemaan julkisella paikalla tai en jaksa ruuhkabussissa nousta seisomaan. Tututkin ihmiset saattavat syyttää laiskaksi jos en jaksa tehdä kotitöitä heidän standardiensa mukaan :(
Tässä pari oikein hauskaa kommenttia:
*kaikkia väsyttää joskus, sitä pitää vaan jaksaa
*kaikkihan me ollaan sairaita jos tarpeeksi tutkitaan
*nuori ihminen eikä muka jaksa
*sinun pitää ottaa itseäsi niskasta kiinni
Kovasti pikkusieluiselta kuulostaa noiden ihmisten toiminta. Ei osata nähdä sitä omaa elämäntapaa pidemmälle.
Ihanaa kuitenkin, että teillä on ihan normaali perhe-elämä, ettekä anna vamman häiritä. Kaikilla kukilla on oikeus kukkia.
Voimia kovasti teidän perheelle, annat mulkoilujen ja tölvimisten valua kuin vesi hanhen selästä!