Mistä tiesit löytäneesi tulevan lapsesi isän/äidin?

Ensin oli mies ja sitten vasta lapset. Kun aloimme seurustella, puhuimme lapsista itsestään selvinä "sitten joskus jos tulee". Emme kuitenkaan pitäneet sitä tärkeimpänä asiana suhteessa. Seurustelimme vain me, minä ja puoliso. Menimme naimisiin, vain me. Ja sitten tulivat lapset meidän perheeseen. On toiminut hyvin. Rakastamme toisiamme, siihen suhteeseen on ollut hyvä lasten syntyä.

Alkuun emme edes yrittäneet parisuhdetta, olimme vielä sen verran nuoria. Mutta niin vain kävi ettemme päässeet toisistamme eroon.

Mitä kauemmin hänen kanssaan olin, sitä varmempi olin siitä etten voisi parempaa miestä löytää.

Nyt yhdessä melkein 6 vuotta, lapsiakin 2.

Lapsia kun halusimme, menimme periaatteella että tulee jos tulee.

Jos vielä häätkin saamme jossain vaiheessa kun energiaa riittää tarpeeksi järjestää ne :)

Lapsia "vaan" tuli,toivottuina kyllä.

Olisi pitänyt valita mies tarkemmin. Nykyään meillä ei ole seksiä eikä mitään muutakaan jotka lasken parisuhteeseen kuuluvaksi. JA kitos kysymästä,kulissit ovat kunnossa. Minä vaan kaipaan enemmän.

Olin yhden lapsen nuori yh-äiti, kun nykyiseen mieheeni tutustuin.

Kun näin hänet (baarissa) aivan ensimmäistä kertaa, ja katseemme kohtasivat, tajusin, että tuossa on elämäni mies ;)

Kun juttusilleen menin, tunne vaan varmistui.

Yhdessä oltu pian 16 vuotta, josta pian 8 vuotta naimisissa, ja yhteisiä lapsia syntynyt 3.

Onni kukoistaa, ja vauvaa toivotaan.

En etsinyt onnea, en etsinyt isää esikoiselleni, mutta löysin unelmieni miehen, joka on osoittautunut mitä parhaimmaksi isäksi ja mitä ihanimmaksi aviomieheksi.



t. Yhden miehen vaimo, ja neljän lapsen äiti

yhtä arvokas vaihtoehto kuin biolapsen saaminen. :)

Sen jälkeen ei ole tullut mietittyä rakastuinko "väärään mieheen". :)