Haahujen Joulukuu

Aktivoidumpa miekin nyt tänne kun löysin tämän pinon :)



Eli, poika syntyi (rv 39+3) 15.11 klo 15:50, paino 3495g ja pituus 52cm. Synnytystaival kesti kaikkineen n.12h; ensimmäisestä supistuksesta pojan ensirääkäisyyn.



Sairaalassa vietin ensimmäisen yön osastolla ja poju nukkui lastenhuoneessa. Seuraavana päivänä saimme perhehuoneen jossa vietimme 2vrk.

Mies oli synnytykessä mukana eikä edes pyörtynyt :p Leikkasi napanuorankin; oli kuulemma sydämen muotoinen.



Pojan ensimmäinen neuvolakäynti on ensviikolla ja mielenkiinnolla odotan kuinka paljon poika on kasvanut.



Danja ja Poju 18vrk

Syypää siihen on hormoonit ja MIES :(

Hän ei ymmärrä näitä hormooneja yhtään; ei ymmärtänyt raskausaikana (sanoi sen itse silloin) eikä ymmärrä nytkään :´(

Kaikki mitä teen tai sanon niin on väärinymmärretty ja siitä seuraa suukopu ja sit murjotus; mies murjottaa ja itse nieleskelen itkua kun tulee niin paha mieli.



Tätä on jatkunut nyt viikon verran. Viikko sitten mies joutui luopumaan koirastaan (vanhuuden oireita niin meni lopulliselle piikille), ja nyt viimepäivinä on työasiat häntä masentaneet (siis se ettei päässytkään töihin vaikka annettiin ymmärtää että pääsee).

Ihan oikeita syitä siis mutta tarviiko sitä minuun purkaa kun muutenkin on hormoonit vielä sekaisin.

Ja tuon lisäksi arvon herra asustaa täällä kuin hotellissa eli ei tee huushollin eteen yhtään mitään vaan odottaa valmista *murinaa*



Mieli tekisi lähteä Pojun kanssa jonnekin muutamaksi päiväksi mutta ei oikein ole muuta paikkaa kuin perheeni luo mutta milläpä sinne menen kun matkaa on abaut 250km ja on vain yksi auto... Ja tuskin mieskään on halukas päästämään Pojua... (vaikkei edes osallistu syöttämiseen, vaipanvaihtoon tai kylvetykseen).

Mutta mikäli tilanne on vielä tiistaina sama niin neuvolakäynnin jälkeen aion kertoa miehelle, että ellei naama norsun vitulla lopu niin lähetään pojan kanssa reissuun! Vaikka sitten junalla mentäisiin...



Poju on kuitenkin edelleen ihana ja tuntuu hyvältä pitää häntä tiukasti sylissä, pusitella ja nuuskutella vauvantuoksua =)



Danja ja Poju 19vrk

Danjalla ikävä tilanne. Toivottavasti pääsette ymmärrykseen kuitenkin. Miehille tää vauva-aika ja raskausaikakin kun on ihan erilainen kun meille naisille... Muutenkaan kun eivät tahdo hormoonimyrskyjä ymmärtää niin saatikka sitten kun ne on moninkertaisia ;) Varmaan aika ristiriitaiset on ajatukset. Rakkaan lemmikin menetys samaan aikaan kun pitäisi iloita esikoisesta. Koiraihmisenä melkein ymmärrän miestäsi... voisin itse olla aika pahassa jamassa jos tähän syssyyn olisi koira kuollut.

Puhuttiinko teillä muuten neuvolassa ennen lapsen syntymää isän masennuksesta synnytyksen jälkeen. Se on ihan yhtä mahdollista kuin äidin synnytyksenjälkeinen masennus. Kannattaa varmaan keskustella, ainakin seurailla tilannetta. Apua siihen on saatavilla. Halaus sinulle ja paljon voimia tilanteeseen!



Meidän arkeen ei kummempia. Poika kasvaa ja syö. Imetys onnistuu vaihtelevasti. Rintakumi on välillä apuna kun rinnat pakkaa niin täyteen ettei poika saa niistä kiinni. Ja yöllä olen niin laiska etten jaksa huudattaa poikaa ensin varttia ennen kun suostuu tissin suuhunsa ottamaan, rintakumin kanssa ottaa sen mukisematta ;) Mulla on vissiin vähän hankalanmalliset nännit... Päivisin minulta löytyy enemmän pitkää pinnaa ja voidaan hetki tapella tissille ennen kun ote löytyy ;) Syö kyllä ilman kumiakin sitten kunhan vaan saa kiinni. Tosin suu menee välillä niin suppuun että sattuu ihan vietävästi rintaan. Oon aina vetässy rinnan pois pojan suusta ja alotetaan uudelleen imuote hakemaan.



Meillä jätkä ei oikein tahdo hereillä ollessaan viihtyä ollenkaan lattialla/sitterissä. Vaatii seuraa ihan koko ajan. Minähän tietysti vaatimukseen suostun ja istun tai makaan vierellä. Jumpataan matolla yms. Sylivauva hän oikeastaan on =) Isän ja äitin syli on ihan parasta... näinhän se on pienelllä. Missä vaiheessa voin alkaa "vaatimaan" itsekseen olemista esim. lattialla? Etten opeta jokaiseen narahdukseen ja inahdukseen hyppääväni paikalle ;)



Irish ja pikkujätkä huomenna jo 4viikkoa

Missäs virva luuraileepi ja myy? ONNEA Danjalle nyytistä. Irish meidän tyttö oli ekat 2 kk sylivauva eikä myöskään viihtynyt muualla. Siiten 2 kk kohdalla alkoi viihtyä sitterissä ja tykkäsiki olla tunnin kerrallaan siinä. Jos nosti kesken syliin loukkaantui verisesti kun hänellä oli omat jutut kesken. 3 kk kohdalla rupesi viihtymään leikkimatolla myös pitkiä aikoja. Tää viikko on nyt ollut sitä et haluaa tissitellä paljon ja myös sylitellä. Epäilen et neitille puhkee ihan just hammas. Ehkä johtuu siitä. Mene ja tiedä...Oon miettiny kans et mis vaihees murusen pitää antaa itkee eikä koko ajan mennä hyssyttelee ja muutama kerta onkin nyt itkeskelly sellaist turha itkua ja sit on itekseen rauhoittunu ja alkanu uudellee leikkimään ku ei oo menny heti pelastaa. Mä ruvennu nyt käymääm punttisalilla ja jumpassa ja on ihanaa ku saa keskittyä vaa siihe yhteen asiaan. Sitte ku tulee kotii niin onkin jo kova ikävä murusta. Yökylään hän ei ihan heti mene, mä en kestäisi sitä. Eilen isovanhemmat työnteli murusta puolitoista tuntia ulkona et mä sain siivottua. Se oli sopiva hoitoaika.. Kirjoitelkaa nyt jotakin kuulumisia välil ku niit on mukava lukee. Vaikka aika onki kyl aika kortilla..



Is ja Murunen

En sitten lähtenyt Pojun kanssa "evakkoon". Viikko meni siinä vaihtelevissa merkeissä; annoin miehen olla enimmäkseen omissa oloissaan niin ei tullut kuin pari konfliktia ja nekin saman illan aikana. Niistä onkin nyt ihan pakko kysyä TEIDÄN mielipidettä sillä jotenkin tuntuu näin jälkeen päin että möksähdin ihan turhista mutta kuitenkin toisaalta tuntuu että ei mulle nyt miten vain saa puhua...

Eka juttu koski minun juhlavaatteita ristiäisiin; ongelma kun oli/on siinä ettei mulla ole mitään päälle mahtuvaa juhlavaatetta. Sanoin siis miehelle, että mulla olis yks pikku ongelma ja mies tietenkin kysyi että mikä ongelma. Vastasin ettei ole mitään juhlavaatteita Pojun ristiäisiin johon mies ETTEI LIIKUTA HÄNTÄ (= ei kiinnosta, eikä muuten ole ollut ainoa asia mikä ei ole häntä liikuttanut). Miehän vetasin herneen heti nenään ja tokaisin että jaa ei liikuta vai, sua ei sit kiinnosta poikas ristiäiset; siitähän se suukopu sitten lähti. No vähän ajan päästä sota jatkui näin: mies sanoi että eihän se ole kuin lähteä kaupunkiin vaateostoksille (kyseiseen kaupunkiin n.170km matkaa) johon mie sanoin että "miten mie pojan kanssa lähen vaateostoksille, sulloutua vaunujen kanssa sovituskoppiin, tai vaippojen vaihto ja syöttäminen, keskellä naistenvaateosastoa???!!!". Mies tähän sotaisesti että "ei poika ole mikään lemmikki jonka saa pukattua helposti hoitoon" ja jotain että mulla nyt elämä pilalla jonka kuultuani en sitten enään loppusanoja kuullut koska näin niin punaista ja aloin huutamaan että älä syötä sanoja minun suuhun etten todellakaan ole mitään tollasta ajatellut että poika pitäis koiran lailla pukata hoitoon tai että elämä olis nyt pilalla ku en pääse kaupungille shoppaileen tai jotain. Myönnän, että oln/olen meistä se sotaisempi osapuoli mutta koin asian ettei mulle voi puhua miten sattuu ja loukkaannuin todella paljon. Lisäksi ne hormoonit...

Jos miehellä olis yhtään ollut tilannetajua niin hän olis vaikka sanonut että elä murehdi niitä vaatteita, kyllä me jotain keksitään" tai jotain muuta vastaavaa, mitään tilannetta ja sotaa tuskin olis tullutkaan...

Kattelin muuten netistäkin niitä juhlavaatteita mutten löytänyt mitään mieluista; en oikein ole juhlavaatteiden ystävä joten sen takia olen niiden suhteen aika kranttu.



Toinen yhteenoton asia tuona iltana on näin jälkeenpäin ajateltuna yhtä pikkanen asia mutta silloin pahoitin siitä mielen. Minun näet oli koko viikon tarkoitus viedä poika vaunuissa ulos ensimmäistä kertaa mutta en vain yksinkertaisesti ole ehtinyt kun on ollut niin paljon hommia (ja mies elellyt kuin täysihoitolassa). Mies sanoi/murisi, että "oot ollut kauhean LAISKA viemään poikaa ulos". Siis anteeksi mitä??? LAISKA???? Miehän herppasin tästäkin että syytätkö minua laiskaksi??? Että sori vaan kun en oo ehtinyt kun on ollut niin paljon hommia. Sulla on kaks kättä ja jalkaa että mikset oo ite vienyt poikaa ulos?



No mut tuo oli siis joskus keskellä viikkoa, loppuviikko meni sitten siinä että annoin miehen olla itekseen ja oleskelin pojan kanssa.



Eilen myöhään yöllä tapahtui kuitenkin eräänlainen läpimurto. Mies ei saanut unta (mie valvoin Pojun kanssa kun sillä oli maha pipi). No mies tuli sit makkariin jutteleen ja pyysi anteeks että on ollut sellanen. Kertoi että johtui siitä poismenneestä koirastaan ja siitä että oli luvattu töitä mutta ei sit ollutkaan saanut niitä; no tämänhän mie olin jo osannut arvatakin ja sanoinkin siitä hänelle että tavallaan ymmärrän häntä mutta toisaalta taas en koska kyllä tuollaiset murehtimiset ja käytöstavat pitäis pystyä siirtämään sivuun koska esikoisen syntymä on niin suuri asia ainakin minun sydämeen ei juuri nyt muuta mahdu.

Saimme kuitenkin asiat puhuttua sovussa ja mies lupasi osallistua enemmän pojan ja kodin hoitoon ja lupasi myös yrittää enemmän/paremmin ymmärtää minun hormooneja.



Niin ja Irish: Ei ole neuvolassa mitään puhuttu isän synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Mihin moinen mahtaa perustua? Tarkoitan vain, että naisella kait synnytyksen jälkeinen masennus liittyy hormooneihin...



Niin btw, katon niitä juhlavaatteita sitten joulun pyhien jälkeen. Pojun tyttöserkun ristiäiset on heti joulun jälkeen ja äitini lupasi huolehtia pojasta sen aikaa kun käyn shoppailemassa :) Pojun ristiäiset on siis uuden vuoden jälkeen. Tämä järjestely tarkoittaa kuitenkin sitä, että joudun kaapista säveltämään jotain pikkusiskon tytön ristiäisiin... Toivottavasti löydän/keksin jotain arkivaatteita vähän juhlavampaa ettei tarvi hävetä...



Pojun neuvolakäynti oli tiistaina. Pojan pituus nyt 53cm (52cm), paino 3986g (3495g) ja päänympärys +2cm (en nyt muista lukemia), suluissa siis syntymälukemat.

Poika on jo kääntynyt muutaman kerran kyljelleen, hymyilee paljon, jopa pientä ääneen nauruakin, kädet ja jalat viuhtoo kovasti, hoitopöydällä nostaa peffaa ja sinkkuroi muutenkin niin että joskus on vaikea saada vaippa hyvin, kovasti haluaisi ja yrittää lähteä ryömimään, tykkää pidellä äitiä sormesta kiinni, olla äitin sylissä ja nukkua äitin sylissä tai vierellä. Sylivauva se meilläkin on mutta poika on vain niin ihana että on aivan pakko ottaa syliin jos pikkunen niin haluaa tai hakee turvaa!



Meillä Poju tykkää olla sitterissä mutta ei tykkää olla siinä yksin eli poika sitterissä on otettava (luonnollisesti) samaan huoneeseen ja välittömään läheisyyteen missä isi tai äiti on. Poju tykkää myös päivisin nukkua sitterissä.



Pulloruokinnasta piti vielä kysyä että paljonko annatte vauvalle maitoa kun syötätte pullosta? Mullahan on vielä se rintapumppu neuvolasta lainassa ja mietin nyt että kuinka paljon vauva tarvitsee maitoa yhtä syöttökertaa kohden...? Maidon määrä tississä kun vaihtelee sen mukaan kuinka pitkään vauva on edelliskerralla imenyt tai kumpaa tissiä saanut...



Danja ja Poju 28pv

sanoisin et sun miehesi oli tosi ajattelematon ja jos kerran "lojuu" päivät kotna niin vois nostaa sitä persettään ja auttaa sua ja itse vaikka mennä ulkoiluttaa poikaa tai siivota tai laittaa ruokaa. kuulostaa tosiaa siltä ettei kiinnosta ku tollanen on mut jos on sitte jotai masennusta työttömyyden ja koiran kuoleman vuoksi nii se kyllä kans vetää ihan toimettomaks helposti. Toivottasti saisitte asiat juteltua se usein auttaa.



Siitä juhlavaatteen ostosta sanoisin oman kokemuksen perusteella et oota alkuvuoteen kun kiloja viel varmaa karisee ja sit saa alennuksellakin. Ja kyllä pojan voi laittaa vähäks ajaks hoitoon tai sit mies tulee mukaa hoitaa ja kärräilee vaikka ulkona jos ei tykkää kaupoissa käymisestä. Nii tai sit äitis hoitaa luin tän vast nyt....



2kk: iäs murunen on syöny 50ml-120ml kerrallaa maitoa joten se vaihtelee lapsilla nii paljon et ei siihen osaa neuvoa antaa ainakaa mä. Varaat vaan tarpeeks. Pakastimeen laitoin aina 100ml yhteen pussiin ja jos ei sitä tullu kerralla nii laitoin pumpun aina jääkaappiin nii kauaks ku pumppasin lisää.



Nyt nukkumaan murunen on alkanu herää jo 9 aamulla..



IS

Huoh.. on pitänyt vähän kiirettä viime aikoina. Noh, nyt muksut nukkuu ainakin hetkellisesti ja mies on töissä niin voi kirjoitella. ;)!



Danjalla on ollut tosi kurjaa! Täydet sympatiat täältä! Miehet on kyllä kummallisia.. naiset tekee kaikkensa ja tekee töitä koko perheen eteen ja mies ei pääse muksun kanssa ulos!! Ja sun miehenhän olisi kuulunut sanoa, että sano vaan milloin mennään ostoksille, voin tulla joko mukaan tai sitten saat ihan vapaasti mennä itseksesi! Lapsen saaminen on maailman ihanin asia, mutta ei se tarkoita sitä, että sen jälkeen olisi joku yksikkö äiti ja lapsi, eikä enää naista!! Synnytyksen jälkeen sitä tukea tarvitsee vielä enemmän, kun ei ole enää niin hyvää syytä näyttää (omasta mielestä) kamalalta..



Meillä kiirettä pukkaa lähinnä siksi, että ostettiin joululahjaksi oma asunto ja taas on muutto edessä.. Meidän esikko on sitten jo viidennessä kodissaan!! Mutta jos sitten pysyttäis hetki aloillaan. Muuten kaikki menee kai ihan mukavasti. Pikku A kasvattaa hampaita, kuolaa, päristää ja kiukuttelee kun ei pääse eteenpäin.. yritys on kyllä kova! Saisi olla vielä hetken vauva! Nyt on aloittanut huutamaan yöllä.. pidetään sellaista lempeää unikoulua.. eli saa huudella yksikseen omassa sängyssä, rauhoitellaan kyllä tarpeen vaatiessa. Eli nukkuu ensin puoli tuntia tai tunnin ja sitten alkaa huutamaan.. huoh! Toinen vaihtoehto olisi nostaa tyttö ylös ja sitten valvoa yhteen tai kahteen yöllä.. ei hyvä!



Pullosta meillä A on ottanut sellaista 100-120ml. tai sen verran laitan maitoa, joskus meni 10ml joskus kaikki. Ja neiti on pulautellut koko ajan reippaasti! Maanantaina onkin neuvola, joten pääsee taas kurkkimaan uusia mittoja!



Joulua odotellessa ja muuttoa..



Myy ja tytöt 3v ja 5kk

Tilanne rauhoittui meillä kertalaakista kun miehelle soitettiin, että työt alkais parin päivän päästä mikäli vielä kiinnostaa; loppui siis ainakin se stressi :) Toisaalta se kuitenkin tarkoitti sitä, että olemme pojan kanssa entistä enemmän kaksistaan ja joudun siis yksinäni huolehtimaan hänestä. Tämä ei tietenkään ole huono asia; en vain enää päivisin pysty "pukkaamaan poikaa isälle" saadakseni esim. syödä rauhassa, siivota, käydä kaupassa tai vain muuten omaa aikaa. Töistä huolimatta mies aikoi kuitenkin yrittää osallistua kodin ja pojan hoitamiseen mahdollisuuksien mukaan kunhan vain pyydän häntä tekemään jotain; huoh, oma-aloitteisuutta puuttuu... En viitsisi "kerjätä" häntä imuroimaan, viemään roskat tai edes huolehtimaan ettei tavarat/vaatteet loju joka paikassa... Yksinkertaisista asioista pitää huomauttaa. Onko vauvan tulo vienyt häneltä maalaisjärjen?

No jokatapauksessa tilanne meillä on nyt huomattavasti parempi :)



Arki vauvan kanssa menee hyvin ja kaikki päivät ovat kyllä erilaisia; välillä vauva sekä äiti ovat väsyneitä ja torkkuvat vuorokauden läpi ja välillä taas ollaan niin seurallisia ja touhukkaita.

Poika on nyt 5vk ja 1pv ikäinen ja tälle ajalle ei ole sattunut kuin kaksi vaikeaa yötä jolloin äidin olisi tehnyt mieli hakata päätä seinään pelkästä väsymyksestä ja epätoivosta kun mikään ei ole ollut pojalla hyvin vaan pelkkää huutoa lyhyillä hengähdystauoilla. Onneksi ne yöt meillä ovat lyhyitä sillä poika yleensä nukkuu klo 23-03 välillä ja ne haastavimmat/jännimmät ajat ovat 03-07 välillä jolloin pojalla monesti iskee tissittelyn jälkeen seurusteluhalu vaikka äiti haluaisi nukkua :p Useasti meillä mukutaankin jonnekin 12 asti päivää, hih. Poika herää tietenkin tissille välillä sillä meillä edelleen tissitellään n.3h välein, myös yöllä. Vaipanvaihtokin tapahtuu aina ennen pojan syöttöä ja sekin myös yöllä sillä poika saattaa kakkia myös öisin. Yöt olisi niin paljon helpompia jos ei tarvitsisi vaihtaa vaippaa tai syötön jälkeen röyhtäyttää; poika ehtii herätä täysin hereille ja uudelleen nukahtaminen on joskus vaikeaa ja sillon ne aamuyöt menee valvomiseksi.

Kuulostaa kauhealta valitukselta mutta ei se sitä ole, sillä yleensä ehdin saada tuon 23-03 välillä tarpeeksi unta jotta jaksan yön läpi ja aamulla sitten nukkua lisää. Sitäpaitsi Poju on niiiin söpö ja hurmaava ollessaan seurustelutuulella ettei siinä voi olla pahalla tuulella =) Parhaimmat hymytkin säästää vain minulle ja näyttää ne tuolloin kun valvomme kaksistaan sängyllä maaten :)



Kysyin vain tuota pulloruokinnan maidon määrää kun tuntuu, että poika syö paljon, ehkä jopa liikaa ikäänsä nähden sillä maitoa menee yleensä sen 90-100ml. Välillä sitten pulautellaan reippasti ja välillä taas ei; riippuu kuinka rauhallisesti poika on imenyt pullosta ja äiti malttanut vetää pullon pojan suusta kesken kaiken pois ettei pikkunen hotki liikaa.



Nyt tuli kutsu vaipanvaihtoon ja tissittelyyn; jospa sitä sitten sen jälkeen pääsis itsekin nukahtaan pari tuntia... Nyt Poju on siis yön ja aamuyön nukkunut mutta sen verran levottomasti ääntelehtien etten itse ole pystynyt nukkumaan.



Danja ja Poju 1kk 6pv



PS. Eipä tullutkaan kutsua kun poika nukahti uudestaan, päästi vain kovalla tuhinalla miehen pierut (varmasti näytteen kera). Mikähän auttaisi noihin pojan ilmavaivoihin...? Tai omiini :p Tuli vain hassu ajatus mieleen... Johtuukohan pojan ilmavaivat jostain mitä itse syön sillä myös mulla on ollut kaasuvaivoja...



Ja onnea myylle omaan asuntoon! :)

Hyvä Danja että tilanne on helpottunut. Kyselit siitä isän masennuksen syystä... Ei oo muistikuvaa mulla että mistä se johtuisi, mutta löysin tuosta neuvolan paperien joukosta semmosen tiedotteen jossa kerrotaan oireista. Samanmoiset oireet kun äidilläkin synnytyksenjälkeisessä masennuksessa. Itse ajattelisin että voisi johtua ihan suuresta elämänmuutoksesta ja pää ei n. pysy mukana ja siksi masentaa. Näin ihan maalliikkona sanoisin. (ja minähän teen mielenterveystyötä, joten olipas ammatillinen kommentti ;))

Mutta siis teillä taitaa kuitenkin helpottaa joten tuskin kyse siitä.



Täällä jätkä alkaa kujeilemaan yöunillaan. Viimeyö nukuttiin hyvin, mutta saattaa todella seurustella useita tunteja yöllä. Äiti ei vaan jaksais millään. Viime viikolla oli 2masuvaivaista yötä ja sitten niitä seurusteluöitä muutama. Olin ihan piipussa kun sitten ei osaa päivällä tuntia pidempään nukkua. Se väsymys menikin sitten siihen että itkeätursasin yks yö ja herätin miehen karjumalla sille :( mies otti pojan ja lähti seurustelemaan olohuoneeseen. Ja kas kas poika nukahti noin 10minuutissa ja nukku loppuyön kun tukki.

Noi seurusteluyöt ottaa voimille kun jätkä todella vaatii seuraa eikä nukahda tissillä ei tutilla. Ja jos ei vastaile hupatteluun niin alkaa kitistä ja kiljua... No, mutta kyllä tuo paketti on niin ihana että jaksaa, jaksaa ;D

vaippaa en yöllä vaihda ellei kitinä siitä johdu että vaippa on ihan märkä ja suunnaton sonta housussa ;) Tähän asti on vaan muutama yövaipanvaihto tehty ja sekin silloin kun on pissannut niin että on menny lakanakin vaihtoon.

Meillä syödään kanssa yöllä vielä 2-4tunnin välein ja sama rytmi on päivälläkin.



Ilmavaivoista: mulle sanovat neuvolassa että suurin syy ilmavaivoihin (paukkuihin nimenomaan) on juurikin äidin ruokavalio. Eli siitä nyt miettimään mikä voi kaasuja muodostuttaa ;) Maito on kuulemma pahin ja tietty kaikki kaalit, herneet yms... Olikohan Rela-tipat jotka saattais auttaa. En varmaks muista.



Myylle onnea uuteen kotiin ;)



Neuvolasta vielä kuulumisia. Viime viikolla käytiin lääkärineuvolassa. Paino on jo huimasti 5055g ja pituutta 55,5cm. Hyvin on kasvanu siis. Rintamaidolla mennään (ja on muuten rintakuminkin antanau jättää pois). Poika hoksas imuotteen ja kylläpä on nyt eri hyvä imettää ;) Päätä pitelee jo hienosti ja lääkäri kehuikin siitä. Jätkä antoi ensimmäiset oikein leveät hymyt lääkäritätille. Äitinä kateellisena siinä vieressä katselin; mullehan se piti antaa... No, mut olen niitä hymyjä nyt saanut minäkin =)



Jeps, mä taidan lähteä mittailemaan jätkän sänkyä ja alan virkkaamaan siihen päiväpeittoa ;)



Irish ja pikkujätkä 5vko ja 3päivää.

Irish: Mullakin on ollut pari tuollaista vaikeaa yötä ja fiilikset oli niiiin samat; itkeätursasin kun väsytti enkä millään saanut poikaa edes hiljaiseksi saati sitten nukkumaan, kirjaimellisesti hakkasin päätä sängynpäätyyn ja poljin jalkaa lattiaan kun kiukutti niin paljon. Miestä en silloin kuitenkaan herättänyt; mitä hyötyä siitä olisi ollut kun en olis kuitenkaan päässyt nukkumaan koska mies ei pysty vaihtamaan kakkavaippoja ja syöttämäänkään ei pysty.

Myös meillä poika herää yöllä/aamuyöllä tissittelyn jälkeen seurustelemaan ja VAATII että seurustelen sen kanssa; jos en seurustele niin huuto alkaa.

Juurikin tänään aamuyön tissittelyn jälkeen oli kovat seurusteluhalut ja en ollut nukkunut kuin 1-2h 8( Eli olemme olleet hereillä vähän jälkeen klo 05 eteenpäin... Mistähän niitä varahermoja saisi ostettua :p Kohta pitäis lähteä käyttämään poikaa mummolassakin...zzzz...



Miehellä alkoi tänään 5pv:n vapaa ja teinkin hänelle eilen selväksi, että haluan ainakin yhden kokonaisen yön nukkua joten paras alkaa sietämään kakkavaipan vaihtoa!!! Ja tissimaitoa pumppaan jääkaappiin joten sekään ei ole veruke.

Miehen vastaus tähän oli että sitten sitä oksennetaan ja vaihdetaan vaippaa ja taas oksennetaan. Pysyin kuitenkin jyrkkänä että siinäpä oksennat mutta mie tarvin välillä kunnon yöunet!



Kävin tänään neuvolassa punnittemassa pojan ja hyvin on kasvanut. Paino nyt 4636g (8.12 oli 3986g) ja pituus 55cm (8.12 oli 53cm).

Kysyin myös tuosta ilmavaiva-asiasta ja kuulemma myös suklaa saattaa aiheuttaa ilmavaivoja :( Joulun jälkeen suklaa menee siis pannaan; tai ainakaan en syö kovin paljoa :p



Danja ja Poju 1kk ja 1vk

Danja ettei miehesi osallistu :(



Kerro sille ettei vauvan kakka niin pahalle haise... munkin mies alkuun vierasti kakkavaipan vaihtoa, mutta hyvin luonnistuu kun eka kerran pakotin sen tekemään. Enemmänkin tais jännittää se pesu kun se kakka :) Ja pullosta syöttäminen isälle on kuulemma (oman mieheni mielestä) mukavaa. Saa seurustella vauvan kanssa. Toivottavasti hän alkaa enemmän osallistumaan ettet joudu ajamaan itseäsi ihan piippuun.



Jos ootte mummolaan menossa niin annappa mummon pari tuntia pärjäillä vauvan kanssa, jos vaan mahdollista, ja nuku itse se aika :)



Vai suklaa vois olla ilmavaivojen syy :D sitten selvis miks meillä oli viime yönä pieni kiukutteluhetki... mätin illalla ihan hulluna suklaata, meni niin paljon että vois kuvitella etten ole vuoteen syönyt ja nyt oli pakko koko vuoden edestä syödä ;P



Ihmeen hyvin jaksoin viimeyönä sen kiukuttelun vastaanottaa... ja nytkin aika pirteänä ollaan molemmat. Poika seurustelee sitterissä tuossa ihan vieressä. Kovasti höpöttelee ja hymyilee :) Ihana pakkaus

Meille siis syntyi 16.12. poika 4030g ja 55.5cm. Kellastumista seurattiin sairaalassa paripäivää, mut ei sit tarvinnut valoa. 4.1. on munuaisten ultraus, kun tuntuivat lääkärin käteen. Sanoi kyllä ettei tarvii olla asiasta huolissaan.

Huomenna on eka neuvola. Harmittaa kun eivät tee kotikäyntiä, vaan pitää lähteä ulos vauvan kans, vaikkei oo ihan vielä 2vkoa. Toivottavasti ei pakkanen ehdi kiristyä. Täytyy varmaan tänään jo tehdä pieni totuttelu käynti kun on lauha sää.

Vauvalla on vielä rytmi sekaisin. Haluaa aamuyöllä nostettavan pystyasentoon seurustelemaan. Kakkaa on joka vaipanvaihtokerralla ja välillä tulee vaipasta läpikin ja saa yöllä vaihtaa vaatetta.

Tissit alkaa pikkuhiljaa tottua imemiseen, vaikka välillä imee alle tunnin välein. Välillä sit saattaa nukkua 5 tuntiakin ja on tissit ihan piukassa.

Yö valvomiset alkaa ottaa voimille, varsinkaan kun ei pysty ottaan päikkäreitä kun esikoinen vaatii huomiota. Mieskin on nukkunut huonosti, niin ei pysty auttaan täydellä teholla, vaan nukkuu päikkärit. Hän on ollut aina huono nukkumaan ja mielummin annan nukkua päikkärit, kun kuuntelen väsymysvalitusta. Itsellä sentään hormoonit auttaa kestään univajetta. Nyt on esikoisen kans ulkona, kun on lumiukkosää:).



nau+ poitsu 12pv ja tyttö 3v

Ihanaa! Uusi Haahuvauva taas pinossa!



Mun on pakko kommentoida tätä mies hoitaa lapsia asiaa.. meillä on miehen kanssa sopimus, että minä hoidan ensimmäiset 5v ja mies seuraavat ;)! Voin ainakin meidän kokemuksesta sanoa, että miehestä tulee paljon osallistuvampi lasten hoitoon, kun lapsi alkaa itsekin osallistua. Meillä ainakin minä hoidan vauvan ja mies tytön. Siis leikkii ja pelaa tytön kanssa ja laittaa mielellään nukkumaan! Mutta pienemmän vaippoja on vaihtanut vain silloin kun minä en ole ollut kotona.. pullosta kyllä antaa maitoa, mutta syöttämisestä (siis soseiden) ei oikein innostu. Ja vaatteista ei vieläkään ymmärrä mitään!! Eli laitan hänelle aina isomman tytönkin vaatteet valmiiksi. (just viimeksi kun lähdettiin jouluruokakauppaan oli isommalla pienemmän tytön kypärämyssy ja pipo :O!!)



Joulu on ohi ja ihanaa oli. Mieskin sai vapaata onneksi! Nyt onkin sitten vain 12päivää putkeen töissä! Ja pian on edessä taas se muuttorumba! Mutta ihanaa päästä omaan kotiin. Pitää vaan viedä kirpparille kaikki ylimääräinen tavara, jotta mahdutaan sinne!



Meillä pikkuneiti kasvaa kohisten.. 5kk mitat oli 65cm ja 6900g. Melkoiset posket alkaa jo olla. :)! Ihanan hyväntuulinen tyttö meillä on ja nyt kun vierastaminen alkaa mennä ohi niin viihtyy hyvin toisten sylissä! Yöt menee loistavasti, jos minä nukun vieressä..



Mites muiden joulu on sujunut?



Myy ja tytöt

Vauvan hoidosta, mies joutui opettelemaan jo heti sairaalassa väkisin vauvanhoidon ja vaipanvaihdon kun olin sektion jälkee niin kipee ja sekaisin 4 päivää et makasin ekat 2 päivää sängyssä vaa ja en kyl sen jälkee pystyny ees nostaa vauvaa kun 5 päivänä vasta. Joko mies tai hoitaja nosti aina vauvanki syömään. Nyt mies hoitaa vauvaa yhtäpaljon ku minä mut yösyötöt hoidan aina minä ku kerran imetän. Meil sama juttu ku myyllä ei tykkää kauheesti syöttää soseita ku on niin sotkevaa. Syöttää mielummin velliä tai maitoa. Meil myös mies oottaa et murunen alkaa liikkua ja leikkiä enenmmän niin pääsee leikittamään sitten murua. Vaatteet on myös hälle vähä hepreaa. Niitä on kuulemma liikaa ja ne on sekaisin tuol laatikossa, tosin tä voi pitää paikkansakin.. Mies on ollu viimeviikon ja on viel tän lomalla ja mä oon päässy käymää jumpassa ja alennusmyynneissä ja tänään meen 3 tunnin hemmotteluhoitoon jos on kasvo, käsi ja jalkahoito aivan ihanaa.. Mulla tulee kyl aivan karsee ikävä aina murusta ku oon poissa mut se on varmasti aivan tervettä.



Myy meiän muru painaa nyt 5 kk neuvolassa iha varmaa jo 9 kg hän on aika jätti.Oli kyl iso syntyessäänki... Neuvola on 4.1. Sympatiat muuttoon teille se on hirvee rumba. Toivottavasti on paljon muuttoapua.. Onko pitkä matka?



Mitenköhän Virvalla sujuu? Kirjoita jotain jos lueskelet tätä. Tosin oon kyl lukenu säännölliseti hänen blogia. Siel on kaik ollu hyvin.



Meillä muuten vierastetaan kaikkia ja kovaa. Klo 21-22 mennään nukkuu ja herätää 1-2 kertaa yössä syömään. Omas sängys nukutaa ja pian siirrän omaan huoneeseen.



Lattialla pyöritää paljon ja kiljahdellaan ja melkein istutaan itse.



Pidetään palsta aktiivisena se on mukavaa.



Is ja Murunen 5 kk

Baby-J syntyi 27.12 klo. 8.42, paino 4110g, pituus 53.5cm ja pipo 37 :O Eli aikamoinen pojanjötkäle tosiaan oli :) Nimeksi tulee Alpi

mutta palaan myöhemmin kirjoittamaan lisää :)



Naulle suuret onnittelut isosta pojasta!! :)



Tässä kuvaa meidän Alpista :)



Hermy ja Alpi 3vrk

Ihana poika teille! Ja kivan nimen olette valinneet. Ei tule ihan heti vastaan toista.. Luin just Kaari Utrion uusimman kirjan ja siinä oli Moron Alpi, joka oli viimeisen päälle luotettava ja rehti mies.. tuli vaan heti mieleen. Paljon ihania vauvantuoksuisia hetkiä teille!



-Myy

Onnea Hermy!!!! Ihanaa ja voi miten valloittava poika ;)



Meilläkin on nimi päätetty ja poika saa sen sunnuntaina. Stressiä pukkaa äitille vaikka päätin ettei stressiä tule;) Alitajunta teettää kuitenkin taas tepposet... Äiti on ollut isona apuna ja ihana että on ollutkin.



Voiko muuten tää mun stressitaso vaikuttaa vauvaan? Mietin vaan kun on tällä viikolla ollu semmosia kiukkuiltoja... menee pitkään ennen ku jätkä asettuu nukkumaan. Kiukuttelee, ei kelpaa tissi ei kelpaa tutti. En ole alkanut kävelyttämään vaan yritän rauhoitella syliin. Siihen sitten viimein nukahtaa ja kun yritän laskea sänkyyn niin herää ja kaikki alkaa taas alusta... huoh... Tänä aamuna sorruin ja otin viereen nukkumaan kun olin itse ihan poikki. Olin jo päättänyt ettei opeteta viereen nukkumaan, koska ollaan miehen kanssa niin levottomia nukkujia molemmat, että käy vielä hassusti. Tosin ei kai yksi kerta hallaa tee ;) Onko kellään vinkeejä suoraan sänkyyn nukuttamiseen tuollaselle pienelle ihmeelle. Tuo syliin nukahtaminen taitaa kostautua meille isompana sitten... Isommat onkin jo mielestäni helpompi rauhoittaa sänkyyn, kai ;D





Pientä huolta mulla on kun poika tykkää katsella vaan toiseen suuntaan. Väkisin kääntää pään aina vaan oikealle. Neuvolasta lääkäri neuvoi laittamaan virikkeet toiselle puolelle ja jumppaamaan toiselle puolelle. Ei vaan pidä sitä päätään niin vaikka kaikki katseltava olisi toisella puolella :( vatsallaan ollessa kuitenkin jaksaa pitää päätä pystyssä jo pitkiä aikoja ja katselee molempiin suuntiin. Ilmeisesti ei huolta mutta minähän olen sen huolen kehitellyt jo... Ja poika kyllä kääntää päänsä molemmille puolille, mutta ei toiselle puolelle jää katselemaan...



Mulle on tullut jo haikea mieli kun on pieniä vaatteita poistettu käytöstä. Vauva kasvaa... ja minä jo mietin etten raski antaa edes lainaan pojan OMIA vaatteita kellekään. Olen kerännyt ne kaikki pieneen laatikkoon ja lainassa olevat palautellut omistajilleen. Mietin vaan kuinka niitä kukaan raskii lainaan edes antaa... ihania pieniä nuttuja... hullu taidan olla =D



Ja vauvakuume nostaa päätään ihan todenteolla... huh huh...



Irish ja pikkujätkä 6vko ja 6pvä

Vai että Irishille on iskenyt jo vauva kuume. Itsellä on ollut sellaista selviämistaistelua, et on kyllä aika varmaa et enempää lapsia meille ei tule, liian rankkoja nää alkuajat.

Kun ei oo reiluun 2 viikkoon nukkunut kuin n.2h yössä ja sit maanantaina iski rintatulehdus, kuumetta yli 39 ja kamala kipu. Just kun rinnat oli alkanut tottua imetykseen... Antibiootti taitaa vielä pahenta poitsun mahavaivoja ja huusi viime yönkin täysillä vain torkkuen. Mut eiköhän tää tästä...

Meillä nukuttiin esikoisen kans perhepedissä 1v asti ja nyt vauvan kans, niin en osaa tuohon nukuttamisasiaan vinkkejä antaa. Esikonen oli niin herkkäuninen, et perhepeti tuntui ainoalta vaihtoehdolta ja meillä toimi hyvin.



nau ja poju 2vk 2pv

Hei tuolta heinäkuisista =) Irish79:lle mun piti tulla rauhoittelemaan. Meillä pojalla oli vauvana ihan samanlaista tuon pään kanssa, (nyt 5,5kk). Piti mielellään vaan oikealla ollessaan selällään tai sylissä/sitterissä. Vatsallaan piti päätä suorassa ja pää kyllä kääntyi myös vasemmalle, muttei siellä "pysynyt". Minäkin huolestuin ja mietin jo kaikkia neurologiset vaivat mistä vois johtua... Neuvolassa esitin huoleni ja siellä myös rauhoittelivat ja samat ohjeet sain kun sinä: virikettä vaan sinne vasemmalle ja pientä jumppaa esim nostaa käsistä ylöspäin, siis selältään ylös istumaan. (sit ku jaksaa pitää päätä)jne. Jos ei olis korjaantunut 6kk:n? ikään mennessä olis tullu lähete fysioterapiaan. Ongelmanahan olis sitten, et kaulan lihakset olis ehkä kiristäneet toiselta puolelta ja siten vaikuttaneet myöhemmin päänasentoon. Jokatapuksessa, meillä pikkuhiljaa vaiva poistui, alkoi mun mielestä helpottaa, kun alkoi kiinnostua leluista enemmän ja piti niitä kädessää ja alkoi haluilla niitä itselleen. Nyt vaiva siis kokonaan poistunut...vaik vieläkin nukkuessaan mielellään pitää päätään oikealle ;)



Hepe ja poju 5,5kk