Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ainoa joka lähtisi kävelemään jos mies tahtoisi isyystestin?
02.12.2009 |
Loukkaantuisin todella verisesti ja en kyllä pystyisi luottamaan enää takaisin.
Tosi itsekästä ja porsasmaista minusta, ellei nyt ole jotain tosi hyvää syytä esim nainen on pettänyt yms.
Olemme "vain" kihloissa joten menemme sen tunnustamaan ja tiedän, että mieheni luottaa minuun 110% ja minä häneen, ei ikinä laittaisi piikiteltäväksi lastamme ja meitä...
Kommentit (18)
olisi ollut hyvä jos olisi testit tehty. Erotessa vittuilua ei olisi tarvinnut kuunnella ollenkaan. Näin siis kahden isä avautui, kun hänestä erosin, avoliitosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta loukkaantuisin kyllä jos mieheni epäilisi pettämistä. En sitten tiedä miten pahasti loukkaantuisin, mutta ainakin toivoisin pääseväni sellaisesta yli. Olemme ainakin tällä hetkellä avoliitossa, epäilyyn ei kyllä pitäisi olla mitään syytä :)
Mutta otappa sitten selvää näistä miehistän, jotka sanovat että naiset ovat vaikeita :D
Meidän vauva kun näytti aivan avokin äidiltä eli anoppikokelaalta syntyessään ja minun suureksi järkytyksekseni. :)
Oma vaimoni jos kieltäytyisi testistä, niin saisi lähteäkin. On se varmaan kovaa teille testistäkieltäytyjille, kun täytyy parisuhteessa kieltäytyä muista kuin kotimaisista miehistä, ettei jää kiinni. Toivottavasti saitte tarpeeksi erilaisten kulttuurien munaa jo sinkkuna.
että pitäisi tehdä isyystestiä tai edes epäillä sitä. Olen kyllä kaukana pettäjästä mutta ihan miten vaan. Onneksi mun ei tartte sellasta sikaa katella niin ei tarttekkaan kävellä pois:)
Sellasen kanssa mä lapsia halusinkin!
Että onneksi ei olla satuttu yhteen niin ei tarvitse katella sua..huh.. että on hyvä tuuri käyny tässäkin asiassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä en voi vaikuttaa asiaan, että jos haluaisi tehdä kyllä totuus tulisi julki, eli se että on isä, mutta perhe olisi rikki, että siitä vaan:D
En usko että olet mies täällä kirjoittelemassa muutenkaan, mutta ole kuka vaan, olen pahoillani ettei teillä ollut luottamista suhteessanne. Ehkä vaimosi on sitten "näitä" naisia:D Ja jos ei, voi raukkaa:/
ap
Aloimme tapailemaan lokakuussa 08, vauva ilmoitti tulostaan tammikuussa (eli sai alkunsa joulukuussa) - huom.vauva ei ollut millään tavalla suunniteltu, eikä raskauden pitänyt olla mahdollinen.
Mies oli golffaamassa aasiassa marraskuusta - joulukuun melkein puoliväliin - vauva sai alkunsa ultran mukaan joulukuun puolivälin paikkeilla.
Kun syyskuussa 09 olimme menossa isyystunnustukseen sanoin hänelle, että en suutu jos haluaisit isyystestin.
Hän sanoi, että olisi se ihan hyvä asia, koska suhteemme oli niin tuore silloin ja koska asia on myös juridinen eli kyse myös isosta perinnöstä, jonka vauva aikanaan saa.
Huom.muita isäehdokkaita ei siis todellakaan ollut.
Saimme lastenvalvojalta lähetteen isyystestiin, eikä hän ihmetellyt yhtään - totesi vain, että voi työnsä puitteissa sanoa, että monen muunkin miehen olisi kannattanut se ajoissa teettää.
Itsekin tunnen yhden miehen, jolle vaimo valehteli 4vuotta, että tämä on lapsen isä ja paljasti totuuden vasta eron yhteydessä raivopäissään.
Että näin.
En ymmärrä miksi suuttua moisesta, jos ei ole mitään aihetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta voisi olla ihan järkevä teko vaikkei mitään epäilyjä olisikaan.
Juuri sen takia ettei isyyttä käytettäisi mahdollisessa erotilanteessa ex-puolison loukkaamiseen. Kun asia on valmiiksi todistettu niin ei ole mitään sananvaraa. Ei vihaisella anopilla tai ilkeillä sukulaisilla/tuttavilla. Todellisuudessahan tuollaiset puheet satuttavat kaikkista eniten ko lasta.
Tietysti eriasia jos on niitä ihmisiä jotka suuttuu jo "JOS me joskus erottaisiin.." aloituksista.
Mun setäni sai tietää et hän ei olekkaan biologinen isä lapselle kun tyttö täytti 18. Tytär ei vieläkään tiedä asian oikeaa laitaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
loukkaantuisin myös todella syvasti, onneksi ei huolta, miehellä kun on neulakammo =)
suhde oli niin tuore ja ei asuttu edes yhdessä vielä. Toki pieni särö olisi voinut jäädä takaraivoon, mutta itse ehdotin testiä kyllä, jos miehestä olisi pikkuisenkin tuntunut siltä. Mies ei halunnut ja onhan tyttö ihan isänsä kuva. Ja tiedän 100%, ettei muita isäkandidaatteja olekaan.
Tästä toisesta kyllä suuttuisin tai pikemminkin ihmettelisin. On koeputkivauva, omista soluista kyllä. Aika ihmeellistä, jos mies nyt epäilisi jotain, kun yhdessä ravattiin vuosi hoidoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä loukkaantumista siinä on? Jos ei asiassa ole omalta kohdalta mitään epäselvää, sen kun vaan testaamaan. Ihmettelisin pikemminkin, jos toinen reagoisi pyyntöön kovin vahvasti. Silloin voisi epäillä ettei ole puhtaat jauhot pussissa.
Tunnemme ihmisen, jolle avopuoliso ilmoitti erotessa, että "turha hakea sitten lapsen tapaamisoikeutta, kun tämä lapsi ei ole biologisesti sinun". Yhdessä oli asuttu kolmisen vuotta ja tyttö oli reilun vuoden kun ero tuli.
No, testeissähän se selvisi että kyllä se lapsi vain oli tämän miehen, ja tapaamisoikeuskin sitten järjestyi...
Meillä oli niin että olin jenkeissä ja vähän reilu kuukausi siitä vauva ilmoitti tulostaan. Ovis olikin sitten ollut hieman myöhemmin kuin kp14 (jolloin olin vielä reissussa). Mä itse ehdotin miehelle testiä ettei hänen ikinä tarvitsisi epäillä asianlaitaa (muita ehdokkaita ei siis ollut mutta mistä mies olisi sen voinut 100% varmuudella tietää). No mies ei testiä halunnut ja poikakin on ihan isänsä näköinen...
Mun mielestä ihan turha loukkaantua. On se kiva tietää näin tärkeä asia 100% varmuudella. Itse asiassa voisi olla hyvä että isyystesti tehtäisiin aina ihan rutiinina?! Eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme olleet naimisissa kun lapset on saaneet alkunsa, ikinä en ole pettänyt eikä mieskään, ainakaan tietääkseni. Mutta jos miehellä on häivähdyksellinenkin epäilys siitä onko lapsi oikeasti hänen niin ilman muuta testit tehtäisiin (niitähän saa muuten tietääkseni jo ihan netistäkin).
Kerran mies sanoi ääneen ihmettelevänsä miksi nuorimmaisellamme on hymykuopat vaikka suvussa kenelläkään muulla ei ole. Kysyin heti että haluaako hän isyystestin, sillä minusta on ihan kauheaa jos isä yhtään miettii kasvattaako hän jonkun muun lasta. Miten se vaikuttaisi heidän isä-lapsi suhteeseenkin jos miehen mielessä välähtelisi että kasvattaa jonkun syrjähypyn tulosta omanaan. Siinä kohtaa kun puhutaan isän ja lapsen suhteesta (lapsen kannalta) on mun arvomaailmassa aika pikku kolaus jos mies epäilee minua ja haluaa varmistaa että lapsi on hänen. Eihän se miehelle koskaan voi olla ihan täysin 100%:sen varma juttu ellei ole ollut muutaman silloin 24/7 vaimonsa kanssa niinä kuukausina kun lapsi on saanut alkunsa. On sitä kuultu tosi uskomattomia tarinoita jolloin on tiputettu pommi kun maailman luotettavin vaimo onkin pettänyt ja minkä ei pitänyt olla mahdollista.
Oma vaimoni jos kieltäytyisi testistä, niin saisi lähteäkin. On se varmaan kovaa teille testistäkieltäytyjille, kun täytyy parisuhteessa kieltäytyä muista kuin kotimaisista miehistä, ettei jää kiinni. Toivottavasti saitte tarpeeksi erilaisten kulttuurien munaa jo sinkkuna.
urposta on syytäkin erota ja hyvin liukkaasti ja ilman testejä, etpähän saisi yhtään mitään oikeuksiakaan lapseesi. Voisihan sen testin sitten tehdä kun lapsi on 15 ja näyttää, että katos oli se sun kuten sanoin...
vaikka tunnustamassa käytiin. Ei varmaan tullut miehellenikään. Toisaalta poika on kyllä niin isänsä näköinen, että pöljempikin näkee sukulaisuussuhteen.
Miehellä ei ole edes veljeä, että olis voinu sen kanssa pettää ja silti saada suvun näköisen lapsen ;)
jos mies haluaisi isyystestin. Ei meidän parisuhde siihen kaatuisi, mutta kyllä tuo vaatimus keskustelua saisi aikaan. Haluaisin tietää, miksi mies yhtäkkiä kuvittelisi, ettei lapsi (4-v) ole hänen.
No tarvetta isyystesteihin ei ole ikinä ollut ja lapsikin on ihan isänsä näköinen, joten eipä liene asiasta miehelläkään epäselvyyttä.
Alue: Aihe vapaa
ja lapsi on aviomiehen ilman testejä.