Millainen neuvolatäti sinulla on???

Minulla oli ensimmäisen raskauden aikana ihan kamala muija, vähän yli keski-ikäinen, ei kuitenkaan mikään juuri eläkkeelle jäävä. Hän ei ilmeisesti kovastikaan uskonut siihen, että minustakin voi tulla hyvä äiti, olin nimittäin esikoista odottaessani 18-vuotias. Kyllä hän kaikkiin kysymyksiini vastasi, mutta antoi kyllä selkeästi ymmärtää, että olen maailman suurin idiootti kun kyseisiä asioita kyselen. Ennen kuin ensimmäisen kerran sain tuon isännänkin neuvolakäynnille mukaan tämä täti puhui raskaudestani kuin se olisi ollut täysin epätoivottu, sillä olinhan niin nuori. Onneksi isän mukanaolon myötä tuo edes vähän laantui. Kaikki asiat täti kyllä selitti kuitenkin ihan juurta jaksain, kuten lapselle. Tuo hieman pisti ärsyttämään, en kuitenkaan älyllisesti normaalia tyhmemmäksi itseäni tunne, miksi minulle siis täytyy ensimmäisellä neuvolakerralla selittää ja kysellä, että tiedänkö mitään vitamiineista tai osaanko laittaa jo itse ruokaa, peräti muutakin kuin makaroonia, sillä lapsihan ja odottajakin tarvitsee monipuolista ravintoa, muutakin kuin pikaruokaa, tiedättehän...Argh.

Nyt toista odottaessani äitiysneuvolatäti on ihana. Muutimme synnytykseni jälkeen jossain vaiheessa, joten nyt olen käynyt eri neuvolassa. Hetki sitten muutimme tosin takaisin lähtöalueelle, mutta saan onneksi jatkaa käyntiä tällä mukavalla neuvolatädllä, vaikka en hänen "potilasalueelleen" kuulukaan. Hän sentään pitää minua ihmisenä, vaikka ei ikää vieläkään ole kuin vain 20 vuotta. Hän on ystävällinen ja kyselee voinnistani ja siitä, miten kotosalla sujuu jne jne. Eikä ole ainakaan tuonut esille ajatusta siitä, että olisin jotenkin huonompi kuin vanhemmat äidit/odottajat.

Lapsen neuvolatädistä en tiedä. On ollut 1,5 vuoden tauko käynneissä ja sinä aikana on vaihtunut jo kaksi kertaa, en ole tavannut nykyistä.

Tyyli on melko minimalistinen. Sopii minulle mainiosti: olisi vaikeaa tulla toimeen hössöttäjän kanssa.



Jaksaa vastata kysymyksiin asiallisesti, eikä arvota niitä. Kertoo suosituksista, mutta antaa ymmärtää, että kukin perhe päättää itse, mikä heille sopii. Lisäksi osaa antaa tosi hyviä käytännön vinkkejä, joita ei kirjoista löydä.



Raskausaikana mulla oli muutaman kerran muu kuin oma terveydenhoitaja ja näillä kerroilla terveydenhoitaja onnistui aina lietsomaan paniikkia tyyliin: "Onkohan vauva vielä elossa, kun se ei nyt hetkeen (5 min) ole liikkunut?". "Onkohan sulla raskausmyrkytys?" (virtsassa ei proteiinia, mutta verenpaine mitattiin tuon ensimmäisen kommentin jälkeen...).



Oma terveydenhoitajani sen sijaan vastasi huoleeni siitä, ettei paino lähtenyt nousemaan kuin vasta lähempänä raskauden puoltaväliä, että "ei kai se paino heti nousekaan, jos se aluksi laskee". Uskallan kysyä häneltä tosi tyhmiäkin, kun hänellä pitää aina pokka :).

mummoikäinen, erittäin asiantunteva, ei hössötä.



Olen tyytyväinen.

ei mikään laakson terävin muumi, mutta ihan tarpeeksi normaaliolosuhteisiin.

Meiän neuvolantäti on kertakaikkiaan ihana. Vanhempi nasihenkilö, jolla on kokemusta sekä omista lapsista ja kylän kaikista lapsista jo useamman sukupolven ajalta. Sama täti on äitiysneuvolassa, lasten neuvolassa, kouluterveydenhoitajana ja aikuisneuvolassa. Sinne saa aina soittaa ja aina pääsee käymään lyhyellä (yleensä samana päivänä tai viimeistään seuraavana) varotusajalla vaikka ihan vaan ois tarve rupatella. Ja aina on varattu äitiys- ja pikkulapsen neuvolakäynteihin runsaasti aikaa (45-60min)

osaa työnsä ja aina on aikaa vastata kaikkiin kysymyksiin. Oli sama th jo odotusaikana, niin on ollut kiva käydä lapsen kanssakin, mieskin tykkää käydä lapsen kanssa, kun ei ole hirveä akka siellä pomottamassa.

Ei suhtaudu liian nipottavasti mihinkään asiaan, näyttää kyllä tietokoneelta aina ne kasvukäyrät, mutta ei niitä sen tarkemmin jäädä analysoimaan (joillakin kammo neuvolassa käymisestä tän vuoksi...).

Usein antaa vielä kaikenlaisia tuotenäytteitä kokeiltavaksi :)

Työterveyshoitajani on oikein mukava nuori tyttönen.

Mutta huomaa, että ei uskalla tiettyjä asioita käsitellä, sillä tein aiemmasta terveydenhoitajasta hallintokantelun lääninhallitukseen. Tämä aikaisempi oli omaa äitiyttään toteuttava epäammattimainen ihminen. Olisi pitänyt tarkkaan kellottaa, paljonko vauva syö tuttia, vauva oli liian hoikka, olisi pitänyt käydä fysioterapeutilla, tuskastuneena huokaili, kun vauva otti jaloilla vastaan liian aikaisin, ei suostunut neuvomaan pulloruokinnassa (kuitenkin alipaino häiritsi niin helevetisti...), jne.

Vähän iäkkäämpi jo, mutta ei silti vanhanaikainen.

Keski-ikäinen vanhempi naishenkilö.

Muuten todella mukava, kuuntelee ja kyselee ja kertoo ja on positiivisesti mukana, mutta liikaa kiinni painossani :(

Olen siis jo 36 viikolla ja kiloja kertynyt viikossa se kilo aina vaan.

Lähettänyt minut sokerirasitustestiin ja ravitsemusterapeutille, mutta nuo arvot olleet mainiot ja ravitsemusterapeutti ei käskenyt vaihtamaan edes ruokavaliota, koska syön hyvin terveellisesti.

Silti neuvolatäti aina pohtii painoani ja joka kerta kysyy "mitä sitä on tullut nyt taas syötyä?"

Jotenkin vihaan sinne menoa, koska stressaan tästä paino asiasta.

Mieheni jopa on huomannut, jos minulla iltapäivällä aika niin stressaan aamun miettimällä ääneen jos en söisi mitään niin vaaka näyttäisi vähemmän.. naurettavaa mutta mitä muutakaan voin :(

Raskausaikana mul oli joku tosi kiva nainen, aina sama, mut se oli jonku alkuperäisen sijainen tai jotain. En mä silti yhdenkään nimeä muista, siellä käydään niin harvoin enää, kun lapsikin just täyttää 2v. Kyl mä kaikkien kanssa oon toimeen tullut.

monta huonoa tätiä tullut vastaan. Menettänyt koko neuvola merkityksensä. Osaan punnita ja mitata itsekin. Ja näen kynäotteet & piirtämiset siinä missä muutkin. Joutava järjestelmä, joka kaikenlisäksi suosittelee aikansa eläneitä ruokailutottumuksia.

on erittäin isämotivoitunut neuvolatäti. Hän katsoo vain miestäni, kun puhuu. Minua ärsyttää tämä ihan suunnattomasti!!! Minä se hemmetti vieköön raskaana olen, vaikka mieskin tottakai on asiassa mukana vahvasti. Synnytysvalmennukseen menostakin kyseli ja tuijotti miestäni, niinpä minäkin ärtyneenä käännyin mieheeni päin ja kysyin, että niin, mikäs päivä sinä haluat mennä synnytysvalmennukseen? Miestänikin tilanne ihemetyttää ja huvittaa. Kun kerran harmittelin pahantuulisuuttani ja kyselin onko muillakin raskaana olevilla ollut sellaista, niin alkoi vaan paasaamaan, että kai muistan pyytää anteeksi sitten mieheltä, kun olen ollut huonotuulinen, että aina ne isät saa kaikkea kestää, vaikkei kyllä tarvitsisi... Että en kyllä mielelläni avaudu hänelle yhtään mistään. Jos minulla olisi (onneksi ei ainakaan vielä ole ollut!) vaikkapa peräpukamat, niin miehenihän ne hoito-ohjeet saisi. Että semmoista.

Neuvolatätinä vanhempi rouvashenkilö, joka ei valitettavasti kuuntele tippaakaan mitä sanon, vaan latelee asioita kuin nauhalta, vaikka olisin juuri sanonut asian olevan hoidossa... ...Nyt rv 24 sain vihdoin lääkäriltä lääkkeet refluksiin, joten jospa tämä elämä vielä helpottuisi... ...Eli neuvolassa käyn, koska se on vähän pakko.. ja onhan se pissanäytteen otto ihan jees.. jotain verorahojen vastinetta sentään.

Eli saamani lääkkeet osoittautuikin raskaana olevalle sopimattomiksi, ja tänään olin menossa uudestaan neuvolalekurille, jotta saisin jotain toista lääkettä. Mutta kävipä niin että kun saavuin paikalle klo 8.10. lääkäri istui huoneessa ovi auki ja keskusteli puhelimessa jostain kämppänsä remontista. Istuin odotustilaan odottelemaan, olihan aikani vasta 8.20. Kello tuli 8.25 ja lääkäri lopetti puhelun kutakuinkin sanoihin: juu, ei mulla ole kiire. Odottelin ja arvelin, että nyt varmaan minut kutsutaan sisään. Mutta eipäs mitään, puhelin soi hetken päästä, lääkäri vastasi ja linjalla oli ilmeisesti sama henkilö kuin aiemmin, sillä lekuri jatkoi remppaohjeiden kyselemistä. Puolelta ilmoitin terveydenhoitajalle, että mä muuten en enää odota, sillä minun pitäisi olla jo töissä ja sinne sitten lähdinkin. Ihan törkeetä.. kaipa tuolla neuvolassa luullaan, että odottavalla on vaan aikaa..

Vanha kääkkä, joka ei kuuntele tai ei usko minua vaan kertoo tosiaan samat asiat uudestaan kuin jo totesin, eli pahoinvointiin olen syönyt hedelmiä ja se ei mennyt jakeluun vaan hän selitti erikseen että niitä hedelmiä pitäisi syödä eikä kaikenmaailman herkkuja. Painosta on kanssa hirveen kova pitää linjaa, eli minä saan koko raskauden aikana lihota vain max. 6kg koska olen alkuperäseltään jo vähän ylipainoinen. Kaikki muukin pitää tehdä just niin kuin hän sanoo, ja jos et tee niin hän pakottaa, tietysti kun pääset neuvolasta pois niin pakottaminen loppuu siihen mutta raskasta käydä. Ollaan vaihtamassa tätiä, harmikseni vaan asun pienellä paikkakunnalla jossa on vain tämä yksi täti. Mutta onnekseni sain toisen paikkakunnan tätin numeron että voin sinne mennä, saas nähdä millainen se on. Ainakin nuoremman kuuloinen puhelimessa. Tämän vanhemman kanssa en halua enää työskennellä, itkettänyt mua jo ihan tarpeeksi jutuillaan ja teoillaan..

ja osaa olla lasten kanssa vaikka ei omia olekaan. Mukavaa on mennä neuvolaan, kun voi jutella kaikenlaista hänen kanssaan eli välillä puhutan ihan muutakin, kun lapsista :)

Vanha kääkkä, joka ei kuuntele tai ei usko minua vaan kertoo tosiaan samat asiat uudestaan kuin jo totesin, eli pahoinvointiin olen syönyt hedelmiä ja se ei mennyt jakeluun vaan hän selitti erikseen että niitä hedelmiä pitäisi syödä eikä kaikenmaailman herkkuja. Painosta on kanssa hirveen kova pitää linjaa, eli minä saan koko raskauden aikana lihota vain max. 6kg koska olen alkuperäseltään jo vähän ylipainoinen. Kaikki muukin pitää tehdä just niin kuin hän sanoo, ja jos et tee niin hän pakottaa, tietysti kun pääset neuvolasta pois niin pakottaminen loppuu siihen mutta raskasta käydä. Ollaan vaihtamassa tätiä, harmikseni vaan asun pienellä paikkakunnalla jossa on vain tämä yksi täti. Mutta onnekseni sain toisen paikkakunnan tätin numeron että voin sinne mennä, saas nähdä millainen se on. Ainakin nuoremman kuuloinen puhelimessa. Tämän vanhemman kanssa en halua enää työskennellä, itkettänyt mua jo ihan tarpeeksi jutuillaan ja teoillaan..

Itse olen joutunut kokemaan vähän samanlaista ja sain vaihdettua neuvolatädin, kun rupesin odottamaan toista. Ei se ole kivaa jos itkettää jo valmiiksi, kun neuvolaan menee koska mukavaahan sen pitäisi olla. Nyt on ihana neuvolatäti ja hänen sijaisetkin ovat olleet aivan mahtavia.

Neuvolatätinä vanhempi rouvashenkilö, joka ei valitettavasti kuuntele tippaakaan mitä sanon, vaan latelee asioita kuin nauhalta, vaikka olisin juuri sanonut asian olevan hoidossa. Kun esim. kerron jo hankkineeni vaunut, saan vastauksena 5 minuutin esitelmän mistä liikkeistä kannattaa kotikaupungissani vaunuja katsella. Tai vaikka kun kerroin olleeni jo 6 vuotta kasvissyöjä (ja olen nyt 30v), koki hän terpeelliseksi kertoa minulle miten lihaton makaronilaatikko valmistetaan tai että " Kasviksia voi myös höyryttää tai wokata.." Hän ei myöskään ota kantaa mihinkään tai jos ottaa, on ohje: "juo enemmän vettä". Tämä siis ohje mm. refluksiin, ummetukseen ja koviin supistuksiin, niin ja korkea hemoglobiinikin kuulemma johtui vain juomattomuudesta, joten eiku lisärautaa popsimaan.

Lopulta kun rupesin tarkkailemaan veden juomistani, totesin kauhukseni juovani päivässä 4 litraa vettä! Ei ihme jos päätä särki ja heikotti, johan se vaikutti hivenaineiden imeytymiseen. Nyt rv 24 sain vihdoin lääkäriltä lääkkeet refluksiin, joten jospa tämä elämä vielä helpottuisi. Rautaa en syö ennen kuin pakko, sama se mitä täti höpisee, sillä ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsivänä ei siinä ole järkeä "ihan vaan varulta", tätä mieltä oli myös ehdottomasti neuvolan lääkäri. Mitään tukea en myöskään ole saanut asiaan, että olen yksinäinen äiti. Lähinnä vaan närkästytty, kun olen yrittänyt kieltäytyä kohteliaasti isyysraha-anomuspapereista ja muista isän infopaketeista. Eli neuvolassa käyn, koska se on vähän pakko.. ja onhan se pissanäytteen otto ihan jees.. jotain verorahojen vastinetta sentään.