Onko teille tärkeää, että lasten nimet noudattavat jotain tiettyä linjaa?

vanha suomalainen nimi ja yhdellä nykyaikaisempi, kuitenkin ihan tavallinen. Ei olla mitenkään haettu tietyn aikakauden nimiä, ollaan vaan valittu se sillä hetkellä miellyttävin nimi.

Meillä vasta yksi lapsi ja hänellä on vanha suomalainen nimi. Seuraavilla lapsilla tulee olemaan sellainen nimi mikä heille sopii ja mikä meistä tuntuu kivalta. Ei siis ole väliä onko nimet samanlaisia vai täysin erilaisia.

Tää helpottaa kun kaikki on samaa sukupuolta ja vaatteet voi nimikoida samoilla nimikirjaimilla.

ei esim. Maija ja Jessica

Meillä tyttö ja poika - nimet eivät liity mitenkään toisiinsa, eivät rimmaa erityisesti eikä muutakaan sarjaa löydy.

ja nimet on perinteisiä, vanhoja suomalaisia nimiä. Ei kuitenkaan mitään todella harvinaisia. Kaksi ekaa tuli vähän niin kuin "vahingossa" nimettyä tällä tyylillä kun itse nimistä vaan satuttiin tykkäämään, ja kolmaskin sai sen toisen nimen joka jäi arvonnassa kakkoseksi kun esikoispojan nimeä mietittiin. Sitten neljännen kohdalla tuntui jotenkin selvältä että samoilla linjoilla mennään kuin vanhempien lasten kanssa - onneks sattui löytymään molempia todella paljon miellyttävä nimi!

Eli kun 2 ensimmäistä ovat tyyliä Hilja ja Helmi, niin en tekisi kolmannesta Jessicaa, vaan ehkä Huldan. ;)



Meillä 2 ensimmäisen lapsen nimet tosiaan alkavat samalla kirjaimella, mutta se ei ole mitenkään suunniteltua. Ihmiset luulevat poikkeuksetta, että annamme tarkoituksella tietyllä kirjaimella alkavaa nimisarjaa. Ärsyttävää, mutta ymmärrettävää.

Meillä on niin erityyppiset nimet lapsilla kuin olla vaan voi, vaikka oikeastaan tykkäisin kyllä samantyylisistä. Mutta ei auttanut mikään, kun ovat kaikki olleet niin erilaisia persoonia ja se oma nimi on yhtäkkiä löytynyt parin kuukauden iässä.



Ainoa mikä yhdistää, on että kaikki päättyvät A:han ja että ovat sukunimeen sopivia.

meillä linja on se (minun vaatimuksestani) että lapselle tulee sellainen nimi, että hän kovin helposti tule törmäämään kaimaansa. Tai no pojan kohdalla piti hivenen "laskea rimaa" mutta työllä on vain 3 kaimaa Suomessa.

on kaikki suvusta peräisin. Mutta ei ne silti tyylillisesti samanlaisia ole vaikka kaikki ovat siis meidän isoisovanhemmilta peräisin.

jäänmurtajia ;)

Mulla tulee mieleen joku hajuvesi ja lihapullat-ilmiö, jos sisarussarjassa on Kertun, Onnin ja Saimin lisäksi Christabel. Tai Lyytin, Rauhan ja Veikon veljenä Rico. Vähän samaa hiuksia nostattavaa kuin jossain Brooke Pöntisessä tai Ridge Virtasessa.

mutta tietyntyyliset nimet vain miellyttävät eniten. Kahdella vanhimmalla lapsella on myös samalla alkukirjaimella alkavat nimet, mutta ei toiselle tarkoituksella haettu samalla kirjaimella alkavaa nimeä kuin esikoisella. Kolmas lapsi aiheutti sitten ihmetystä eri kirjaimella alkavalla nimellään.

Siis ainoa ehto on etta paattyvat vokaaliin aannettaessa. Emme asu Suomessa ja lasten isa ei ole suomalainen. Harmi vaan etta molempien nimet loppuu aa:han lausuttuna, minun ja mieheni myos mutta ihan vahingossa. Jos olisin tuon tajunnut silloin niin olisin antanut toiselle muun nimen ettei tule tammosta sarjaa. Ei ole kiva.

ihan jo tasa-arvon vuoksi, ettei lapsen tarvitse myöhemmin miettiä miksi minulla on tavis nimi ja muilla hieno tms. (myös toiset nimet ovat samaa linjaa)

jäänmurtajia ;)

Meillä kanssa. Otso ja Urho löytyy, kolmas masussa. Siitä tulee varmaan sitten Sisu jos on poika.

Otso valittiin ihan muuten vaan. Kun odotettiin tokaa lasta niin mies vitsaili että sopisiko Urho, niin olisi kaksi jäänsärkijää - ja siitähän se ajatus lähti!