G: "epäonnistuneet" synnytykset, mikä sinulla meni vikaan??

Sanoko sulle kätilö että ruikutat turhaa, ja kipua pitää kestää? Vai saitko semmosen kuvan: koska se saattaa taas olla jokseenkin värittyny omassa mielessä! Ihan tosi, omalla kohdalla näin kätilön kuoleman enkelinä. Mies ei huomannu synnytyksessä mitään semmosta. Eli kannattaa jutella synnytys läpi kätilön, muun henkilökunnan ja/tai oman siipan tai doulan kanssa.



Ja valituskia tarttee antaa jos kätilö on kohtuuton!!



Ei lapsia kannata olla hommaamatta vaan siksi että yksi synnytys oli kamala.

Itte oon saamatta kolmatta ja oon jutellu peloistani odotusneuvolassa. Tää vaan kaikille vinkkinä!



2

Pahin on tietenkin vauvan kuolema toisessa synnytyksessä.

kuopuksen synnytyksessä...lapsivesi oli vihreää, joten piti ponnistaa pelkkä pää ensin, jotta ne sai heti imettyä hengitystiet...no sen seurauksella jäi hetkeksi hartioista kiinni ja oli kova työ saada loppuosa vauvasta ulos! Lisäksi napanuora oli hieman kirtynyt kaulan ympärille ja lapsi oli koko naamasta mustelmilla eli sininen ja toisen silmän koko valkuainen ihan punainen... ja sain liikaa epiduraalia kokooni nähden ja jalat ei kantanu kunnolla synnytyksen jälkeen. Onneksi loppujen lopuksi kaikki meni muuten hyvin.. lapsi ja minä terveitä. Esikoisen synnytys oli tosi helppo ja nopee (6h 10min) , menetin tosin aika paljon verta koska hb oli 68 seuraavana päivänä.

*Eka*

Vauva väärässä asennossa -> kiireellinen sektio.

Epiduraaliin (josta sain kipulääkkeet synnytykseen, sektioon ja jälkikipuihin) tuli jokin vika sektion jälkeen. Kipulääkkeet veivät tunnon jaloista, eli haava-alueeseen koski niin perkeleesti.



*Toka*

Spinaali oli niin tuju, että vei kaikki tuntemukset, ja olin hetkessä täysin auki. Kun piti alkaa ponnistamaan, vauvan sydänäänet heikkenivät. En osannut ponnistaa, kun en tuntenut supistuksia (ja kätilön ohjeistuskin oli huonoa). Imukuppi piti ottaa avuksi.

Leikkurilta en selvinnyt tässäkään synnytyksessä, koska istukkaa ei saatu kunnolla irti.

kun istukkaa irrotettiin tokassa synnytyksessä, menetin runsaasti verta, jota sain lisää osastolla.

*Toka*

Spinaali oli niin tuju, että vei kaikki tuntemukset, ja olin hetkessä täysin auki. Kun piti alkaa ponnistamaan, vauvan sydänäänet heikkenivät. En osannut ponnistaa, kun en tuntenut supistuksia (ja kätilön ohjeistuskin oli huonoa). Imukuppi piti ottaa avuksi.

Leikkurilta en selvinnyt tässäkään synnytyksessä, koska istukkaa ei saatu kunnolla irti.

Kyllä tuo kätilö oli ihan oikeasti juuri niin epäasiallinen ja kauhea, kun mitä kirjoitin.



Sanoi mm. että ei se valittamalla parane ja että valitettavasti kivutonta synnytystä ei ole olemassa. Minä en etes kovin kyennyt ääneen valittamaan, kun niin kipeä olin..Oli hyvin alentavan ja ärsyyntyneen oloinen, huokaili ja pyöritteli silmiään. Teki suuren numeron siitä, että hän on konkari kätilö ja minä ensikertalainen. Miehen muistikuva kätiöstä on ihan samanlainen.



Tuo kätilö on nyt jo eläkkeelle jäänyt. Jäi tietääkseni eläkkeelle aika pian minun synnytykseni jälkeen. Ja olen kuullut parilta muulta synnyttäneeltä negatiivisia asioita tuosta samasta kätilöstä. Palautteen jätin sairaalalle.



t.13





i]Sanoko sulle kätilö että ruikutat turhaa, ja kipua pitää kestää? Vai saitko semmosen kuvan: koska se saattaa taas olla jokseenkin värittyny omassa mielessä! Ihan tosi, omalla kohdalla näin kätilön kuoleman enkelinä. Mies ei huomannu synnytyksessä mitään semmosta. Eli kannattaa jutella synnytys läpi kätilön, muun henkilökunnan ja/tai oman siipan tai doulan kanssa.



Ja valituskia tarttee antaa jos kätilö on kohtuuton!!



Ei lapsia kannata olla hommaamatta vaan siksi että yksi synnytys oli kamala.

Itte oon saamatta kolmatta ja oon jutellu peloistani odotusneuvolassa. Tää vaan kaikille vinkkinä!



2

[/quote]

Tokassa meni vikaan se että lapsi meinas kuolla.

Päätettiin tehdä kiirellinen sektio puudutuksessa. Puudutus ei onnistunut. Nukutettiin. Se sitten onneksi onnistui...

Ensimmäinen:



Vauvan todettiin olevan perätilassa 13h kestäneen synnytyksen loppuvaiheessa, kun "piuhoja" yritettiin laittaa vauvan päähän. Meni vielä 1h, ennen kuin päästiin sektioon.



Neljäs:



Istukka irtosi, vauva pelastui nipinnapin saaden yhden apgarpisteen, syntyi siis hätäsektiolla.



Viides:



Taas irtosi istukka (tällaista ei pitänyt kuulemma tapahtua, oli jo varattu sektioaika perätilan vuoksi kolmen viikon päähän). Hätäsektiolla syntynyt vauva sai tällä kertaa peräti 4 apgarpistettä.





Välissä siis kaksi normaalia alatiesynnytystä.

kohdunsuulla olleen myooman ohi, kuten ultran perusteella laskeskeltiin, vaan pää kääntyi virheasentoon -> hidas synnytys ja repesin pahasti. Lapselle ei onneksi tullut mitään hapenpuutetta tms.

huusin kivusta sanoin, että nyt leikataan, mutta ei vielä kuulemma ponnistetaan.



tulos: vauva kuoli

vauva oli väärässä tarjonnassa (sukeltamassa kanavaa pitkin takaraivo edellä, eli "niskat vääränä"), joten avautuminen oli hidasta. Sitten kun avautuminen oli niin hidasta, kohtu ei enää jaksanut & lakkasi supistelemasta -> ponnistusvaihe pitkittyi yli kahteen tuntiin -> vauva sydänäänet hävisivät -> imukupilla nykäistiin vauva ulos yhdellä kiskaisulla, ilman supistuksia -> pahinta laatua oleva repeämä, lähes 50 tikkiä. Onneksi tuloksena kuitenkin terve vauva. :o)

huusin kivusta sanoin, että nyt leikataan, mutta ei vielä kuulemma ponnistetaan.

tulos: vauva kuoli

TAPPAISIN KOKO SYNNYTYKSEEN OSALLISTUNEEN HOITOHENKILÖKUNNAN!!!

mutta onneksi olen saanut molemmat lapseni suunnitellulla pelkosektiolla. Eipä ole mennyt sitten mikään pieleen. Helpot "synnytykset", terveet lapset ja leikkauksista hyvin parantunut äiti.

Ekassa synnytyksessä ei istukka meinanut irrota, mutta kyllä se lopulta tuli kun painettiin kunnolla. Auuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuyytttttttssssssss



Tokassa, kaksoset; oli kanssa tympeitä osuuksia. B ei meinannut syntyä, kun oli perätilassa eikä kohtu jaksanut enää A:n jälkeen supistella tarpeeksi. Puudutusta ei ollut, ku se oli mennyt pieleen eikä vaikuttanut ku ihan vähän toisella puolella ihan vähän aikaa. Lopulta lapsi elottomana ulos perätilassa 2 pisteen vauvana ja alapää aika mukavasti silvottuna. EI järin veikeä kokemus, kun tippaa täysille supistusten takia. Vauva kuitenkin virkosi ja minun tossani ommeltiin eikä siinä sen kummempaa.

Terveet, ihanat lapset, itse toivuin hyvin ja hyvä henkilökunta!!!

vuosin verta 3.5l ja hengen lähtö lähellä..vuorotellen neljä lääkäriä kävi repimässä istukkaa, eivätkä uskoneet että se ei lähde! sitten kun multa taju meni niin juoksun kanssa leikkuriin ja käsinirroitus.

joista kaksi ensimmäistä syntyneet "hyvin".



Esikoinen syntyi helposti ja lempeästi alateitse, käynnistettynä tosin, rv 41+0.



Keskimmäinen syntyi suunnitellulla sectiolla, ja kaikki meni kuten "pitikin".

rv 40+5 syntyi.



Kuopus syntyi suunnitellulla sectiolla, ja kaikki ei mennytkään "nappiin" :(

Menetin 2 l verta, puudutus lakkasi kesken, ja luulin kuolevani siihen paikkaan :(

Vauva syntyi sinertävänä ja vaikeasti hengittävänä, ja pelkäsin vauvan menehtyvän :(

Lisähapella oli vuorokauden, toipui onneksi.

1 vrk ikäisenä todettiin tosin synnynnäinen (ei syntymän yhteydessä tullut) sairaus ;´(.



Iski kamala kammo, en uskaltanut ajatellakaan pitkään aikaan lisää lapsia :(



Nyt kuitenkin raskaana, la syksyllä, ja suunniteltuun sectioon menossa, pelottaa tosin :(

Missä synnytit,oliko Jorvi?

Kysymys paikasta oli 13